tiistai 29. syyskuuta 2015

Kylppärin ja vessan valu

Hei ihmiset!
Oli pieni kirjoittelutauko, oltiin nimittäin koko porukka kipeenä ja ihan pitkän kaavan kautta. Kuumetta, nuhaa, yskää, tukkoisuutta.. vähän muutakin terveydellistä huolta ja murhetta perheessä. Oli pakko pistää kirjoittelu hetkeksi tauolle ja keskittyä perheeseen, omaan ja muiden toipumiseen. Mutta jospa sitä taas aktivoiduttaisiin! :)
 
Meillä tehtiin valu, mainiota! Koolaukset saatiin kylppäriin valmiiksi, pihejä kun olemme niin meni hetki kun sovittelimme vanhoista lattialaudan palasista koolaukseen sopivia. Lopulta meni hermot ja haimme puukeskukselta lautaa, kyllä se siitä!
Hiiijjop!
Kapillaarisora kannettiin tupaan ja seinät villoitettiin, osin koko seinältä, osin valun korkeuteen asti. Alettiin ynnätä ajan kulumista ja päätettiin, että lyödään tässä välissä valu lattiaan, ehtii kuivuakin ennenkuin tulee talvi vastaan :). Saadaan villoittaa sitten seinien yläosia rauhassa kun valu on tehty ja kuivuu. Siinä välissä ehditään - toivon mukaan - tekemään jotain peräkammarille ja eteisen lattiallekin..  vessankin seinät odottavat vielä korkkaustaan :D .. Paljon kaikkea, niinkuin tää teema nyt on ollut koko kesän..
Villaiset seinät
Yllättävän paljon siitä kylppärin huonekorkeudesta vaan lähtee, kun lattialle ilmestyy soraa ja 3 kerrosta styroxia..
Soran päälle lyötiin styroxit ja raudoitukset, sitten saikin alkaa asentamaan lattialämmitystä ja nyt tosiaan onnekkaasti siinä vaiheessa, että valu kuivaa. Arvoimme aikamme, pitäisimmekö valutalkoot, elikkäs kökät. Vai pyydämmekö betoniautoa ruikkaamaan kylppärin ikkunasta vellit sisään. Alkoi vaikuttaa siltä, että meidän ja kökkäporukan aikataulujen yhteensovittaminen oli aika haasteellista. Ja vaikka olemme itseä rauhoittaaksemme hokeneet, että meillähän on kaikki maailman aika tämän talon kanssa, emme halunneet siirtää hommaa viikolla, toisella, humps, se olisi mennyt kuukauden päähän koko touhu! Päätimme, että mennään helpommalla tässä jutussa, säästetään itseämme ja tilataan se betoniauto. Katsotaan, missä vaiheessa nyt sitten päästään lyömään laattaa seinään ja laudetta saunaan. Menee varmaan lähemmäs joulukuuta, että lattiat kuivaisivat kunnolla..

Siellä se betoni on, hämyisästä näkymästä huolimatta! Tuntuu, että yksi virstanpylväs on saavutettu ja ahdistaakin heti vähän vähemmän :)!
Vessan lattiakin saa nyt kuivaa. Onneksi tuli sileää!! Kaatoja hiotaan vielä lisää, jahka lattia vähän kuivahtaa.
Sitten sananen kylppärin tulevasta ulkomuodosta. Sain ihanan tehtävän alkaa ideoida kylpyhuoneen teemaa ja tyylejä.. Eli vertailemaan laattoja ja miettimään millainen värimaailma sinne sopisi. Haastetta tähän luo se, että kylppäriin tulee myös pyykkihuolto samaan tilaan, eli ahtaille menee. Vähän aikaa kipuilimme asian kanssa mutta tulimme sitten siihen lopputulokseen, ettei kylppärissä juuri mitään sellaista tapahdu, minkä vuoksi neliöitä kannattaisi säästää. On ihan se ja sama, vaikka laittaisimmekin pesukoneet samaan, märkätiloissa kun kuitenkin ollaan.. Tässä olen nyt sitten koittanut arpoa, tulisiko meille vaalea vai harmaa kylppäri..kenties ruskea? Tuleeko tehostelaattaa vai ei? Mitä mieltä olemme suihkunurkkauksesta vs. suihkukaappi? Miten paljon kaappitilaa oikeasti tarvitsemme pyykkihuollon vuoksi? ...ja kysymystulva vain jatkuu ja jatkuu, eikä olla vielä päästy edes saunaan. 

