Pieni kauhuleipomo ja mausteinen vuokaleipä

Tykkäättekö te leipoa leipää?

Itse nautin hellan ääressä touhuamisesta ja ruuan laittamisesta, leipomisestakin.. mutta kun pitäisi alkaa tehdä leipää, inspiraatio on yleensä tipotiessään. Ei vain jaksa kiinnostaa, kun kaupastakin saa niin loputtoman monta vaihtoehtoa käydä läpi, ennenkuin se täysjyvä-kuitu-mahdollisimman-vähän-keinotekoista-vaihtoehto löytyy käteen. Ja jos laiskottaa, voi sen e-koodileivänkin silloin tällöin ostaa. 

Oikeastaan aika hassua, että leivän leipominen alkaa tökkiä. Eihän se ole kuin nestettä ja jauhoa sekaisin, vähän hiivaa ja uuniin. Miksi niin helposti itse toteutettavan elintarvikkeen kohdalla pitää alkaa laiskotella? 

Mun laiskottelut vähenivät puoleen, kun kuulin kauhutarinan leipomosta.

En väitä tämän olevan totta, mutta olen kuullut tämän yhdessä koulutuksessa sellaiselta taholta, jonka uskon puhuvan totta asiasta. Eli..
Olipa kerran rouva X. Hänen aviomiehensä oli rakennuttaja. Eräänä päivänä hän sai tehtäväkseen suunnitella erään maamme ison leipomoketjun uuden leipomon ja hyvähän siitä sitten tuli, kun avajaisia vietettiin. Leipomon oltua jo hetken toiminnassa rakennuttaja lähti käymään leipomolla, tarkistamaan jotain viimeisiä nippeleitä ja että ne varmasti toimivat. Hän pyysi vaimoaan, rouva X:ää mukaan leipomokierrokselle, tätä kun saattaisi oman työnsä puolesta kiinnostaa maamme leipomotuotteet ja niiden valmistus. Niin rouva X lähti innokkaana mukaan ja tekikin monta ahaa-elämystä suurten tuotantokoneiden keskellä. Mutta sitten hän näki laitteen, joka piti valmiin leipäpussin suuta auki, hönkäisi pussiin ja sulki sen sitten. Aina vain uusi leipäpussi ilmestyi koneen eteen, uusi puhallus pussin sisälle ja sen jälkeen nopea sulkeminen. Rouva X:ää kiinnosti, mikä tällaisen leipään hönkimisen funktio mahtoi olla. Niinpä hän otti asian puheeksi työntekijän kanssa, joka kertoi iloisena koneen olevan eräänlainen aromatisoija. Leipomolla valmistetut leivät sisälsivät niin paljon erilaisia säilöntäaineita, ja niistä oli otettu pois niin paljon luontaista jauhoa, etteivät ne enää tuoksuneet leivältä! Siksi tämä kätevä kone hönkäisi pussin täyteen keinotekoista leiväntuoksua. Eli kun asiakas ostaa leipäpussin kaupasta ja avaa sen, tulee pussista ulos ensimmäisenä herkullinen, tuoreen leivän tuoksu.

- The End - 

 Tämän jälkeen voimmekin päättää kauhukertomuksen yhteen näppärään leipäreseptiin, jota teen tavallisesti isomman satsin kerralla, että saan leipää pakkaseenkin. Tämä aito tavara kun ei säily kuukausitolkulla pussissa, tämä on ehtaa leipää. Nih. Resepti on martoilta.

Mausteinen vuokaleipä (2 leipää)

5 dl maitoa

50 g hiivaa

1/2 dl siirappia

1 tl suolaa

2-3 tl hienonnettua fenkolia

6 dl ruisjauhoja

6-7 dl hiivaleipäjauhoja

1/2 dl öljyä

Lisää kädenlämpöiseen maitoon hiiva, siirappi ja mausteet. Lisää jauhot ja alusta taikina. Lisää lopuksi öljyä ja kohota taikina kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo palat tangoiksi. Nosta tangot voideltuihin pitkiin vuokiin ja kohota taas hetki. Pistele leivät ja paista 200 c n. 30 minuuttia. Voitele uunituoreet leivät siirappivedellä ja jäähdytä liinan alla.

