maanantai 21. lokakuuta 2013

Keijukaisia, tonttuja ja peikkotukkia

Uskotteko te tonttuihin? Entäpä metsänhenkiin tai muihin taianomaisiin otuksiin?
Uskon, että ripaus leikkimielistä mielikuvitusta tekisi hyvää meistä jokaiselle! Huojuvat puut puistossa tai pururadan varrella tarjoavat aivan uudenlaisia elämyksiä kun katsomme niitä hieman erilaisten silmälasien läpi. Entäpä jos tavallisesta iltakävelystä tulisikin seikkailu? Lapset luiskahtavat tähän maahisten puolimaailmaan paljon aikuisia helpommin.
"No etkö sä nyt nähnyt? Se peikko meni tuonne mukanaan vasullinen puolukoita! Mennään äkkiä perään!"
Menikö? Minulla oli liian kiire tehdä niitä juttuja joita aikuiset tekevät ja menetin tilaisuuden nähdä takkutukkapeikon. Ensi kerralla pidän silmät auki! Arkeen tarvitaan vähän seikkailua ja taikaa, muuten elämästä tulee tylsää, taian voi löytää pienistäkin asioista, turha kriittisyys menköön hiiden majoille!


Tein taannoin kirpparilla kierrellessäni kuningaslöytöjä! Löysin kaksi ihastuttavaa tonttu-kirjaa! Toinen, "Tonttujen tarinat", on satukirja jonka kuvitus muistuttaa lapsena lukemistani saduista. Mutta toinen, "Tonttujen kutsu", on jatkoa iki-ihanalle Suurelle Tonttukirjalle jota uskon monen teistä ainakin selailleen joskus? Ehkä joku on löytänyt sitä kautta portin mielikuvituksensa lapsekkaampaan osaan ja päässyt mukaan hiippalakkien retkille?

Ohjeistusta tonttujen perinteisistä leikeistä ja ajanviettotavoista.

Neuvonpitoa kunnianarvoisten metsän asukkaiden kanssa :) 

Innosta piukeana tarvoin kotiin kirjoineni ja hukuin mukaan tonttujen seikkailuihin! Suuri tonttukirja ja Tonttujen Kutsuhan on kirjoitettu tietokirjan malliin. Eli kattava opus olemassa olevista tontuista ja heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Voiko sellaista lukiessa enää paremmin päästää mielikuvitustaan laukkaamaan.

Kun olin pikkutyttö, mumman pihasaunassa asui tonttu, jolle heitettiin ennen saunasta lähtöä loppulöylyt. Näin saunan vahti sai tulla rauhassa rentoutumaan lauteiden lämpöön ihmisten lähdettyä. Miten ihastuttava perinne! Pikkutyttönä tietenkin näin tummien lauteiden alla vilahduksia tontun nutusta ja olin kuulevinani rahinaa, kun se siirtyi nurkasta toiseen. Jo tämä pieni ele toi arkiseen rutiiniin taikaa.
Nytpä siis julistan todellisuuden ja vakavuuden hetkeksi pannaan! Missä sinä olet viimeksi nähnyt taikaa ja jotain mystistä?

Minun viimeisin taianomainen kokemukseni oli Johanna Kurkelan konsertissa muutama viikko sitten. Olin alusta asti pienellä vastustuksella matkassa kun kuulin, että klubille oli roudattu tuolit ja kyseessä oli ns. istumakeikka. Ei siis hytkymistä tai heilumista vaan perse tiukasti penkissä kiinni. Äh, miten tylsää. Varmaan vakavaa pönöttämistä ja väliaplodeja. Lopuksi kiitos ja hei. 

Mutta voi miten väärässä olin! Valoja, taustoja, laulajan lukuisia keijukaisasuja ja jopa bändin vaatteita myöten kaikki oli mietitty niin, että milloin pääsimme syksyiseen metsään, milloin sirkusväen mukana kiertueelle. Tässä kaikessa oli varmasti ajateltu ennen kaikkea pikkuväkeä, keikka oli nimittäin ikärajaton ja eturivistä löytyi paljon pieniä tyttösiä. Mutta kyllä tällainen isompikin tyttönen sai kiinni Kurkelan keijukais-pumpulista. 



Tämä video ei tietenkään välitä tunnelman taianomaisuutta, mutta sitä oli ilmassa. Ja artistin hentoisesta olemuksesta ja herttaisesta hymystä huolimatta huomasi, että kyseessä on erittäin varma laulaja joka on miettinyt shownsa alusta loppuun tarkasti. Näin katsojankin oli helpompaa vain lähteä mukaan kellumaan ihanaan utuun, kaikkihan oli jo mietitty meidän puolesta.
Ei siis muuta kuin keijukaishavaintoja tekemään!




Tähän loppuun vielä profiilipäivitys aiheen henkeen sopivasti:
Syksystä ja peikoista innostuneena leikkasin ja värjäsin vaalean, jo aika pitkäksi päässeen tukkani Pitkätossun punaiseksi lyhyeksi takuksi. Vaihtelu virkistää :) !


perjantai 4. lokakuuta 2013

Rapurapurallaa!

Syksy voitti! Ei auta panna vastaan. 
Toisaalta nyt saa luvan perästä polttaa kynttilöitä ja tunnelmoida. Täytynee siis koittaa nähdä hyvät puolet tässäkin ajassa! Syksyn tunnelmointi onnistuu oikeassa musiikissa joka houkuttelee vetämään baskerin päähän ja kahlaamaan keltaisten lehtien sekaan. Löysin uuden musarakkauden, joka on nyt ajanut mut liikenteeseen baskerin kanssa; The Puppini Sister! Suosittelen tutustumaan, hivelee ainakin mun retroiluun taipuvaista sävelkorvaa! Nimikin viittaa mukavasti The Andrews Sistersiin. 


