sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Dolce far niente


Tehokas sienikurssi ja joutilas sunnuntaibrunssi, siitä oli tämä viikonloppu tehty.

Miten te muut yövuoroa töissä tekevät saatte kiepautettua vuorokausirytmin takaisin kohdilleen useamman yön työputken jälkeen? Nuorempana tämä kävi kuin itsellään mutta nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen! Nykyään täytyy järjestää erilaisia varotoimia, että varmasti saan unen päästä kiinni oikeana hetkenä ja vuorokausirytmin samalla kohdilleen. Tähän liittyy tarkoitukseen sopivaa rasitusta, ravintoa ja varustusta oikeaan aikaan;
Oikea määrä unta oikeana aikana, näin syntyvät yövuorolaisen levon matemaattiset kaaviot :D!

Yövuoroista palautuminen on myös luvallista itsensä hemmottelemisen aikaa. Koti on hiljainen päivällä herätessä, aikaa vain itselle!


Perjantaina tassuttelin päivän puputohveleissa ja pyjamassa, tein lämpimiä voileipiä, join vaniljateetä ja luin sohvalla köllötellen kasan naistenlehtiä, joita kesän ajalta oli kertynyt lehtikoppaan. Täydellinen Hetki vain itseä varten, työn raskaan raatajana olin sen ansainnut. 

Lauantai oli pyhitetty sienille. Minä ja 20 muuta pajukoppaa kiikuttavaa naista (ja muutama mieskin) saimme maa- ja kotitalousnaisten kotitalousneuvojalta rautaisen annoksen sienitietoutta. Pääsimme myös soveltamaan oppeja suoraan luontoon luennon jälkeen. 



Saalis koostui kangasrouskuista ja erilaisista haperoista. Jos ei muuta, niin nyt olo on varmempi haperoita poimiessa, tuntomerkit on painettu mieleen. 
Sienestyksen päätteeksi kokoonnuimme metsäkodalle ja jokainen luovutti saaliistaan muutaman haperon tai vahveron ja teimme nuotiolla todella hyvää, simppeliä sienimuhennosta. Muhennokseen ei tullut kuin sieniä, sipulia, kermaa ja omenoita. Ainesten annettiin muhia, lisättiin hieman suolaa ja lusikoitiin menemään kodan pimeydessä nuotioon katsellen, NAM! Tietysti osan ruuan maukkaudesta teki metsässä rämpiessä herännyt armoton nälkä ja ihanan kodan tunnelma. Mutta niinhän sitä sanotaan, että mausteissa vähemmän on enemmän. Ja nyt tiedän, mihin pakastimeen sullomani omenat hyödynnän! Ne pääsivät kotona haperoiden kaveriksi pannuun. Kangasrouskut menivät omppujen tilalle pakastimeen odottamaan seuraavaa sieni-inspiraatiota.

Sunnuntaina yövuoro heitti unta vielä sen verran pieleen, että pääsimme sängystä ylös vasta aamupäivän puolella. Ennen aamupalan valmistamista ystävämme soitti ilmoittaakseen, että hänen luonaan olisi tarjolla sunnuntaibrunssi. Ihana yllätys!




Rakastan hitaita aamuja. Pitkää aamupalaa, lehden lukemista rauhassa, niiden omien Hetkien järjestämistä aamuun ennen velvollisuuksien kutsumista. Tämä ex tempore -brunssi oli juuri sellainen. Raukeaa yhdessä olemista ystävien kanssa kuulumisia vaihdellen, musiikkia kuunnellen ja herkutellen. Meille tarjottiin vaikka mitä herkkuja pekonista ja raikkaasta salaatista aina juustokakkuun ja viiniin.

"Hauki se makasi kaislikossa, -- suloisen kuumassa ruohon rinnassa, toinen silmä vain auki."


Loppuun on vielä pakko hehkuttaa brunssille osallistuineilta kreetalaisilta ystäviltä saamaani tuliaista. Kreetalla on hillo nimeltä byssino, suurta herkkuani! Käsittääkseni se on valmistettu eräänlaisista kirsikoista, aika äkkimakeaa erikseen syötynä, mutta kreikkalaisen jogurtin kanssa nautittuna taivaallisen makuista! En ole löytänyt Suomesta mitään vastaavaa hilloa tai marmeladia, byssinolla herkuttelu on siis harvinaista hommaa. Mikäli tunnistatte hillon nimen ja olette sitä jostain päin Suomea löytäneet, kertokaahan minullekin, tieto on kullan arvoinen. Siitä ei oikeastaan voi herkuttelu enää paremmaksi mennä. Ystäväni olivat käyneet hiljattain Kreetalla sukuloimassa ja toivat palatessaan purkillisen byssinoa. Nyt purkki odottaa minua keittiössä, täydellistä brunssia seuraa siis täydellinen iltapala :D!