Näin loppuun tällainen pähkinä mietittäväksi kaikille laktoosittoman maidon kuluttajille.. Kaupasta saa maitoa ja maitojuomaa. Niiden ero on se, että maito-nimikkeen alla on juoma jossa on vielä jäljellä riittävästi ravintoaineita, joita maito yleisesti ottaen sisältää. Eli kuluttajalainsäädännön kannalta tarkasteltuna nimen kuuluu olla sitä, mitä purkki sisältää, sehän on selvä. 
Laktoosittomia maitoja on sitten sen sataa eri sorttia. On d-vitamiinilla ja ilman, lisäkalsiumilla ja nyt vielä erityismaukas laktoositon, jota mainostetaan hieman muita laktoosittomia purkkeja maukkaampana. Kaikki nämä ovat maitojuomia, koska niihin on lisätty / poistettu niin paljon tavaraa, ettei niitä enää saa nimeltä maidoiksi kutsua. Jännä homma, että vielä 60-70-luvuilla, jolloin maitoa ei jalostettu niin pitkälle (ja haettiin aika usein suoraan tiloilta, ainakin maaseudulla), laktoosi intoleranssista ei tiennyt juuri kukaan.. eikä juuri kukaan myöskään kärsinyt maidon juonnista. Siitä sitten vain juottamaan tätä "maitoa" muksuillemme, laktoosi intoleranssi kun tuntuu kasvavan maassamme räjähdysmäisesti...ja maitojuomia kulutetaan koko ajan entistä enemmän. Tiesittekö, että Välimeren suuntaan lähdettäessä kyseinen oireyhtymä on aika vieras. Ja ne muuten vetävät maitonsa aika raakana ilman pitkällistä jatkokäsittelyä. No niin, se mun salaliittoteorioista, menen nyt asentamaan foliohatun päähäni ja juomaan lasillisen luomua täysmaitoa..

Uuniomenamurupaistos

Uuniomenamurupaistos on helppo tehdä ja on yksi bravuureistani, kun haluan jotain makeaa herkkua. Täyteläisen maun salaisuus piilee siinä, että omenanpaloja haudutetaan fariinisokerissa ja voissa 40 minuuttia ennen kuin päälle painellaan muruseos. Ja tämän herkun kaverina toimii luontevasti vaniljajäätelö.

1 kg omenakuutioita
1,5-2 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia
0,5 tl kardemummaa
50 g voita

Muruseos:
100 g voita
1,5 dl sokeria 
2,5 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
0,5 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

+ vaniljajätskiä

Sekoita omenat ja mausteet vuokaan. Paloittele voi nokareiksi joukkoon ja paista 180 c noin 40 minuuttia. Sekoittele välillä ja nosta vuoka uunista kun palat alkavat pehmetä ja saada väriä.
Tee muruseos omenoiden paistuessa, eli nypi kuivat aineet voihin käsin. Painele muruseos omenapalojen päälle tasaisesti ja paista vielä noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.

Sitruunasuupalat

Näitä siemenpalluroita siis kokeilin Karita Tykän raakaherkku-kirjasta ja olivat kyllä hyviä, makeita ja mukavan kiinteitä koostumukseltaan - rohkeasti kokeilemaan!

20 g kaakaovoita
1,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kookospalmusokeria
1 dl saksanpähkinöitä
1 rkl sulatettua kookosöljyä
ripaus suolaa
8 tippaa sitruunaöljyä
1-2 tl raastettua sitruunankuorta
4 rkl pellavansiemenjauhetta (laitoin kokonaisia siemeniä)
Lopuksi:
0,5 dl pekaanipähkinöitä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 rkl chiasiemeniä

Sulata kaakaovoi vesihauteessa.

Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen, paitsi lopuksi lisättävät. Sekoita hyvin.

Siirrä massa kulhoon ja lisää loput aineet. Annostele muotteihin ja laita jääkaappiin n. tunniksi jähmettymään. Itse pyörittelin suupaloista vain palloja kun en mitään muottoja omista ja toimivat niinkin. 

Yllätyin positiivisesti myös siitä, miten simppeliä näitä on valmistaa. Ei tarvitse vatkailla, kohottaa, pouhuttaa uunia tai mitään muutakaan. Riittää kun omistaa hyvän tehosekoittimen tms. monitoimikoneen jolla saa siemenet silpuksi ja kiinteän massan aikaiseksi.

Nopea helpotus kalvavaan makeannälkään ja vauvakuulumisia

Hei höpönassut, tällä viikolla on herkuteltu niin että tyrät rytkyy ja napa naukuu. Joskus täytyy jättää puntarin tarkkailu (näin reilu 2 vkoa laskettuun aikaan jäljellä, tarkkailun jättäminen ei kai ole kaikkien mielestä ihan fiksua.. :D ) ja antaa mennä.