Aikaisemmin hehkutin, että tulisi olemaan mahtavaa päästä ideoimaan omaa kotia ja valitsemaan kaikki alusta alkaen itse. Nyt en ole enää niin varma.. Mahtavaahan tämä on, sitä en kiellä.. mutta nyt hirvittää, mitäs sitten tehdään jos valitsenkin ihan surkeat värit ja tyylin? Mitä jos väsytään koko kylppäriin (ja yleensäkin sisustuksiin) parissa vuodessa.. Ei niitä sitten voi vaihtaa vaan jumissa ollaan kamalan tapetin ja laatan keskellä :D ! Ei paineita, siitä vain sisustuslehtiä plaraamaan. Onneksi moisiin laatoitushommiin on vielä pitkä aika, ehdimpä ravata laattakaupat läpi moneen kertaan :)! Ainoa mistä olen varma on se, etten halua tehdä "liian rohkeaa" laatoitusta ja että värimaailma sopisi moneen..voisi tunnelmaa sitten vaikka pyyhkeillä ja muilla pikkujutuilla muutella.

Tulossa siis kirjoitusta, arpomista ja pähkäilyä kylppäri/kodarin ideoinnista, varautukaa moneen "näin vai näin?"-kysymykseen :D !

maanantai 7. syyskuuta 2015

Mummolassa nostalgiafiiliksissä

Tässä tulee nyt semmonen fiilistelykirjoitus, vietin viime torstaina aurinkoisen syyspäivän mummolassa.

Punamultamaalia, kesän viimeiset kukkaset, puuhellalla keitetty kesäkeitto..oli jo aikakin käydä Laura-mummaa tapaamassa! Siitä on tovi kun olen käynyt viimeksi ja Ketunpojankin oli hyvä nähdä pitkästä aikaa isoisoäitiään! 
Mumma teki pienen tulen puuhellaansa ja pöhäytti meille kesäkeitot, voi kun oli hyvää! Miksei sitä koskaan itse tee kesäkeittoa? Miksi pitää aina kikkailla jotain monimutkaisempaa? 
Mumma murehti hellan näyttävän sotkuiselta kuvassa, olisi halunnut siistiä sen ennen kuvaamista.
Olen haaveillut, että ehkä jonain päivänä meilläkin olisi keittiössä puuhella, olohuoneen puolellahan on pystymuuri, joten puuhellan saisi keittiön nurkkaan olohuoneen puoleiselle seinälle.. Sellaisella värkillä ruoan valmistaminen on kiireetöntä hommaa. Mummani tapaa ottaa jakkaran hellan viereen ja hämmennellä siinä istuessaan kaikessa rauhassa. Kun kävin lapsena yökylässä mumman luona, hän keitti joka aamu puuron jakkarallaan istuen ja radiota kuunnellen. Radion aamuohjelmien ääniin oli mukavaa herätä vintin hetekalla. Ehkä sitten eläkkeellä laitamme puuhellan, jolla saamme keitellä aamupuuroja ilman kiirettä töihinlähdöstä tai tiukoista aikatauluista.

Suojelusenkeli.
Vintillä hetekan yllä oli taulu suojelusenkelistä ja nyt vintille kaahiessani näin samanlaisen taulun seinällä. Se ei ole sama taulu, joka lapsuudessani oli vintillä, muistan yhä miten kellastuneen kuvan reunat repsottivat repaleisina. Se kuva tuli ilmeisesti tiensä päähän ja nyt uusi on päässyt lasin väliin pysyäkseen paremmin ehjänä. Ihanaa, että mumma hankki uuden, ehkä ketunpoika saa katsella sitä tulevina vuosina kun käymme yökylässä. Eikös tämä kuva ole ollut innoituksena sille Suojelusenkeli-kappaleellekin? 

Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Mutta ei hätää,
Heitä suojas enkeli valkosiipinen

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat  




En käsitä miten mumma sen tekee! Paikkoja kolottaa ja liikkuminen ilman rollaattoria on aika haasteellista ja silti mummolan pihapiiri on yhtä kukkaloistoa! Harmittaa, etten tullut räppineeksi kuvia kukkasista jo kesällä, silloin piha loisti kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse en ole mikään viherpeukalo enkä oikein tunnista kukkia toisistaan.. olen aina haaveillut kasvimaasta ja -huoneesta, mutta pihaa kaunistavat kukkaset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Mutta täytyy myöntää, että näyttäähän se ihan mielettömän upealta, kun kukkaset loistavat rehevinä joka puolella.. Mummolan pihan taika on siinä, että vaikka kukat tuntuvat kasvavan omissa kukkapenkeissään "kurissa ja nuhteessa", ne ovat siinä silti jotenkin huolettoman näköisesti..aivan kuin kedon kukkaset olisivat vain alkaneet kasvaa siihen paikkaan. Sellaista niittykukkas-tunnelmaa minäkin tahtoisin Hirviskälle! Onkohan mummalla jokin kikkakolmonen, miten kukkaloiston saisi täyteen mittaansa vähällä vaivalla? Pitänee mennä hänelle oppiin, ehkä meilläkin kukkii pihassa vuoden tai parin kuluttua.
Kukkasten seasta kurkki vanha 70-luvun rautainen puutarhatuoli, josta oli jo otettu "riippumatto" pois, kesä on siis virallisesti ohi.