               Rentoa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Blogin huumaa?


Tervehdys täältä Papusen blogi-rakkaus-maailmasta :D!
Olen todella innostunut blogin tyngästäni, vaikka tämä vasta alussa onkin. Olen yrittänyt keksiä vähän väkisin jotain päivitettävää, että pääsisin ihan vain kirjoittamaan ja työstämään sivuja. Lupaan, että tämän päivityksen jälkeen koitan keksiä jotain järkevämpää asiaa :). Luin jo netistä, mikä minua tällä hetkellä vaivaa. Tätä innostuneisuuden tilaa kutsutaan kuulemma blogihuumaksi. Eli hetkeksi, kun uusi käyttäjä on löytänyt blogit ensimmäisen kerran ja toimii aktiivisesti päivittäen sivujaan. Tätä huumaa tulee kestämään maksimissaan puoli vuotta, sen jälkeen väsähdän ja blogini joko päättyy tai rauhoittuu säännölliseksi ja harvemmaksi päivttämiseksi. Kuulemma juttujenkin pitäisi parantua, mikäli selviän ekasta puolesta vuodesta :D.

Katsotaan siis viimeistään puolen vuoden kuluttua, kuinka Papuselle on käynyt. Sitä ennen - koittakaa jaksaa tämän huumaantuneen naisen hehkutus.


Olimme lauantaina kissavahteina työystävälleni, joka juhlisti viikonloppuna häitään, onnittelut vielä kerran Katjalle! Kissaihmisenä nautin tästä tehtävästä kovasti, tällä hetkellä kun ei omia kissoja ole. Etenkin heidän Onni-kissansa oli komea, kohtelias kollipoika! Toivon, että jonain päivänä taas minullakin kissa on.

Katjan perheellä on myös aivan ihastuttava koti, maaseudun rauhassa tunnelmallisessa, vanhassa talossa. Täytyy myöntää, että maalla olisi ihanaa asua lastenkin näkökulmasta. Voisi antaa poikien vain juosta pihalle leikkimään ja touhuamaan eikä tarvitsisi murehtia omassa kerrostalo-kodissa vaivaavista asioista; vilkasliikenteinen katu suoraan ulko-oven edessä, erittäin epämääräistä elämää viettävät naapurit jne. Pientä talokuumetta siis aistittavissa, eikä ole edes sadas kerta kun tämä kuume tulee!

Katjan ihania kissoja ja kotia pääsette kurkkaamaan täältä: http://onninonni.blogspot.fi/
Palkaksi kissojen hoitamisesta saimme hakea kasvimaalta porkkanoita ja salaattia, jess! Porkkanoista ja vanhempien kasvimaalta sienestysreissulla haetuista juureksista saa todella maukkaan, perinteisen suomalaisen herkun joka on parhaimmillaan näin sadonkorjuun aikaan. Nimittäin säräjuurekset!! Voisin syödä niitä vaikka minkä kanssa, vaikka millä mitalla :). Muutenkin suomalaiset maut kiehtovat tällä hetkellä paljon kaiken tämän Italia/Meksiko-ruokabuumin keskellä.
 

Lauantai-illassa parasta on yhdessä kokkaaminen. Tänä iltana työn alla oli pizza, joka olisi mitä paras herkku Marvel-leffaa katsottaessa. On hauskaa huomata, miten pizzatehdas rakentuu keittiön pöydän ympärille; yksi pilkkoo paprikaa, toinen rouhii mustapippuria ja kolmas vaivaa taikinaa. Kaikki touhuavat keskittyneesti, tavoite kirkkaana mielessä - pizzaa!! :). Hitaat lauantait vailla erityistä ohjelmaa ovat parhautta.


Sunnuntaina miehen lapsuudenkodin päädyllä asustavat omenapuut lahjoittivat meille kiitettävän omenasaaliin. Olisiko ehdotuksia - mitä kivaa niistä keksisi?? Omenapaistos, -piirakka ja -hillot on jo tultu väännettyä.