Kaikki sai alkunsa huutavasta vääryydestä! Kukaan ei kertonut mulle ajoissa, että tällä viikolla oli kansallinen suklaakakkujen päivä! Kuulin siitä juhlapäivänä vasta ihan liian myöhään enkä päässyt enää kauppaan ostamaan leipomisvärkkejä. Sillä mikäli tällainen juhla on oikeasti olemassa, täytyyhän sitä nyt viettää. Suklaakakkujen päivä! Miten nerokasta, ylistetään suurta herkkua ihan vain siitä herkuttelun ilosta :)!

Jouduin turvautumaan "oikean suklaakakun" vääntämisen sijaan takaporttiin, eli 2 minuutin mikrossa tehtävään suklaabrownieen. 

Mutta se oli kuulkaa hyvää, istuin keittiön pöydän ääressä suu leveässä virneessä ja syödä hotkelsin maukasta brownieta vaniljajäätelön kanssa. Ja ajattelin, että tämä oppi täytyy jakaa kaikkien naisten kanssa, oletteko te olleet tietoisia, että taivaallinen suklaanautinto on vain muutaman lusikalla sekoittamisen ja kahden minuutin mikrolla pouhottamisen päässä? 

No nyt viimeistään tiedätte!

Seuraavan kerran kun makeanhimo yllättää, niin kokeilkaapa tätä:

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta

3 rkl maitoa

1 rkl öljyä

1 muna

ripaus suolaa

1/4 tl leivinjauhetta.

- Mittaa ainekset mikronkestävään mukiin tai kulhoon ja sekoita. Kypsennä kakkua mikrossa 1,5-2 min riippuen siitä, kuinka vetelän/kypsän haluat. Nauti lämpimänä jätskin kera!

Eihän mikään voi olla näin poskettoman simppelinä hyvää! Mutta oli vaan. Tuosta satsista tulee kahdelle - jos oikein kova makeanhimo on niin yhdelle - hengelle suklaabrowniet. 

Noh, homma ei sitten jäänyt ihan vain siihen, homma lähti ns. lapasesta kun tajusin, että eihän tässä tosiaan ole aikoihin tullut herkuteltua mitenkään. Kaivoin esiin "Raakaa ja makeaa - herkullisimmat raakajälkiruoat"-opuksen, josta on pitänyt kokeilla herkkuja jo pitemmän aikaan, mutta sitten jotenkin jäänyt koko eksperimentti.

Suklaabrownie tuntui niin vähäiseltä - ja oli sentään suklaakakun päivä - joten päädyin tekemään vielä kahdenlaisia raakanamejakin. Aihe on kiinnostanut jo pitemmän aikaa ja olen halunnut testata, että onko noista herkuista oikeasti tyydyttämään makeanhimo ja pitämään verensokerin tasaisemmin tyytyväisenä. Sitähän nämä raakaherkut nimittäin lupaavat - hitaita hiilareita ja silti äkkimakeankin maun niin, että kaikkien sokerihampaan pitäisi rauhoittua.

Väänsin siemenpalluroita ja niistä tuli kyllä ihan mahdottaman hyviä, saivat kehuja myös mieheltä ja muutamalta muulta "raatilaiselta", joilla niitä maistatin, eli uskallan sanoa että menevät ihan oikeasti herkuista :)! Toiseksi kokeilin valkosuklaisia pallukoita ja niiden kohdalla on pakko myöntää, että joko Karita Tykän käyttämät kosteuttajat toimivat paremmin tai multa levahti liikaa kookosjauhoja taikinaan, mutta en kyllä innostunut koostumuksesta..enkä liiemmälti maustakaan.
Mutta kaikesta oppii, aion kokeilla toistekin jotain raakalaisnameja sillä se ainakin tuli todistettua, että nämä vievät itseltäni terävimmän makeanhimon mennessään.

Tällä viikolla saatiin myös kivoja vauvauutisia. Käytiin nimittäin lääkärin pakeilla ja hän koitti vähän arvioida, minkä kokoinen miekkonen meille olisi parin viikon kuluttua syntymässä. 
Makoilin tutkimuspöydällä ja koitin tihrustaa parhaani mukaan näyttöä kun lääkäri ultraili vauvaa. Lääkäri otti mitan vauvan reisiluusta ja huudahti ihan spontaanisti yllättyneenä että "ohhoh, onpahan pitkä reisiluu!!" Sitten hän katsoi minuun ja tuumasi vähän kuivakammin "no jaah, eipä susta taida lyhyttä tavaraa tullakaan".. Että näin! Ja juu, totta, olen kyllä pitkä nainen mutta yllättihän se, kun lääkäri alkaa tuolla tavalla siunailla.
Hetken ultrausta jatkettuaan lääkäri jatkoi, että olettaisi kyllä muuten vauvan kokoa katsoessaan, että mulla olisi vähemmän raskausviikkoja. Eli että vauva on pitkä mutta muuten aika siro tai "pieni". Voi mun vauva-parkaani, mikähän pitkä ja hentoinen honkkeli-nälkäkurki sieltä vielä syntyykään <3 !