 Aloin mummolassa käydessäni miettiä myös punamultamaalia.. Mumma ei ole maalannut ulkorakennuksiaan vuosikausiin, silti ne hehkuvat kauniin punaisissa sävyissä vuodesta toiseen, kiitos imeytyvän ja huokoisen punamultamaalin. Olisikohan mitään ideaa heittäytyä kansallisromanttiseksi ja maalata ulkolaudoitus (sitten kun sen-kin aika tulee) syvänpunaiseksi perinteisin menetelmin? Puu voisi alla hyvin ja kai siihen seinään muistaisi olla kenailematta kun pari kertaa olisi saanut selkänsä punaiseksi :D.
Hassua, miten sitä koko ajan käy läpi mielessään, miten mikäkin ratkaisu palvelisi Hirviskän tarpeita. Ei tätä asioiden pyörittämistä taida olla ihan heti lopettamassa..


Nautinnollisen aurinkoisia syyspäiviä kaikille! Muistakaa syödä marjoja ja omenia, tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja nuuhkia syksyistä metsää!

Tuuliviiri rauhaton.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Alakerran vessa ottaa kokoa

Alakerrankin vessa joutui vasaran alle putkiremontin tieltä. Sitä itseasiassa katselimme jo ensimmäisessä näytössä. Talon molemmat vessat ovat peruutettavaa mallia ja haaveilimme kovasti, että saisimme alakertaan vähän enemmän tilaa. Meikäläisen purnukoille ja puteleille :D !

Pikkiriikkinen toilettimme.
 Vessan vieressä on vaatekomero, jonka ajattelimme hyödyntää lisätilaksi vähän isommalle vessalle. Säilytystilaa talosta löytyy kyllä yllin kyllin, neliöitä vessoista taas ei.


Tarkoitus olisi tehdä sisäänkäynti vessaan vaatekomeron oven kautta.




Kieltämättä vähän korventaa se, että tällä hetkellä talossa ei ole enää minkäänlaista mahdollisuutta siistiytyä tai toimittaa tarpeitaan. Pitäisiköhän kuljetuttaa paikalle bajamaja, kunnes saadaan vessaremontti tehtyä :D ! Mutta katsokaa, miten iso vessasta nyt tulee, siellä mahtuu oikeasti tekemään muutakin kuin peruuttamaan pöntölle ja kääntymään käsienpesulle. En nyt tiedä mitä ihmeellistä vessassa pitäisi pystyä tekemään, mutta näin päälle 180 cm pitkänä, ei-niin-sirona naisena, arvostan suuresti tilaa.

Vessa on nyt näillä sijoillaan, seuraavaksi palaamme saunan ja kylppärin pariin ja vessa jatkaa etenemistään kun saamme vedettyä putkia eteenpäin... Ja sivumennen sanoen putkiremontista johtuen tämän vessan ulkopuolella oleva eteisen lattia täytyy myös uusia lattian alta keittiöön menevien putkien asentamisen vuoksi. 
Eli näillä mennään. 

  
Olisiko ehdotuksia, millainen lattia eteiseen kannattaisi laittaa? Tämän lisäksi talossa on siis vielä ns. kylmä eteinen, eli porstua. Mutta kyllä tämänkin lattian pitää vähän kovempaa kulutusta kestää, olen aika varma että parin vuoden kuluttua Ketunpoika rymistelee tupaan kuraisilla saappailla eikä aio pysähtyä porstuaan vaan marssii aina koko eteisen poikki keittiön ovelle asti saadakseen elintärkeän asiansa toimitettua. :D
Itse olin haaveillut puulattiasta, mutten ole varma, onko se järkevin ratkaisu. Onko siis ehdotuksia, suosituksia? Kaikista tärkeintä tälle lattialle on, että se kestää kurat, sulavat lumet, polkutraktorit  ja kaiken muun, mitä kolme pientä pojanviikaria voivat mukanaan tuoda :).