Peräkammarin tapetti ja (tavallaan) Annanpäivän ihmettelyä

Nyt on tavallaan Annanpäivä, vaikka se virallisen almanakan mukaan meni jo 9. päivä. Ennen vanhaan Annanpäivää vietettiin juuri tänään, joskus keskiajalla päivää sitten aikaistettiin..enpä tiedä miksi. Annanpäivä merkitsi ennen monia jänniä asioita joulun kannalta ja olen ajatellut elvyttää tämän perinteen omassa perheessäni!

Vanha kansa uskoi, että Annanpäivän sää enteili jouluaaton ja -pyhien säätä. Olen lujasti päättänyt sivuuttaa 9. päivän ankeat vesikelit ja +7 asteen lämpölukemat ja keskittyä tämän päivän säähavaintoihin. Ja pistihän se hymyilyttämään! Aurinko on paistanut utuisesti, juuri kuten kylmänä talvipäivänä kuuluukin. Maassa on lunta - ei paljon - mutta juuri sen verran että maailma on puhtaan valkoinen.. pakkastakin on ollut pari astetta. Tarkoittaako tämä, että saamme sittenkin valkean joulun? Olen päättänyt, että tarkoittaa se :D !!

Annanpäivästä on jouluun - siis oikeaan jouluun, keskiajalla jouluaatto ei ollut niin suuressa arvossa - enää 10 päivää. Tämä tarkoitti virallisten jouluvalmistelujen aloittamista. Kalja laitettiin tekeytymään Annanpäivänä, seuraavana päivänä aloitettiin leipominen ja ruokien valmistelut, koristeita tehtiin puhdetöinä.. Se joulun tuloon kuuluva tohina käynnistyi. 

Itsekin innostuin puhdetöihin ja kirjoitankin niistä sit erikseen, että minkälaisia taiteiluja tuli väkerrettyä. Askartelen-paskartelen niin harvoin, että siitä pitää tehdä ihan oma juttunsa :D! Annanpäivää juhlistettiin juuri jouluvalmistelujen aloittamisen vuoksi. Kiireestä huolimatta päivä tarkoitti iloisten töiden tekoa ja suuren juhlan odottamisen alkua. Tästä syystä oli tapana leipoa Annanpäivän kakku. Perinteen mukaan kyseessä oli siis oikein koristeltu, täyteläinen herkkutäytekakku! Tällaiseen itsellä ei kylläkään ollut aikaa, mutta Annanpäiväkahvit tuli nautittua kera joululeipomusten - yhden varaslähdönhän saa tehdä, jos sen jälkeen palaa ruotuun ja malttaa odottaa aattoon :) ? Pöytään kannettiin siis pipareita, lusikkaleipiä, herrasväen pikkuleipiä, taateli- sekä hedelmäkakkua. Näistä leipomuksista en tosin voi ottaa kunniaa, joulutonttuna keittiössä on häärännyt äitini. Jotain kivaa piti silti Annapäivän kunniaksi kehitellä ja päädyin paahdettuihin, sokeroituihin manteleihin. Reseptin näihin herkkuihin löydät pian kokkailublogistani. Manteleita paahdettiin jo keskiajalla ja ne olivat suurta herkkua, vaikkakin vaikean saatavuuden vuoksi niistä pääsivät nauttimaan vain harvat ja etuoikeutetut.
Mitä sinun mielestäni kuuluu perinteisiin jouluherkkuihin kahvipöydässä? 

Kaivoin esille myös vuosi sitten aloittamani maton - tässä lähtöasetelma vuosi sitten, jospa sen saisi ensi vuonna valmiiksi ja Hirviskän lattiaan :) ?

Ilta on siis kulunut puhdetöitä tehdessä ja makoisia manteleita napostellessa. Laitoin vielä joululaulut soimaan ja tunnelma oli taattu!

Sitten sananen meidän peräkammarin seinälle tulevasta tapetista! 

Tässä seinä, jolle tapetti tulee, siinä on iso ala, jolle kuviota mahtuu!

