Pieni kauhuleipomo ja mausteinen vuokaleipä

Tykkäättekö te leipoa leipää?

Itse nautin hellan ääressä touhuamisesta ja ruuan laittamisesta, leipomisestakin.. mutta kun pitäisi alkaa tehdä leipää, inspiraatio on yleensä tipotiessään. Ei vain jaksa kiinnostaa, kun kaupastakin saa niin loputtoman monta vaihtoehtoa käydä läpi, ennenkuin se täysjyvä-kuitu-mahdollisimman-vähän-keinotekoista-vaihtoehto löytyy käteen. Ja jos laiskottaa, voi sen e-koodileivänkin silloin tällöin ostaa. 

Oikeastaan aika hassua, että leivän leipominen alkaa tökkiä. Eihän se ole kuin nestettä ja jauhoa sekaisin, vähän hiivaa ja uuniin. Miksi niin helposti itse toteutettavan elintarvikkeen kohdalla pitää alkaa laiskotella? 

Mun laiskottelut vähenivät puoleen, kun kuulin kauhutarinan leipomosta.

En väitä tämän olevan totta, mutta olen kuullut tämän yhdessä koulutuksessa sellaiselta taholta, jonka uskon puhuvan totta asiasta. Eli..
Olipa kerran rouva X. Hänen aviomiehensä oli rakennuttaja. Eräänä päivänä hän sai tehtäväkseen suunnitella erään maamme ison leipomoketjun uuden leipomon ja hyvähän siitä sitten tuli, kun avajaisia vietettiin. Leipomon oltua jo hetken toiminnassa rakennuttaja lähti käymään leipomolla, tarkistamaan jotain viimeisiä nippeleitä ja että ne varmasti toimivat. Hän pyysi vaimoaan, rouva X:ää mukaan leipomokierrokselle, tätä kun saattaisi oman työnsä puolesta kiinnostaa maamme leipomotuotteet ja niiden valmistus. Niin rouva X lähti innokkaana mukaan ja tekikin monta ahaa-elämystä suurten tuotantokoneiden keskellä. Mutta sitten hän näki laitteen, joka piti valmiin leipäpussin suuta auki, hönkäisi pussiin ja sulki sen sitten. Aina vain uusi leipäpussi ilmestyi koneen eteen, uusi puhallus pussin sisälle ja sen jälkeen nopea sulkeminen. Rouva X:ää kiinnosti, mikä tällaisen leipään hönkimisen funktio mahtoi olla. Niinpä hän otti asian puheeksi työntekijän kanssa, joka kertoi iloisena koneen olevan eräänlainen aromatisoija. Leipomolla valmistetut leivät sisälsivät niin paljon erilaisia säilöntäaineita, ja niistä oli otettu pois niin paljon luontaista jauhoa, etteivät ne enää tuoksuneet leivältä! Siksi tämä kätevä kone hönkäisi pussin täyteen keinotekoista leiväntuoksua. Eli kun asiakas ostaa leipäpussin kaupasta ja avaa sen, tulee pussista ulos ensimmäisenä herkullinen, tuoreen leivän tuoksu.

- The End - 

 Tämän jälkeen voimmekin päättää kauhukertomuksen yhteen näppärään leipäreseptiin, jota teen tavallisesti isomman satsin kerralla, että saan leipää pakkaseenkin. Tämä aito tavara kun ei säily kuukausitolkulla pussissa, tämä on ehtaa leipää. Nih. Resepti on martoilta.

Mausteinen vuokaleipä (2 leipää)

5 dl maitoa

50 g hiivaa

1/2 dl siirappia

1 tl suolaa

2-3 tl hienonnettua fenkolia

6 dl ruisjauhoja

6-7 dl hiivaleipäjauhoja

1/2 dl öljyä

Lisää kädenlämpöiseen maitoon hiiva, siirappi ja mausteet. Lisää jauhot ja alusta taikina. Lisää lopuksi öljyä ja kohota taikina kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo palat tangoiksi. Nosta tangot voideltuihin pitkiin vuokiin ja kohota taas hetki. Pistele leivät ja paista 200 c n. 30 minuuttia. Voitele uunituoreet leivät siirappivedellä ja jäähdytä liinan alla.

