Talounelmia..

Tiedättekö mitä?
Meiltä loppuu tila!!

Lapset eivät tästä pienemmiksi muutu, vanhempi kaipaisi jo kovasti "omaa tilaa". Kertolaskujen pänttäämiset ynnä muut eivät luonnistu nuoremman hyöriessä samassa huoneessa banjon ja huuliharpun kera :).

Hiljalleen wc:n jakaminen kodinhoitohuoneeksi, kylppäriksi ja veskiksi yhtä aikaa alkaa turhauttaa. Myös olohuoneen ollessa sekä työhuone että lasten leikkihuone samaan aikaan ja makkarin majoittaessa parhaimmillaan 4 henkeä samassa tilassa, alkaa tulla vähän sellainen tunne, että pitäisköhän tässä alkaa katsella jotain vähän enemmän neliöitä kattavaa asuntoa??

Ollaan katseltu netistä vanhoja taloja ja vertailtu uusia talopaketteja, koitettu tehdä vähän listaa, että mikä olisi meille järkevin ratkaisu.
Onneksi meillä on aika samanlainen näkemys siitä, millainen yhteinen kotimme olisi. Molempia kiehtovat perinteiset ja vanhaakin aikaa henkivät talot.. rintamiestaloista aina pohjalaiskartanoihin, joita tänne Etelä-Pohjanmaalle on taas alkanut nousta perinnekylähankkeiden yms. siivittäminä. Esimerkiksi Vimmerbyssä sijaitsevat Vaahteramäen Eemelin koti on aivan ihastuttava!

                      http://www.travelgatesweden.se

Tällaisissa taloissa on sitä aitoa, oikeaa kodin tunnelmaa. Minun mielikuvissani taloamme ympäröivät mummolan syreenipuskat ja omenpuiden alle mahtuu paistattelemaan päivää ja syömään pannukakkuja :).

Ihastun yhä uudelleen mansardikattoisiin taloihin. En välttämättä tarkoita talopakettien kaikkein piparkakkumaisimpia puuteriunelmia, mutta sellaisia, jotka tuovat taloon nostalgista tunnelmaa.

Sitten toinen juttu, joka meitä vetää puoleensa, ovat kivitalot. Vanhat, jopa jugend-tyyliä henkivät kivitalot! Tai ollapa kivinen villa Italiasta tai Etelä-Ranskasta! Työmatka taitaisi vain venyä silloin turhan pitkäksi, saisikohan sellaisen talon tunnelmaa siirrettyä jotenkin tänne kylmään pohjolaan?

                  http://www.theaustralian.com.au/executive-living
       Tässä kuvassa on aivan ihana tunnelma! Näillä lakeuksilla ja     pakkasasteilla  tulisi kyllä haasteelliseksi tavoittaa tätä     fiilistä.. :D

                                                 http://www.rentvillasin.com

En oikein osaa selittää, mikä näissä taloissa vetää mua puoleensa. Ne ovat aika pelkistettyjä, eivät mitenkään suomalaisessa mielessä perinteisiä (ja olen monessa jutussa raivostuttavan Suomi-nostalginen :D) eivätkä monen mielestä kovin kauniitakaan verrattuna mansardi-pitsitalo-unelmiin. Silti näitä kuvia katsellessa mun sydämen valtaa todella kotoinen tunne. Ja sellaista fiilistähän me kaikki tietty tavoitellaan kun kotia etsimme.

Kun jotenkin saisin yhdistettyä Vaahteramäen mansardikaton ja maalaistunnelman Etelä-Eurooppalaiseen villaan ja saisin sen näyttämään vielä luontevalta Suomen maaperällä... Kaipa tässä täytyy avata silmät ja alkaa katsella ympärilleen, jossain se oma unelmien Pikku Villa meitä odottaa!

Sellaisen kodin terassilla voisin siemaista lasillisen punaviiniä ja rauhoittua niitä syreenipensaita nuuhkien :).

Lämmittävät omenat toffeella (5:lle)

Voi kamaluus näitä pakkasia!
Tulen joka päivä sisälle nenänpää jäässä ja sormet kohmeessa. Nyt tarvitaan jotain lämmittävää herkkua paukkuvien pakkasten keskelle.
Resepti on peräisin Sara La Fountainin "Passion for food" -kirjasta. Mielestäni yksi parhaista herkku-kirjoista, kun tekee mieli jotain vähän "epäterveellisempää", muttei viitsi kaupan irtokarkkilaarillekaan heti marssia :)

Omenat ovat tähän aikaan talvesta edullisimpia hedelmiä, mitä kaupasta saa. Niistä ja muutamasta perusleivontamausteesta saa hyvän jälkkärin, joka lämmittää mausteisuudellaan ja sulattaa kohmeen niin isojen kuin pienempienkin nenänpäistä :).

Toffeekastiketta kannattaa kokeilla muihinkin jälkkäreihin, esim jäädykkeen ja jäätelön kanssa maistuu tosi herkulta.