Aiemmin jo kerroin, että itämaisuus ja isot kuviot kiehtovat meitä tehostetapeteissa. Peräkammarissakin olisi tarkoitus laittaa jotain värikästä yhdelle seinälle ja jättää muut rauhallisen vaaleiksi. Täälläkin lattia tulee olemaan valkoiseksi maalattua lautaa. Selailimme kaupassa tapettikirjoja ja vastaan tuli todella hauskan näköinen tapetti:

Tapetissa on siis kultaisia norsuja ratsastaja selässään. Sellaisia intialais-tyylisiä. Rakastan Intiaa kuvataiteen ja kulttuurin vuoksi, patsaissa ja maalauksissa on jotain äärettömän kaunista! Myös mieheni ihastui tapettiin saman tien, norsut eivät ole massiivisia eikä siis voi sanoa, että tapetoisimme seinämme NORSUILLA. Ennemminkin voisi sanoa, että tapetti on itämaistyylinen ja jos tarkemmin katsoo hoksaa, että kah, ronsuthan ne siinä marssivat. Ainoa harmitus oli siinä, että tapetti oli punaista, olimme jo päättäneet, että haemme värimaailmaa Kreikan meristä ja mintun vihreästä.

Sitten käänsimme seuraavalle sivulle ja tadaa!

"Se on siinä!" Kuten mieheni sanoi, kun tapetin ensi kertaa näki :)

Hämmentävää kyllä, olimme täydellisen yksimielisiä tapetin valinnasta. Mitäs tykkäätte, istuuko Intia-fiilistelijöiden työhuoneeseen? 

Peräkammarista kuuluu taas

Valu kuivaa, on aikaa tehdä kaikkea muuta kuin viuhottaa kylppärin ja vessan kanssa. Muistatteko vielä meidän peräkammarin? Sen, jonka seinää koristaa villin lännen henkeen lehmän pääkallo? No pääkallo on edelleen seinällä, mutta pari muuta juttua on muuttunut kyllä.

Vanhat seinät on revitty pois ja tehty uudet koolaukset kattoon ja seiniin. Vähän haasteellistahan tuo on ilman lattiaa, jonka päällä työstää, mutta meneehän tuo harppoenkin :) !

 

Seuraavaksi seinät villoitettiin uudelleen.

Aikaisemminhan villoitus oli suoraan tapettia vasten.. villan päälle oli naulattu jämerä lautaseinää muistuttava levytapetti (kuulemma nimeltään korean paneeli??). Eli kun nojasit seinään, se jousti, koska alla oli suoraan villaa.
Nyt villan päälle laitoimme kipsilevyt ja saimme lämpöpatteritkin toimintaan koko talossa! On muuten mahtavaa, että maalämpö on nyt kokonaisuudessaan asennettuna! Olihan se hintava investointi, mutta nyt pitäisi uuden lämmitysjärjestelmän pitää taloa lämpimänä seuraavat 20 vuotta. Niin olen mielessäni päättänyt ja sitä aikaisemmin en halua kuullakaan lämmitysjärjestelmän uusimisesta, en ehkä vielä silloinkaan :D ! Ja ihana putkimiehemme sai lämpöpatterit asennettua kreivin aikaan, nyt näyttäisi alkavan kolmas pakkasyö.. nytkö se talvi alkaa tulla?

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä peräkammariin tehtiin lautalattia!! Miten ihanaa.. Lautalattia! 
Seuraavaksi luvassa ikkunoita, valun hiontaa, pakkelointia, eteisen kanssa pitäisi jatkaa eteenpäin... aina tätä listaa vain riittää, kun koittaa miettiä kohti maalia. 
Noh, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

Työhuoneen, eli peräkammarin, remonttia

Rintsikassamme on elintasosiipi, se on pykätty yhtä aikaa pystyyn muun talon kanssa ja aika jännä ratkaisu vuonna -58! Ettei kylpytiloja ole sijoitettu kellariin tai erilliseen  pihasaunaan, niinkuin silloin oli yleensä tapana. Tässä talossa kylppäri saunoineen - ja vanhoissa piirrustuksissa "työhuoneen" nimellä menevä lisäkammari - sijaitsevat elintasosiivessä, jonne kuljetaan viileän porstuan kautta (vai pitäisikö sanoa veranta? En ole oikein termeistä perillä.. Mummolassa puhuttiin porstuasta :D ).