Näin loppuun tällainen pähkinä mietittäväksi kaikille laktoosittoman maidon kuluttajille.. Kaupasta saa maitoa ja maitojuomaa. Niiden ero on se, että maito-nimikkeen alla on juoma jossa on vielä jäljellä riittävästi ravintoaineita, joita maito yleisesti ottaen sisältää. Eli kuluttajalainsäädännön kannalta tarkasteltuna nimen kuuluu olla sitä, mitä purkki sisältää, sehän on selvä. 
Laktoosittomia maitoja on sitten sen sataa eri sorttia. On d-vitamiinilla ja ilman, lisäkalsiumilla ja nyt vielä erityismaukas laktoositon, jota mainostetaan hieman muita laktoosittomia purkkeja maukkaampana. Kaikki nämä ovat maitojuomia, koska niihin on lisätty / poistettu niin paljon tavaraa, ettei niitä enää saa nimeltä maidoiksi kutsua. Jännä homma, että vielä 60-70-luvuilla, jolloin maitoa ei jalostettu niin pitkälle (ja haettiin aika usein suoraan tiloilta, ainakin maaseudulla), laktoosi intoleranssista ei tiennyt juuri kukaan.. eikä juuri kukaan myöskään kärsinyt maidon juonnista. Siitä sitten vain juottamaan tätä "maitoa" muksuillemme, laktoosi intoleranssi kun tuntuu kasvavan maassamme räjähdysmäisesti...ja maitojuomia kulutetaan koko ajan entistä enemmän. Tiesittekö, että Välimeren suuntaan lähdettäessä kyseinen oireyhtymä on aika vieras. Ja ne muuten vetävät maitonsa aika raakana ilman pitkällistä jatkokäsittelyä. No niin, se mun salaliittoteorioista, menen nyt asentamaan foliohatun päähäni ja juomaan lasillisen luomua täysmaitoa..

Herkkulauantaita kuntokuurin kynnyksellä!

Mä teen sen taas. 
Nimittäin elämäntapamuutoksen :D ! Se on jo oikeastaan vitsi parin kaverin keskuudessa. Aina hetkittäin saan semmosen puuskan, että nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa uusi, terveellisempi elämä. 

Nyt kun kevät on koittanut niin tuntuu, että aurinko valaisee nurkissa olevien pölypallojen lisäksi myös näitä talven aikana kertyneitä raskauskiloja. Nyt olisi hyvä hetki vetää pitkästä aikaa lenkkarit jalkaan ja lähteä ulos luontoon kärryttelemään ja ehkä samalla sulattamaan parit ylimääräiset kilot. 

Yleensä olen aloittanut jonkun ankaran kuurin, johon sisältyy tiukka ruokavalio ja rääkkiin asti menevä treeni. Jollain sadistisella tavalla nautin siitä tunteesta, kun hiki ropisee treenimattoon enkä jaksaisi enää hetkeäkään. Kun siinä vaiheessa jaksaa vielä vähäsen, voittaa itsensä ja se on "se fiilis", minkä vuoksi rääkkiin lähden.
Mulla on kuitenkin se ongelma, että tällaiset kuuriluonteiset parin kuukauden rysäykset yleensä pysähtyvät kuin seinään. En saa koskaan muunnettua kuntokuureja jokapäiväiseen elämään ja arkeen soveltuviksi ja palaan äkkiä vanhoille tavoilleni. Eli jäkittämään sohvalla ja mussuttamaan karkkia. 
Joten tällä kertaa halusin aloittaa kuntorempan, jossa ei ole mitään äkkinäistä, ei mitään äärimmäistä eikä mitään ehdottomuuksia. Tällä tavoin, pieniä muutoksia tekemällä, saisin ehkä paremmin karsittua epäterveellisiä elämäntapoja ja otettua niiden tilalle vaikka yhden kävelylenkin enemmän tai pari kourallista enemmän vihreää lautaselle. Pysyvästi.