Eipä kokoarvio silti mikään heppoinen ollut, lääkäri veikkasi syntymäpainoksi 3,6-3,8 kiloa, ja sekin on vasta arvio. Saas katsoa kuinka meikäläisen käy! 
Kieltämättä ajatukset ovat kääntyneet koko ajan entistä enemmän tulossa olevaan synnytykseen. Saattaahan olla, ettei laskettuun aikaan mennessä ole tapahtunut vielä mitään dramaattista ja vauva antaa odottaa tuloaan reilusti yli kaikkien aika-arvioiden, mutta oma tukala olo alkaa nostaa pintaan tiettyä kärsimättömyyttä. Tulisi nyt jo!!

Pakko laittaa tähän loppuun kuva mun taidonnäytteestäni. Yritin - ja paino sanalla yritin - tehdä vauvan tossuja. Nämä ovat siis parit: 

Oikeanpuoleinen oli siis ensimmäinen tossu, jonka olen koskaan tehnyt. En ole koskaan myöskään tehnyt villasukkia tai mitään muutakaan vastaavaa. En ole käsityöihminen, se ei vain luonnistu multa mitenkään päin. Siitä huolimatta toinen versio, eli tuo vasemmanpuoleinen - pitää jo muotonsa ja vaikka onkin täynnä epämääräisiä muhkuroita olen varma, että seuraava pari on jo lähes samankokoinen ja sojottaa samaan suuntaan :D. 

Tätä paria en ole siis vauvallamme antamassa, en ole niin julma :D! Mutta harjoitus tekee mestarin - palaan asiaan kun saan seuraavan parin valmiiksi.. 
Ja jos tiedätte jotain helppoja vauvan tossujen ohjeita niin laittakaa mulle vinkkiä, apuja otetaan vastaan!

Aurinkoleipä keskiajalta

Miten hyvää suolaisen ja makean liitto voikaan olla? Tämä on ehkä parhaita kuivakakkuja, joita olen koskaan maistanut! Tähän lisättäköön, etten oikeastaan ole kuivakakkujen ystävä, mielestäni niissä on aina parasta ollut vain se hetki, kun maistan korppujauhoisen pinnan, sitten peli onkin jo ollut menetetty :D. Tämä ei siis ole välttämättä makeaa kuivakakkua mutustavan herkku, mutta mikäli haluat kokeilla laittaa joulukinkun siivusi tai sinihomejuustomurusi jonkin muun kuin limpun tai suolakeksin päälle, suosittelen rohkeasti kokeilemaan! Tämä on myös älyttömän helppotekoinen, ei tarvitse vatkata eikä vaahdottaa :).
Resepti löytyi jouluisesta Kotivinkistä, mutten enää muista, mikä reseptin alkuperäinen nimi on..
 
1 dl hunajaa
1/2 dl ruokosokeria
1 1/2 dl kuohu- tai vispikermaa
1 rkl piparkakkumaustetta
1 dl kuivattuja aprikooseja
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl saksanpähkinöitä 
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa 
2 tl soodaa

- Kiehauta hunaja, sokeri, kerma ja piparkakkumauste kattilassa. Anna seoksen jäähtyä sillä aikaa kun valmistelet muut aineet.
- Paloittele aprikoosit pieniksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää lopuksi jäähtymässä ollut seos mukaan.
- Voitele 1,5 - 2 litran vetoinen rengasvuoka voilla ja kaavi taikina vuokaan. Kypsennä 150 -asteisessa uunissa alatasolla 40-50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, leipä on kypsää.

Yövuorolainen leipoo

Yövuorossa on omat hyvätkin puolensa mahdollisista uniongelmista huolimatta.. Kun koko muu talo nukkuu eikä yöllä hoidettavia velvollisuuksia muutenkaan juuri ole (hereillä pysymisen lisäksi). On kivaa ottaa mukaan jotain omia pikku projekteja joiden parissa sitten yön ajan värkkäillä.