Elintasosiipi, tarkalleen ottaen työhuone, taas on kiinni vanhassa puuliiterissä, josta on vuosien saatossa tehty pannuhuone. Nyt kun uusimme lämmitysjärjestelmän maalämpöön, pannuhuone muuttuukin..öö..maalämpöhuoneeksi :)! Revimme vanhat masiinat pois ja suurensuuri pora ilmestyi pihaamme jyrsimään maahan lähemmäs 200 m syvän maalämpökaivon. Huhhui! 

Hei hei vanha pannu!

Tervetuloa uudet ihmeet!

Tässä maalämpöhommien tuoksinassa vain totesimme, että pannuhuone tosiaan sijaitsee tämän työhuoneen - jota syrjäisen sijainnin vuoksi olemme alkaneet kutsua peräkammariksi - vieressä. Kun vetoja siis tehdään muualle taloon, se tehdään peräkammarin lattian ali.. Ja ei kun lattiat auki! Lankkulattia oli kyllä sen verran huonossa kunnossa, että ajattelimme vaihtaa sen uuteen siinä "sivussa" (nyt se kuulostaa siltä, kuin tämä peräkammari valmistuisi ihan noin vain siinä sivussa :D ). Jos nyt teemme lattiat uusiksi, niin miksemme sitten samalla myös seiniä ja kattoa? Katto sinällään voisi olla ihan kivan näköinen, mutta sähköt ovat pintavetoina, emmekä saa vanhaa paneelikattoa ehjänä alas kun laitamme piuhat piiloon. Tästä syystä siis peräkammari saa uudet pinnat.

Jälleen kerran täytyi ihastella vanhaa rakentamista. Pehut lattialautojen alla olivat täysin kuivat ja pölisivät samaa pölyä kuin vuonna -58 kun se on lankkujen alle laitettu. Hurjaa.

 Vain yksi nurkka oli nähdäksemme kostea ja tätä osasimme hieman odottaakin, talossa kun ei (vielä) sadevesijärjestelmiä ole ja maa viettää juuri tältä nurkalta taloa vasten. Nurkka on kosteusmitattu ja mitään hälyttäviä lukemia ei ole, jälleen kerran olemme ajoissa asialla. Toivottavasti sama homma jatkuu koko talossa!
Näissä kuvissa näkyvät alkuperäiset seinät. Näiden päälle on jossain vaiheessa laitettu lisäeristeeksi lasivillaa ja suoraan villan päälle on naulaa nakutettu kammottavan näköistä, tummasävyistä pystylautaa muistuttavaa muovilevyä. Tämän lisäksi yksi seinä on muurausta, sillä huoneen nurkassa on ollut pystymuuritakka (sääli, ettei ole enää). Tämä muurattu seinä oli maalattu oikein tummanruskealla maalilla ja sen päälle maalattu valkoisella lehmän (??) pääkallo villin lännen henkeen. En tykkää. Olen tässä miettinyt, miten saan sen hirvityksen piiloon! Todennäköisesti ruskea maali pintaan ja sen päälle jotain muuta tummaa.. Vai tapettia? Entäs jos joskus laitetaan pystymuuritakka takaisin, sitten tapettia ei voi.... Ja näin ne ajatukset laukkaa ees sun taas :D!

Tässä komeilee vanha, synkkä seinä (jonka alta siis paljastui villat ja niiden alta vaalea, raidallinen tapetti. Pääkallokin näkyy hieman seinää vasten lepäävän kylppärin puuoven takaa..

Tästä huoneesta tulee sitten - ainakin aluksi - meidän perheen makuuhuone. Saa nähdä, miten tähän ehtii perehtyä kun kylppärissäkin pitäisi tapahtua niin paljon :)..