Eli kauhee into ja tarmo lähteä tekemään, mutta miten? Ongelmana oli nyt se, etten oikein uskalla kunnolla laihduttaa ruokavaliossa imetyksen takia. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että vauva saa rintamaitoa jossa on kaikki ravintoaineet kohdillaan. Pitäisi myös keksiä sellaisia tapoja liikkua, jotka jäisivät tavaksi. Pyysin apuun Tiinaa, joka oli vanha tuttu jo lukioajoilta ja joka on siis ammatiltaan personal trainerina. Tiinan blogiin pääset tästä.
Hän nakutteli mulle treeniohjelman, jonka saisin näppärästi toteutettua kiperälläkin aikataululla ihan kotioloissa, sekä ruokavalion jossa on vähän kaikkea mukavasti eikä mikään ole suoranaisesti kiellettyä. Nyt liikkeet on käyty yhdessä läpi ja ruokavalio opeteltu, maanantaina aloitan oikein kunnolla! Toivottavasti tästä tulisi hyvä fiilis ja energiaa ja voimaa tähän kevääseen. Raportoin, kuinka muijan käy :D...


Mitäs muuten kuuluu.. 
No jännää kuuluu! Olen aikaisemmin täällä blogissa hajoillut taloasioita. Uutta kotia on etsitty todella aktiivisesti viimeiset 12 kuukautta ja viimein uskallan sanoa, että nyt voisi olla jotain lupaavaa tiedossa! Mutta kerron tästä lisää heti kun on jotain varmempaa. Kuten mieheni sanoi pari päivää sitten; mä en usko ennenkuin nimet on kauppakirjoissa! Eli kiiruhdetaan varoen vielä hetki.. 
Mutta jänniä, jänniä juttuja on luvassa, toivon mukaan!!

Nyt jätän herkut hetkeksi ja keskityn karsimaan sokeria ruokavaliosta, huomaan nimittäin olevani sokrukoukussa tällä hetkellä. Näin löpöilylauantain kunniaksi ajattelin vääntää perheelle kuitenkin herkkuja ja maistella vielä itsekin - vähän niinku pankkoon :D ! 
Ketunpoika nukkuu pinnasängyssä ja mies lähti isompien ilvesten kanssa leikkikentälle. Täydellinen tilaisuus siis päästä keittiöön tekemään lauantaipöperöt herkutteluhengessä :) ! Tässä siis pari uutta reseptiä, olkaapa hyvät! 

Kaksi upeaa äSSää

Manasin taannoin iho-ongelmani alimpaan helv...
Voi, ette uskoisi, mikä tilanne on nyt!
Ääripäästä toiseen mennään, nimittäin. Sain kyllä lähetteen ihotaudin puolelle, mutta sain perua koko reissun (onneksi lähetteet on kaiken varalta puoli vuotta voimassa..).
Tällä hetkellä ihoni on nimittäin sileä, kuulas..voisin väittää sen olevan jopa paremmassa kunnossa kuin mitä se oli ennen ihmeellisen psoriasis-röpelön ilmestymistä.

Mulla on nyt kaksi kovaa äSSää hihassa, joiden uskon asiaan vaikuttaneen. Nimittäin Sooda ja Superdieetti! 
Haluan nyt hehkuttaa niistä vähän teillekin :) 

Sooda ihottumien hoidossa

 

Työkaverini vinkkasi, että tiesi erään hoitaneen vaikeaa, kutisevaa ihottumaa sekoittamalla perusvoiteeseen soodaa ja jättämällä sen vaikuttamaan yöksi kasvoille. 
Kuulosti jotenkin uskomattomalta, itse olen käyttänyt soodaa vain puhdistustarkoituksiin (ja onhan se kätevistä kätevin aine!). Tammikuun loppupuolella aloin vain olla niin väsynyt koko tilanteeseen, että olin valmis kokeilemaan mitä vain.

