Keijukaisia, tonttuja ja peikkotukkia

Uskotteko te tonttuihin? Entäpä metsänhenkiin tai muihin taianomaisiin otuksiin?
Uskon, että ripaus leikkimielistä mielikuvitusta tekisi hyvää meistä jokaiselle! Huojuvat puut puistossa tai pururadan varrella tarjoavat aivan uudenlaisia elämyksiä kun katsomme niitä hieman erilaisten silmälasien läpi. Entäpä jos tavallisesta iltakävelystä tulisikin seikkailu? Lapset luiskahtavat tähän maahisten puolimaailmaan paljon aikuisia helpommin.
"No etkö sä nyt nähnyt? Se peikko meni tuonne mukanaan vasullinen puolukoita! Mennään äkkiä perään!"
Menikö? Minulla oli liian kiire tehdä niitä juttuja joita aikuiset tekevät ja menetin tilaisuuden nähdä takkutukkapeikon. Ensi kerralla pidän silmät auki! Arkeen tarvitaan vähän seikkailua ja taikaa, muuten elämästä tulee tylsää, taian voi löytää pienistäkin asioista, turha kriittisyys menköön hiiden majoille!

Tein taannoin kirpparilla kierrellessäni kuningaslöytöjä! Löysin kaksi ihastuttavaa tonttu-kirjaa! Toinen, "Tonttujen tarinat", on satukirja jonka kuvitus muistuttaa lapsena lukemistani saduista. Mutta toinen, "Tonttujen kutsu", on jatkoa iki-ihanalle Suurelle Tonttukirjalle jota uskon monen teistä ainakin selailleen joskus? Ehkä joku on löytänyt sitä kautta portin mielikuvituksensa lapsekkaampaan osaan ja päässyt mukaan hiippalakkien retkille?

Ohjeistusta tonttujen perinteisistä leikeistä ja ajanviettotavoista.

Neuvonpitoa kunnianarvoisten metsän asukkaiden kanssa :) 

Innosta piukeana tarvoin kotiin kirjoineni ja hukuin mukaan tonttujen seikkailuihin! Suuri tonttukirja ja Tonttujen Kutsuhan on kirjoitettu tietokirjan malliin. Eli kattava opus olemassa olevista tontuista ja heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Voiko sellaista lukiessa enää paremmin päästää mielikuvitustaan laukkaamaan.

Kun olin pikkutyttö, mumman pihasaunassa asui tonttu, jolle heitettiin ennen saunasta lähtöä loppulöylyt. Näin saunan vahti sai tulla rauhassa rentoutumaan lauteiden lämpöön ihmisten lähdettyä. Miten ihastuttava perinne! Pikkutyttönä tietenkin näin tummien lauteiden alla vilahduksia tontun nutusta ja olin kuulevinani rahinaa, kun se siirtyi nurkasta toiseen. Jo tämä pieni ele toi arkiseen rutiiniin taikaa.
Nytpä siis julistan todellisuuden ja vakavuuden hetkeksi pannaan! Missä sinä olet viimeksi nähnyt taikaa ja jotain mystistä?

Minun viimeisin taianomainen kokemukseni oli Johanna Kurkelan konsertissa muutama viikko sitten. Olin alusta asti pienellä vastustuksella matkassa kun kuulin, että klubille oli roudattu tuolit ja kyseessä oli ns. istumakeikka. Ei siis hytkymistä tai heilumista vaan perse tiukasti penkissä kiinni. Äh, miten tylsää. Varmaan vakavaa pönöttämistä ja väliaplodeja. Lopuksi kiitos ja hei. 

Mutta voi miten väärässä olin! Valoja, taustoja, laulajan lukuisia keijukaisasuja ja jopa bändin vaatteita myöten kaikki oli mietitty niin, että milloin pääsimme syksyiseen metsään, milloin sirkusväen mukana kiertueelle. Tässä kaikessa oli varmasti ajateltu ennen kaikkea pikkuväkeä, keikka oli nimittäin ikärajaton ja eturivistä löytyi paljon pieniä tyttösiä. Mutta kyllä tällainen isompikin tyttönen sai kiinni Kurkelan keijukais-pumpulista. 

Tämä video ei tietenkään välitä tunnelman taianomaisuutta, mutta sitä oli ilmassa. Ja artistin hentoisesta olemuksesta ja herttaisesta hymystä huolimatta huomasi, että kyseessä on erittäin varma laulaja joka on miettinyt shownsa alusta loppuun tarkasti. Näin katsojankin oli helpompaa vain lähteä mukaan kellumaan ihanaan utuun, kaikkihan oli jo mietitty meidän puolesta.
Ei siis muuta kuin keijukaishavaintoja tekemään!

Tähän loppuun vielä profiilipäivitys aiheen henkeen sopivasti:
Syksystä ja peikoista innostuneena leikkasin ja värjäsin vaalean, jo aika pitkäksi päässeen tukkani Pitkätossun punaiseksi lyhyeksi takuksi. Vaihtelu virkistää :) !