Yleensä kotoa mukaan tarttuu jokin kirja tai sitten hyvän tv-sarjan tuotantokausi, jota sitten "lusin" läpi yön ajan. Mutta koska en ole saanut käsiini Sons of Anarchyn 5. tuotantokautta, piti keksiä jotain muuta.

Päätin sitten leipoa! 
Kotona nurkissa on pyörinyt Marttojen kokkauskirja, jonka reseptit ovat osin aika retroakin kamaa. Sivuilta on löytynyt mm. hämäläinen pitoleipä ja saaristolaisleipä. Niitä siis kokeilin tällä kertaa.

Hämäläisen pitoleivän pyöräytin lähinnä aamupalaksi nuorille asukkaille, jotka yksikössämme asuvat. Resepti muistutti niin paljon klassista teeleipää, että tahdoin ottaa selvää, missä niiden ero oikeastaan on. Kävi ilmi, ettei eroja juuri ole :D! Makuasioista on toki turha kiistellä, yksi tykkää laittaa teeleipäänsä piimää, toinen sekoittaa joukkoon juustoraastetta. Mutta siitäkin huolimatta tämä Marttojen versio oli perushyvä pannuleipä, jota voi jokainen sitten makunsa mukaan varioida. Ja perinteiseen tapaan tulee tietysti nopeasti :).

Saaristolaisleivän taas halusin tehdä pienenä kokeena, voisiko se olla tämän joulun ruokapöydässä perinteisen limpun syrjäyttäjä? Jotain vähemmän makeaa ja äitelää, mutta silti ihanan tahmeaa ja ehdottoman maltaista :). Olen jouluihminen, kuten jo aikaisemmin olen mainostanut. Potentiaalisten jouluherkkujen kokeiluvedokset kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ettei leivontapäivänä tarvitse yhtään arpoa ja ihmetellä.
Omasta mielestäni joululimppu sai nyt kovan vastuksen. 

Ai niin, miksi innostuin leipomaan marttojen reseptejä? 
No kuulkaas, otin ja liityin marttoihin :D!
Olenko tästä eteenpäin se kätevä emäntä? En osaa sanoa, olo ei tunnu yhtään sen kätevämmältä. Mutta lupaan raportoida heti, kun keksin ruokasoodalle uusia käyttötarkoituksia :)!

Saaristolaisleipä (3 kpl)

1 L appelsiinimehua
2 pkt hiivaa (á 50 g)
3 dl ruisjauhoja
3 dl tuoppimaltaita
3 dl kauraleseitä
3 dl siirappia
1 rkl suolaa
11-12 dl hiivaleipäjauhoja

voiteluun: siirappia ja vettä

- Liuota hiiva lämpimään mehutilkkaan. Sekoita hiivaliemi ja kaikki muut aineet loppumehuun. Käytä isoa kulhoja, sillä taikina on melko löysää ja kuplii noustessaan. Kohota 1 1/2 tuntia.
- Voitele kolme pitkää 1 1/2 litran vuokaa ja jaa taikina vuokiin. Paista 1 1/2 tuntia 175 -asteisessa uunissa. Jos haluat, voitele leivät siirappi-vesiseoksella, kun ne ovat paistuneet noin tunnin.

Hämäläinen pitoleipä

4 dl maitoa
1 pkt (50 g) hiivaa
1 tl suolaa
100 g margariinia t. voita
4 dl kaurahiutaleita
6-7 dl vehnäjauhoja

-Sekoita hiivo kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sulatettu rasva, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot.
-Kaaviloi taikina kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Anna kohota. Pistele levyt haarukalla ja jaa taikinapyörällä neliöiksi. Paista 275 asteessa vaalean ruskeiksi. 

Suklaamurukeksit

Parasta näissä kekseissä on suklaan ja suolaisen pähkinän saumaton liitto. Miten hyvin suolainen särmä sopiikaan makeaan Amerikan keksiin! Meillä nämä keksit hupenivat valon nopeudella niin isojen kuin pienempienkin suihin.  

n. 40 kpl

200 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
200 g tummaa suklaata
2 dl suolapähkinöitä

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää munat yksitellen samalla sekoittaen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne sokeri-voiseokseen sekoittaen. Rouhi suklaa ja pähkinät työlaudalla ja lisää ne taikinaan.
3. Nostele taikinasta ruokalusikalla nokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille. Jätä keksien väleihin tilaa, sillä ne leviävät vähän. 
4. Kypsennä keksejä 175 -asteisen uunin keskitasolla n. 10 minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat saaneet hiukan väriä. Jätä keksit aavistuksen raaoiksi, jotta ovat ihanan meheviä.