Sänkynihän siinä sotkin, kun menin rapsakka sooda iholla nukkumaan, eikä iho tuntunut ekan käyttökerran jälkeen aamulla sen kummemmalta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi rasvaamista ja viikonloppuisin kotosalla kuljin soodatöhnä naamalla päivisinkin.
Mutta uskokaa tai älkää, kasvot alkoivat hiljalleen siletä ja punoitus kadota! Tällä hetkellä ihoni on kuin siinä ei olisi mitään ollutkaan, sileä ja heleä. Enää en lisää soodaa kosteusvoiteeseen, mutta mikäli alan huomata ihomuutoksia, otan sen uudelleen käyttöön.

Sooda hygieniatuotteena 

 

On se sooda vain ihmeellistä ainetta. Kuulin, että sitä voisi käyttää myös hiusten ja kasvojen puhdistukseen, hengityksen raikastamiseen ja jopa hampaitten harjaamiseen! Hampaiden kohdalla en ole asiaa vielä testannut, mutta kasvoni sooda saa narskuvan puhtaiksi ja ihon kunnosta päätellen ei se pahaa todellakaan tee. Eli kostuta kasvot vedellä, annostele soodaa kämmenille ja hiero kasvoihin. Huuhtele pois. Etkä muuten tarvitse tämän jälkeen meikinpoistoainetta.
Simppeliä, eikö?

Olen kertaalleen kokeillut pestä hiukseni soodalla. Pointti ilmeisesti on, että sooda puhdistaa hiuksista lian jättäen päänahkaan hiusten tarvitseman luonnollisen rasvan (joka ei siis ole sitä, mikä saa hiukset näyttämään likaisilta). 
Lopputulos oli sama kuin kasvoilla - hiuksistakin tuli narskuvan puhtaat ja myös karheamman tuntuiset. Ihan eri kuin kaupan shamppoilla pestäessä. Minulle se sopi oikein hyvin, hiukseni kun ovat luonnostaan erittäin liukkaat ja soodapesulla sain nyt vähän volyymia niihin.
Mutta voisin kuvitella, että tuuhean, karhean tukan omiaavat eivät soodaa shampoona arvostaisi, lopputuloksena voisi olla aikamoinen takkutukkapeikko. 
Nyt vain mietin, mitä sooda tekisi hiuksille pitemmällä aikavälillä käytettynä.. Jos teillä on käytöstä kokemusta, kertokaa ihmeessä, olen utelias kuulemaan. 

Sooda terveystuotteena

 

Soodan pitäisi myös kääntää kehomme happamuutta emäksisempään suuntaan. Pohjoismaissa asustavat ihmiset ovat luonnostaan etelämpänä eläviä ihmisiä happamampia kehonsa ph:lta. Ilmeisesti se on monen tekijän summa, mutta itse ph-liuskoja testanneena voin todeta olevani hapan kuin sitruuna. Happamuutta lisäävät ainakin rasvainen ja runsaslihainen ruokavalio ja hiilihydraattien vähäisyys (joiden karsiminen taas joissain piireissä nähdään suotavana asiana terveyden ja laihduttamisen kannalta).
No mitä pahaa happamuudessa sitten on? 
Jos solumme kääntyvät kovinkin happamiksi immuniteettimme laskee, ruoan hyödylliset ravinteet eivät imeydy kehoomme tehokkaasti, selluliittia kehittyy, syöpään sairastumisen riski nousee.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tai näin olen ainakin netistä lukenut ja itseäni viisaammilta kuullut. Ja se ph-liuskatesti oli viimeinen pisara. Pakko lopettaa tämä hapattaminen!

Netistä löysin tähänkin ongelmaan ratkaisun soodasta! Jos aihe kiinnostaa, niin googlettakaapa vaikka "ruokasooda" ja "emäksisyys". Pähkinänkuoressa voisi todeta, että vajaa teelusikallinen soodaa vesilasilliseen päivittäin sekoitettuna ja tyhjään vatsaan juotuna, pitää happamat huolet loitommalla. 
Toki, jos tuosta hapan/emäksinen-ph-asiasta kiinnostuit enemmän, markkinoilta löytyy myös erilaisia tuotteita jotka on varta vasten kehitetty kääntämään pohjoismaisen ihmisen ph-arvoa emäksisemmäksi.

