Hei höpönassut, tällä viikolla on herkuteltu niin että tyrät rytkyy ja napa naukuu. Joskus täytyy jättää puntarin tarkkailu (näin reilu 2 vkoa laskettuun aikaan jäljellä, tarkkailun jättäminen ei kai ole kaikkien mielestä ihan fiksua.. :D ) ja antaa mennä.
Kaikki sai alkunsa huutavasta vääryydestä! Kukaan ei kertonut mulle ajoissa, että tällä viikolla oli kansallinen suklaakakkujen päivä! Kuulin siitä juhlapäivänä vasta ihan liian myöhään enkä päässyt enää kauppaan ostamaan leipomisvärkkejä. Sillä mikäli tällainen juhla on oikeasti olemassa, täytyyhän sitä nyt viettää. Suklaakakkujen päivä! Miten nerokasta, ylistetään suurta herkkua ihan vain siitä herkuttelun ilosta :)!
Jouduin turvautumaan "oikean suklaakakun" vääntämisen sijaan takaporttiin, eli 2 minuutin mikrossa tehtävään suklaabrownieen.
Mutta se oli kuulkaa hyvää, istuin keittiön pöydän ääressä suu leveässä virneessä ja syödä hotkelsin maukasta brownieta vaniljajäätelön kanssa. Ja ajattelin, että tämä oppi täytyy jakaa kaikkien naisten kanssa, oletteko te olleet tietoisia, että taivaallinen suklaanautinto on vain muutaman lusikalla sekoittamisen ja kahden minuutin mikrolla pouhottamisen päässä?
No nyt viimeistään tiedätte!
Seuraavan kerran kun makeanhimo yllättää, niin kokeilkaapa tätä:
4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
3 rkl kaakaojauhetta
3 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 muna
ripaus suolaa
1/4 tl leivinjauhetta.
- Mittaa ainekset mikronkestävään mukiin tai kulhoon ja sekoita. Kypsennä kakkua mikrossa 1,5-2 min riippuen siitä, kuinka vetelän/kypsän haluat. Nauti lämpimänä jätskin kera!
Eihän mikään voi olla näin poskettoman simppelinä hyvää! Mutta oli vaan. Tuosta satsista tulee kahdelle - jos oikein kova makeanhimo on niin yhdelle - hengelle suklaabrowniet.
Noh, homma ei sitten jäänyt ihan vain siihen, homma lähti ns. lapasesta kun tajusin, että eihän tässä tosiaan ole aikoihin tullut herkuteltua mitenkään. Kaivoin esiin "Raakaa ja makeaa - herkullisimmat raakajälkiruoat"-opuksen, josta on pitänyt kokeilla herkkuja jo pitemmän aikaan, mutta sitten jotenkin jäänyt koko eksperimentti.
Suklaabrownie tuntui niin vähäiseltä - ja oli sentään suklaakakun päivä - joten päädyin tekemään vielä kahdenlaisia raakanamejakin. Aihe on kiinnostanut jo pitemmän aikaa ja olen halunnut testata, että onko noista herkuista oikeasti tyydyttämään makeanhimo ja pitämään verensokerin tasaisemmin tyytyväisenä. Sitähän nämä raakaherkut nimittäin lupaavat - hitaita hiilareita ja silti äkkimakeankin maun niin, että kaikkien sokerihampaan pitäisi rauhoittua.
Väänsin siemenpalluroita ja niistä tuli kyllä ihan mahdottaman hyviä, saivat kehuja myös mieheltä ja muutamalta muulta "raatilaiselta", joilla niitä maistatin, eli uskallan sanoa että menevät ihan oikeasti herkuista :)! Toiseksi kokeilin valkosuklaisia pallukoita ja niiden kohdalla on pakko myöntää, että joko Karita Tykän käyttämät kosteuttajat toimivat paremmin tai multa levahti liikaa kookosjauhoja taikinaan, mutta en kyllä innostunut koostumuksesta..enkä liiemmälti maustakaan.
Mutta kaikesta oppii, aion kokeilla toistekin jotain raakalaisnameja sillä se ainakin tuli todistettua, että nämä vievät itseltäni terävimmän makeanhimon mennessään.
Tällä viikolla saatiin myös kivoja vauvauutisia. Käytiin nimittäin lääkärin pakeilla ja hän koitti vähän arvioida, minkä kokoinen miekkonen meille olisi parin viikon kuluttua syntymässä.
Makoilin tutkimuspöydällä ja koitin tihrustaa parhaani mukaan näyttöä kun lääkäri ultraili vauvaa. Lääkäri otti mitan vauvan reisiluusta ja huudahti ihan spontaanisti yllättyneenä että "ohhoh, onpahan pitkä reisiluu!!" Sitten hän katsoi minuun ja tuumasi vähän kuivakammin "no jaah, eipä susta taida lyhyttä tavaraa tullakaan".. Että näin! Ja juu, totta, olen kyllä pitkä nainen mutta yllättihän se, kun lääkäri alkaa tuolla tavalla siunailla.
Hetken ultrausta jatkettuaan lääkäri jatkoi, että olettaisi kyllä muuten vauvan kokoa katsoessaan, että mulla olisi vähemmän raskausviikkoja. Eli että vauva on pitkä mutta muuten aika siro tai "pieni". Voi mun vauva-parkaani, mikähän pitkä ja hentoinen honkkeli-nälkäkurki sieltä vielä syntyykään <3 !
Eipä kokoarvio silti mikään heppoinen ollut, lääkäri veikkasi syntymäpainoksi 3,6-3,8 kiloa, ja sekin on vasta arvio. Saas katsoa kuinka meikäläisen käy!
Kieltämättä ajatukset ovat kääntyneet koko ajan entistä enemmän tulossa olevaan synnytykseen. Saattaahan olla, ettei laskettuun aikaan mennessä ole tapahtunut vielä mitään dramaattista ja vauva antaa odottaa tuloaan reilusti yli kaikkien aika-arvioiden, mutta oma tukala olo alkaa nostaa pintaan tiettyä kärsimättömyyttä. Tulisi nyt jo!!
Pakko laittaa tähän loppuun kuva mun taidonnäytteestäni. Yritin - ja paino sanalla yritin - tehdä vauvan tossuja. Nämä ovat siis parit:
Oikeanpuoleinen oli siis ensimmäinen tossu, jonka olen koskaan tehnyt. En ole koskaan myöskään tehnyt villasukkia tai mitään muutakaan vastaavaa. En ole käsityöihminen, se ei vain luonnistu multa mitenkään päin. Siitä huolimatta toinen versio, eli tuo vasemmanpuoleinen - pitää jo muotonsa ja vaikka onkin täynnä epämääräisiä muhkuroita olen varma, että seuraava pari on jo lähes samankokoinen ja sojottaa samaan suuntaan :D.
Tätä paria en ole siis vauvallamme antamassa, en ole niin julma :D! Mutta harjoitus tekee mestarin - palaan asiaan kun saan seuraavan parin valmiiksi..
Ja jos tiedätte jotain helppoja vauvan tossujen ohjeita niin laittakaa mulle vinkkiä, apuja otetaan vastaan!