Jokaiseen vuoden aikaa liittyy omia eriskummallisia perinteitä, ystäviemme tupaantuliaisissa juhlistimme venetsialaisia, joka on itselleni täysin vieras juttu. En ole ikinä viettänyt kesiäni mökillä, joten miten olisin päätynyt mökkikauden päättäjäisiäkään juhlimaan. Tiedätkö sinä, mitä kaikkea tähän juhlaan liittyy? 

Yhdestä syksyn perinteestä otimme ystävieni kanssa selvää viime viikonloppuna. Nimittäin rapujuhlista! Illallistimme aterian koostuessa pääosin ravuista ja Koskenkorvasta. 
Luvassa oli siis rapulauluja, juomarunoja, monta kohotettua snapsia ja erittäin maukasta ruokaa hyvässä seurassa! Näitä ihmisiä olin jo ehtinyt kaipaamaan! Vain Jenni ja Antti puuttuivat porukasta, ensi kerralla toivon mukaan täysilukuisina <3 ! Sen verran hilpeä ja nauruntäyteinen oli nimittäin iltamme, että tässä olisi tarjolla perinne, jota voitaisiin alkaa noudattaa. Taisi keskustelu vähän siihen suuntaan mennäkin, että vuoden kuluttua uudelleen (näissä merkeissä siis, toivon mukaan nähdään muuten vain jo aikaisemmin ;)).
Illan kulku oli erittäin simppeli:
- Alkupuhe ja keitto & salaatti
- Ensimmäinen saksi ja snapsi
- Lisää rapuja
- Rapulaulu ja snapsi
- Lisää rapuja
Toistojen määrä näiden kahden viimeisen välillä oli loputon :D. Snapsien kanssa vaadittiin hieman pelisilmää, mutta selviydyimme oikein hyvin ja mallikkaasti.

                           Helan går
                 Sjung hopp faderallan lallan lej
                           Helan går
                   Sjung hopp faderallan lej
                   Och den som inte helan tar
                   Han heller inte halvan får
                           Helan går
                   Sjung hopp faderallan lej


Illan ideahan ei niinkään ole niinkään syödä itseään kylläiseksi ravuista, vaan kiireetön näpertely äyriäisten parissa hömppiä viisuja veisaten. Ruokailu kesti kaikkiaan 4 tuntia, sen verran antaumuksella väki näihin saksiniekkoihin perehtyi! Siitä olikin helppoa luiskahtaa kaupungille yöelämän puolelle. Koska ravut eivät itsessään kummoista vatsantäytettä ole, tein väelle antipasto-salaatin ja söimme hieman alle, ennenkuin lähdimme juhlapaikalle. Laitan loppuun salaatin reseptin, koska sitä kovasti kehuttiin :).

Syksyn kuuluisi olla uusien harrastuksien aloittamisen aikaa. En tiedä mihin mun kaikki energia menee (töihin?? :D ), kun itse en saa mitään erityistä aikaiseksi. Kadehdin mun miestä, siihen on iskenyt leipomuskärpänen. Viime viikkojen aikana meillä ei ole ollut yhtenäkään päivänä puutetta leivästä, kuivakakuista, pizzasta eikä piirakoista. 

En voi siis näistä leipomuksista ottaa kunniaa, mutta haukkaukset otan jokatapauksessa :) ! Hyvä että toiset löytävät energiaa harrastamiseen ja hääräämiseen. Ehkä tästä itsekin pian aktivoidun.. Viimeistään sitten, kun alkaa joulun odotus!! Kyllä, olen ihan kammottava jouluihminen, sen odottaminen ja tekeminen alkaa jo hyvissä ajoin :D. Joulua odotellessa - saisiko vinkkiä johonkin kivaan syyspuuhaan, jolla saisin itseni aktivoitua? :)


Mikäli teistä löytyy jauhopeukaloita ja leivän teko kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Richard Bertinetin “Leipää monella tavalla” kirjaan. Sieltä löytyy tämänkin kirjan resepti, opus on erittäin yksityiskohtainen ja avaa aivan uuden maailman.. noin niinkuin leivän teon vinkkelistä :D!
http://leipaa.wordpress.com/2011/08/02/leipaa-blogi/

Antopasto -salaatti

( Sara La Fountain )
4:lle

Uunikasvikset:
3 punasipulia kuorittuna & viipaloituna
4 oksaa terttutomaatteja
1 vihreä paprika viipaloituna
1 punainen paprika viipaloituna
1 keltainen paprika viipaloituna

Marinadikastike:
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl rosmariinia silputtuna
1 tl mustapippuria
1/2 tl valkosipulia

Tarjoiluun:
5 siivua parmankinkkua
100 g pieniä mozzarellajuustopalloja
1 prk marinoituja artisokan sydämiä
1 rasia rucolasalaattia

Lämmitä uuni 200 -asteiseksi. Valmista ensin marinadikastike sekoittamalla ainekset keskenään. Levitä kasvikset leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja kaada marinadikastike kasvisten päälle. Kypsennä kasviksia uunissa n. 40 min tai kunnes ovat napakan kypsiä ja laita kulhoon jäähtymään. 
Kuumenna parmankinkkusiivuja hetki uunipellillä, kunnes ovat rapeita (n. 3 min). 
Yhdistä ainekset keskenään ja tarjoa valkosipulileivän kera.