Superdieetistä 

 

Ja Superdieetti..
Alkoi huvittaa, kun olin tännekin julistanut, että nyt kaivan Marttojen pula-aikojen ruokaohjeet esille ja alan perehtyä perinteisiin ruokaresepteihin. Eihän siitä nyt mitään tule, mä nimittäin aloitin helmikuun alusta FitFarmin järjestämän superdieetin, joka perustuu kuntoiluohjelmaa, tarkkaan ruokavalioon ja nettivalmennukseen. Ala nyt siinä sitten testaamaan reseptejä, kun suolankin määrä pitää punnita ravintovaa'an kanssa :D.
Vuoden vaihteen jälkeen vain tuli leipiintyminen koko syksyn ajan jatkuneeseen mussuttamiseen. Tätä terveydellistä ryhtiliikettä oli siis suunniteltu jo pitempään kuin uudenvuoden lupaukseksi tai tipattoman tammikuun kylkeen. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä kiristää omia elämäntapoja, ei ole suuria juhlapyhiä tiedossa ja kesän grillikauteenkin on vielä pitkä aika :).

Superdieetin terveellinen ruokavalio ja kunnostautuminen veden juonnissa tuntuvat olleen se viimeinen askel kohti parempaa ihoa. Ihan oikeasti, mun iho on jopa eri värinen :D !! Ja selässä asustava ihottuma ei ole vaivannut kahteen viikkoon. Ei vaikka olen unohtanut sitä sibicortilla rasvata. Hurjaa.

Jos en siis tällä dieetillä kummemmin kiinteydykään, on ainakin ihoni pelastunut monelta vaivalta. 
Toivottavasti tätä elämäntapamuutosta vain jaksaisi jatkaa edes jollain teholla sitten kuuden viikon jälkeenkin, kun Superdieetti on ohi. 
Pitää kirjoittaa vielä ihan oma sepustuksensa kuntoilusta ja diettailustakin. 

Tässä kaikki kuitenkin tällä erää. Ugh, olen puhunut.

Iholla

Antakaa mun valittaa nyt hetki. Ärsyttää, turhauttaa, kiukuttaa.

Monille ihmisille kaunis iho on itsestään selvyys. Tai siis he eivät koe ihoaan sen kummemmin epämiellyttäväksi, kauniiksi tai yhtään miksikään. Se vain on..iho. 
Kesäisin katselen kateellisena jokaista, joka vetäisee huoletta halterneck -mekon yms. ylleen paljastaen käsivarret, selän.. Mulle se ei ole aina ihan itsestäänselvää, tunnen oloni tosi epävarmaksi ja kiusaantuneeksi.

Ihoni on todella kuiva talvisin. Käytän useita eri rasvoja, jynssään niitä ihooni monta kertaa päivässä minimoidakseni hilseilyn.. kauheen kiva kun varisen päivät pitkät pitkin kaupunkia.
Näin talven ja pakkasen maassa se on toki monen suomalaisen ongelma ja te voittekin varmasti samaistua tähän turhautumiseen. Eikä mikään määrä linimenttejä ja rasvoja riitä??

Tämän lisäksi löytyy tietenkin vielä muuta, "eikä siinä vielä kaikki"! 10 vuotta sitten sain iho-ongelmien esikoiseni; kosketusallergian. Kehoni puolustusjärjestelmä on yliaktiivinen ja käy kaikkia ulkoisia ärsykkeitä vastaan erittäin ärhäkästi. Tämä näkyy ihollani nokkosihottumana, järkyttävän kovana kutinana, niin kovana, että sitä vain päätyy tutisemaan "kutinahorkassa". Ei kivaa.
Tämän lisäksi iho turpoaa niiltä kohdin, mihin tulee raapauksia tai muita yllättäviä, äkkinäisiä kosketuksia. Tästä kohdasta turvotus sitten lähtee leviämään, mihin suuntaan nyt milloinkin. Ja lopettaa turpoamisen kun itselleen sopii, yleensä se tykkää levennellä aika pitkään ja laajalti. Kuulostaa järjettömältä, eikö? Tilanne voi pamahtaa päälle kantaessani ulos pölyisiä mattoja, kissan raapaistessa.. ihan mistä vain! Pahimmillaan ollessaan kasvoni turposivat siitä, että pesin ne aamuisin vedellä.. siis pelkällä vedellä.