Säräjuurekset

Tiedättekö, mikä säräjuureksissa on parasta? Reseptin joustavuus. Tähän ruokaan voit käyttää mitä juureksia tahansa, mitä kasvimaalta löytyy ja mitä saat mullan alta kiskottua. Lantusta punajuureen - kaikki käy. Ja aina tulee maukasta! Tästä reseptistä saat lisäkeruuan neljään annokseen, mutta juuresten määriä lisäilemällä saat tästä oikein hyvän pääruuankin. 
Meillä tätä herkuteltiin perinteisesti muusin ja jauhelihakastikkeen kanssa :).

n. 120 g (reilu pala) lanttua
2 punasipulia
2 porkkanaa
reilusti siirappia
vähän öljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1-2 rkl hienonnettua timjamia

- Kuori ja kuutioi kasvikset (2 x 2cm). Laita uunivuokaan.
-Kaada päälle reilusti siirappia ja vähän öljyä. Lisää mausteet ja pyöräytä ne juuresten sekaan.
- Kypsennä säräjuureksia 210 -asteisessa uunissa, kunnes juurekset ovat kypsiä. Sekoita välillä kypsennyksen aikana. Ruoka kannattaa "unohtaa" uuniin hetkeksi, koska vihannesten pehmenemisessä menee aikansa.



Suklaamurukeksit

Parasta näissä kekseissä on suklaan ja suolaisen pähkinän saumaton liitto. Miten hyvin suolainen särmä sopiikaan makeaan Amerikan keksiin! Meillä nämä keksit hupenivat valon nopeudella niin isojen kuin pienempienkin suihin.  

n. 40 kpl

200 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
200 g tummaa suklaata
2 dl suolapähkinöitä

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää munat yksitellen samalla sekoittaen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sokeri-voiseokseen sekoittaen. Rouhi suklaa ja pähkinät työlaudalla ja lisää ne taikinaan.
3. Nostele taikinasta ruokalusikalla nokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Jätä keksien väleihin tilaa, sillä ne leviävät vähän. 
4. Kypsennä keksejä 175 -asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat saaneet hiukan väriä. Jätä keksit aavistuksen raaoiksi, jotta ovat ihanan meheviä.




perjantai 6. syyskuuta 2013

Paahdetut kantarellit

1 L kantarelleja
voita
suolaa
(pippuria)

Puhdista kantarellit ja laita kokonaisina (isot voi pistää puoliksi) kylmään paistinpannuun. Kuumenna ja anna kaiken sienistä muodostuvan nesteen haihtua. Lisää nokare voita niin sienistä tulee rapsakoita, kutistuvat aika lailla. Mausta sienet suolalla ja vapaavalintaisesta myös pippurilla. 

Omasta mielestäni kantarelleissa on itsessään niin mahtava maku, etteivät ne pippuria kaipaa ja se saattaa viedä huomiota poiskin ns. olennaisesta. Mutta tämä on täysin makuasia. 

Metsästäjän leipä

Tämä on hieman harhaanjohtava nimi lämpimille voileiville, koska mahtavan makunsa leivät saavat metsäsienistä, eikä leipä ole riistaa nähnytkään. Leivistä tulee todella täyttäviä ja erittäin herkullisia. Laskee erityisen hyvin alas puolikuivan valkkarin kanssa, omnomnomnom...

500 g kanafileesuikaleita

Sienikastike:
4 dl paloiteltuja kangastatteja (kaupan herkkusienilläkin tulee maittavat pöperöt)
2 pientä sipulia paloiteltuna
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
hieman korppujauhoja
3 dl kermaa
2 dl kasvislientä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Lisäksi:
vaaleita leipäviipaleita & hieman juustoraastetta

Ruskista kanasuikaleet ja jätä sivuun odottamaan.
Valmista sienikastike: Laita sienet kylmään pannuun ja kuumenna kunnes kaikki neste on haihtunut sienistä. Lisää voi ja sipulit ja paista kevyesti. Ripottele jauhot sekaan kypsyttele tovi. Kaada mukaan kerma ja kasvisliemi, hauduta hetki ja mausta. Mikäli kastike ei ole mielestäsi riittävän sakeaa leipien päälle, lisää vielä hieman korppujauhoja.

Laita leivät vuokaan, asettele niiden päälle kanasuikaleet, kastike ja päällimmäiseksi juustoraaste. Paista uunissa kunnes juusto saa väriä ja herkuttele! 

Jos metsään haluat mennä nyt...

