Dolce far niente

Tehokas sienikurssi ja joutilas sunnuntaibrunssi, siitä oli tämä viikonloppu tehty.

Miten te muut yövuoroa töissä tekevät saatte kiepautettua vuorokausirytmin takaisin kohdilleen useamman yön työputken jälkeen? Nuorempana tämä kävi kuin itsellään mutta nyt olisivat hyvät neuvot tarpeen! Nykyään täytyy järjestää erilaisia varotoimia, että varmasti saan unen päästä kiinni oikeana hetkenä ja vuorokausirytmin samalla kohdilleen. Tähän liittyy tarkoitukseen sopivaa rasitusta, ravintoa ja varustusta oikeaan aikaan;
Oikea määrä unta oikeana aikana, näin syntyvät yövuorolaisen levon matemaattiset kaaviot :D!

Yövuoroista palautuminen on myös luvallista itsensä hemmottelemisen aikaa. Koti on hiljainen päivällä herätessä, aikaa vain itselle!

Perjantaina tassuttelin päivän puputohveleissa ja pyjamassa, tein lämpimiä voileipiä, join vaniljateetä ja luin sohvalla köllötellen kasan naistenlehtiä, joita kesän ajalta oli kertynyt lehtikoppaan. Täydellinen Hetki vain itseä varten, työn raskaan raatajana olin sen ansainnut. 

Lauantai oli pyhitetty sienille. Minä ja 20 muuta pajukoppaa kiikuttavaa naista (ja muutama mieskin) saimme maa- ja kotitalousnaisten kotitalousneuvojalta rautaisen annoksen sienitietoutta. Pääsimme myös soveltamaan oppeja suoraan luontoon luennon jälkeen. 

Saalis koostui kangasrouskuista ja erilaisista haperoista. Jos ei muuta, niin nyt olo on varmempi haperoita poimiessa, tuntomerkit on painettu mieleen. 
Sienestyksen päätteeksi kokoonnuimme metsäkodalle ja jokainen luovutti saaliistaan muutaman haperon tai vahveron ja teimme nuotiolla todella hyvää, simppeliä sienimuhennosta. Muhennokseen ei tullut kuin sieniä, sipulia, kermaa ja omenoita. Ainesten annettiin muhia, lisättiin hieman suolaa ja lusikoitiin menemään kodan pimeydessä nuotioon katsellen, NAM! Tietysti osan ruuan maukkaudesta teki metsässä rämpiessä herännyt armoton nälkä ja ihanan kodan tunnelma. Mutta niinhän sitä sanotaan, että mausteissa vähemmän on enemmän. Ja nyt tiedän, mihin pakastimeen sullomani omenat hyödynnän! Ne pääsivät kotona haperoiden kaveriksi pannuun. Kangasrouskut menivät omppujen tilalle pakastimeen odottamaan seuraavaa sieni-inspiraatiota.

Sunnuntaina yövuoro heitti unta vielä sen verran pieleen, että pääsimme sängystä ylös vasta aamupäivän puolella. Ennen aamupalan valmistamista ystävämme soitti ilmoittaakseen, että hänen luonaan olisi tarjolla sunnuntaibrunssi. Ihana yllätys!

Rakastan hitaita aamuja. Pitkää aamupalaa, lehden lukemista rauhassa, niiden omien Hetkien järjestämistä aamuun ennen velvollisuuksien kutsumista. Tämä ex tempore -brunssi oli juuri sellainen. Raukeaa yhdessä olemista ystävien kanssa kuulumisia vaihdellen, musiikkia kuunnellen ja herkutellen. Meille tarjottiin vaikka mitä herkkuja pekonista ja raikkaasta salaatista aina juustokakkuun ja viiniin.

"Hauki se makasi kaislikossa, -- suloisen kuumassa ruohon rinnassa, toinen silmä vain auki."

Loppuun on vielä pakko hehkuttaa brunssille osallistuineilta kreetalaisilta ystäviltä saamaani tuliaista. Kreetalla on hillo nimeltä byssino, suurta herkkuani! Käsittääkseni se on valmistettu eräänlaisista kirsikoista, aika äkkimakeaa erikseen syötynä, mutta kreikkalaisen jogurtin kanssa nautittuna taivaallisen makuista! En ole löytänyt Suomesta mitään vastaavaa hilloa tai marmeladia, byssinolla herkuttelu on siis harvinaista hommaa. Mikäli tunnistatte hillon nimen ja olette sitä jostain päin Suomea löytäneet, kertokaahan minullekin, tieto on kullan arvoinen. Siitä ei oikeastaan voi herkuttelu enää paremmaksi mennä. Ystäväni olivat käyneet hiljattain Kreetalla sukuloimassa ja toivat palatessaan purkillisen byssinoa. Nyt purkki odottaa minua keittiössä, täydellistä brunssia seuraa siis täydellinen iltapala :D!

               Rentoa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!