Sinnittelin jonkin aikaa oireideni kanssa kunnes marssin ihotautilääkärille, joka näki suoraan mistä tapauksessani oli kyse ja määräsi minulle perusallergialääkkeet. Niitä nyt sitten popsin, napin naamaan joka päivä. Ilman niitä ei tule kesää, kokeiltu on olla ilman aina säännöllisesti ja oireet palaavat kyllä. Olen siis kyllä tyytyväinen, että siihen on olemassa lääke! Hyvä näin.. sääli vain, että allergialääke kuivattaa limakalvoja, joten jokapäiväisiin lääkkeisiin kuuluvat nappien lisäksi myös erilaiset tipat ja suihkeet.

No näidenkin kanssa vielä menee ihan mukavasti. Mikäs se on suihkiessa, talvella ja keväällä vähän enemmän vielä. Muutama vuosi kosketusallergian puhkeamisen jälkeen kuitenkin selkääni alkoi ilmestyä ihmeellistä punaista, kuivaa ihottumaan. Itse epäilin sen olevan jotain myöhäisiän aknea, hikinäppylää tms., ja hoidin ongelmaa ihan perinteisin konstein. Ihottuma levisi kuitenkin koko selälle ja oli jo aika karsean näköinen, joten marssin jälleen ihotautilääkärille tk:n terveisten jälkeen, jotka olivat tyyliin "käytä clearasilia".

Spesialisti tuumasi, että ihottuma oli jonkin bakteerin aiheuttama (jota en kyllä enää muista enkä jaksa välittää) ja määräsi siihen lääkerasvan, sekin onneksi jotain aika peruskamaa, eli jälleen sain olla kiitollinen siitä, että ongelmasta selvittiin niin pienellä! Tosin tämäkään vaiva ei ole minulta poistunut. Jos jätän rasvailun väliin ihottuma puhkeaa uudelleen. Eikä iho ole ensimmäisen kerran jälkeen palannut koskaan täysin entiselleen, en tykkää käyttää selästä avonaisia vaatteita ellen vähän pakkeloi ihoa sieltä. Ja täytyy myöntää, että joka suihkukerran jälkeen minulla ei ole paikalla selän rasvaajaa, joten joskus jäävät salvat levittämättä ja lopputuloksenhan tiedän sitten iltaan mennessä.. Meneehän sellainen rasvailu hetken, mutta n. 8 vuotta kestäneenä homma alkaa hiljalleen ärsyttää.

Viikko sitten revin tukkaa päästä. Mitä nyt tällä kertaa?? Nyt koko ylävartaloani, kasvot mukaan lukien, peittää punainen, laikukas ihottuma joka hilseilee sieltä täältä. Onneksi ihottuma on lievimmillään kasvoilla, eli uskallan käydä töissä. Mutta mitä helvettiä tällä kertaa??? Perjantaina saan lähetteen ihotautilääkärille, taas. Olen tässä arponut, että nytkö olen saanut psorin vai onko tämä jotain rokkoa.. Arpominen ei toki auta, mutta turhauttavaa tämä on. Olisin mielelläni edes hetken rauhassa tämän ihoni kanssa.
Perjantaihin asti popsin kortisonia ja suljetaan pois se vaihtoehto, ettei kyseessä ole jokin allerginen reaktio. 

Jäädään odottelemaan, mitä sieltä kuuluu.
Ja pahoittelut tästä nurinasta, maailmassa on suurempiakin ongelmia. Nyt oli vain tämmönen hetki.