Sienisavotassa mieli lepää :)

Nyt eletään sitä hyvää syksyä. Lehdet ovat vielä puissa muuttuen moninaiseen väriloistoon, oksilla ja sammaleissa rapisee elämä, ilmassa on häivähdys kanervan ja puolukan tuoksua.. Mitä ilotulitusta aisteille!
Luonnon hiljennyttyä ja kaiken muututtua harmaaksi, alkaa se kaikista kamalin aika. Ahdistava, synkkä odotus ennen lumen tuomaa valkeutta. Näistä hetkistä pitäisi siis ottaa kaikki irti. 

Lähdin pari viikkoa sitten maalle vanhempieni luo viikonloppua viettämään. Vähän nuuskimaan niitä hyvän syksyn ensi tuulahduksia. Vedettiin punaiset Hait jalkaan ja pajukoppa fillarin sarveen. Eikun metsään mars! Sen verran pitkospuiden päätösasemalla sitä on tullut vartuttua, että metsään päästessä mieli lepää <3. Nyt ilmakin on juuri parhaimmillaan. Todella lämmintä vielä, mutta silti on helppo hengittää kun helteet ovat ohi. Löysimme paljon puolukoita, mutta jätimme ne vielä odottamaan seuraavaa reissua..




Tällä kertaa vakaa aikomus oli käydä käsiksi sieniin! En ole koskaan ollut hääppöisempi sienestäjä. Tunnistan perustatit ja kantarellit mutta se onkin sitten siinä. Nyt tein päätöksen, että tänä syksynä opettelen ainakin pari uutta sienilajiketta ja oikeasti teenkin niistä sienistä jotain, ettei se jää mättäiden siunailun tasolle.

Vieläkin naurattaa se äänekäs mylvintä, joka meistä lähti, kun löysimme metsästä aarteen. Pysähdyimme poimimaan jäkäliltä kangastatteja, kun äitini tökkäsi kylkeen - "hei, mitäs noi nyt on?". Hemmetti, ihan huomaamattamme oltiin vaellettu kantarellilöydön äärelle!! Ja sitten kiljahdeltiin innosta, ai että sitä löytämisen riemua :). Kangastatteja kertyi myös kiitettävä määrä, kun löytää yhden, kaksi - löytää äkkiä vierestä kaksikymmentä.



 Kantarelleille ei maltettu tehdä muuta kuin paahtaa ja herkutella perinteisellä tavalla, kangastateista loihdittiin sitten Metsästäjän leipä (en tiedä mistä nimi on tullut kun reseptiin ei liity riistaa tms. mutta sillä nimellä se meidän perheessä kulkee..). Siitä eivät lämpöiset voileivät voi enää juuri parantua, suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan!

 Viikon kuluttua lähdetään sienikurssille, nyt on kännykkä täynnä kuvamateriaalia jos jonkinlaisesta madonlakista, saas nähdä joutuuko kouluttajan tietämys koetukselle :).


torstai 5. syyskuuta 2013

Pienestä se Papunenkin ponnistaa!

Klassinen startti; Testing, testing, miten tämä systeemi oikein toimii??

Toivottavasti se selviää jossain vaiheessa, tarkoitus olisi ainakin yrittää päivittää tätä blogia suht. säännöllisesti. Ehdotus blogin pitämiseen tuli kaukana asuvalta ystävältä, joka itse ihanilla blogipäivityksillään pitää meidät kaukaiset läheisensä päivitettynä elämänsä tapahtumista. Niitä on ihanaa lukea, katsella kuvia, päästä mukaan toisen arkeen.
Jotain samanlaista minäkin tässä yritän. Täältä löytyy siis Papusen päiväkirja, todennäköisesti kokkauksella höystettynä, se kun on niin oiva tapa rentouta ja saada vähän luksusherkkuhetkiä elämään :)!

Nyt se alkaa, valmiina? Yks, kaks, kol...HOP!



Papusen etsii yksinkertaisia asioita joista nautiskella, pyrkii suomaan itselleen papusmaista luksusta tavallisen arjen keskelle. Seikkailu voi löytyä kattilan pohjalta teemaillallista valmistettaessa, hyvän kirjan sivuilta tai vaikka metsästä samoillessa.

Pääasia on, ettei lopeta etsimistä ja pitää silmänsä auki elämää maistellessaan. Täältä löydät siis kokkailua, viinin maistelua, löpöilyhetkiä puputohvelit jalassa ja Papusen jorinoita, kun se ihmettelee elämää!