Uuniomenat suuntaamassa kohti uunia

50 g fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
50 g rusinoita (meillä niistä ei niin tykätä, joten oman maun mukaan vähempikin riittää..)
50 g pekaanipähkinöitä rouhittuna
5 omenaa, siemenkodat poistettuina
50 g voita pieninä kuutioina

Toffeekastike:
125 g fariinisokeria
2 1/2 dl kermaa
1 tl kanelia
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl neilikkaa

Sekoita kulhossa fariinisokeri, kaurahiutaleet, rusinat ja pekaanipähkinät. Laita omenat leivinpaperoidulle uunipellille ja täytä omenat kaura-pähkinäseoksella. Lisää lopuksi vielä voinokareita jokaiseen omenaan. 
Laita täytetyt omenat 180 -asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi, kunnes omenat ovat pehmenneet.

Tee toffeekastike sillä aikaa, kun omenat ovat uunissa. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna keittyä, kunnes seos on paksuuntunut. Tarjoile uuniomenat toffeekastikkeella ja vaikka vaniljajäätelön kera.

Iholla

Antakaa mun valittaa nyt hetki. Ärsyttää, turhauttaa, kiukuttaa.

Monille ihmisille kaunis iho on itsestään selvyys. Tai siis he eivät koe ihoaan sen kummemmin epämiellyttäväksi, kauniiksi tai yhtään miksikään. Se vain on..iho. 
Kesäisin katselen kateellisena jokaista, joka vetäisee huoletta halterneck -mekon yms. ylleen paljastaen käsivarret, selän.. Mulle se ei ole aina ihan itsestäänselvää, tunnen oloni tosi epävarmaksi ja kiusaantuneeksi.

Ihoni on todella kuiva talvisin. Käytän useita eri rasvoja, jynssään niitä ihooni monta kertaa päivässä minimoidakseni hilseilyn.. kauheen kiva kun varisen päivät pitkät pitkin kaupunkia.
Näin talven ja pakkasen maassa se on toki monen suomalaisen ongelma ja te voittekin varmasti samaistua tähän turhautumiseen. Eikä mikään määrä linimenttejä ja rasvoja riitä??

Tämän lisäksi löytyy tietenkin vielä muuta, "eikä siinä vielä kaikki"! 10 vuotta sitten sain iho-ongelmien esikoiseni; kosketusallergian. Kehoni puolustusjärjestelmä on yliaktiivinen ja käy kaikkia ulkoisia ärsykkeitä vastaan erittäin ärhäkästi. Tämä näkyy ihollani nokkosihottumana, järkyttävän kovana kutinana, niin kovana, että sitä vain päätyy tutisemaan "kutinahorkassa". Ei kivaa.
Tämän lisäksi iho turpoaa niiltä kohdin, mihin tulee raapauksia tai muita yllättäviä, äkkinäisiä kosketuksia. Tästä kohdasta turvotus sitten lähtee leviämään, mihin suuntaan nyt milloinkin. Ja lopettaa turpoamisen kun itselleen sopii, yleensä se tykkää levennellä aika pitkään ja laajalti. Kuulostaa järjettömältä, eikö? Tilanne voi pamahtaa päälle kantaessani ulos pölyisiä mattoja, kissan raapaistessa.. ihan mistä vain! Pahimmillaan ollessaan kasvoni turposivat siitä, että pesin ne aamuisin vedellä.. siis pelkällä vedellä.

Sinnittelin jonkin aikaa oireideni kanssa kunnes marssin ihotautilääkärille, joka näki suoraan mistä tapauksessani oli kyse ja määräsi minulle perusallergialääkkeet. Niitä nyt sitten popsin, napin naamaan joka päivä. Ilman niitä ei tule kesää, kokeiltu on olla ilman aina säännöllisesti ja oireet palaavat kyllä. Olen siis kyllä tyytyväinen, että siihen on olemassa lääke! Hyvä näin.. sääli vain, että allergialääke kuivattaa limakalvoja, joten jokapäiväisiin lääkkeisiin kuuluvat nappien lisäksi myös erilaiset tipat ja suihkeet.

No näidenkin kanssa vielä menee ihan mukavasti. Mikäs se on suihkiessa, talvella ja keväällä vähän enemmän vielä. Muutama vuosi kosketusallergian puhkeamisen jälkeen kuitenkin selkääni alkoi ilmestyä ihmeellistä punaista, kuivaa ihottumaan. Itse epäilin sen olevan jotain myöhäisiän aknea, hikinäppylää tms., ja hoidin ongelmaa ihan perinteisin konstein. Ihottuma levisi kuitenkin koko selälle ja oli jo aika karsean näköinen, joten marssin jälleen ihotautilääkärille tk:n terveisten jälkeen, jotka olivat tyyliin "käytä clearasilia".

Spesialisti tuumasi, että ihottuma oli jonkin bakteerin aiheuttama (jota en kyllä enää muista enkä jaksa välittää) ja määräsi siihen lääkerasvan, sekin onneksi jotain aika peruskamaa, eli jälleen sain olla kiitollinen siitä, että ongelmasta selvittiin niin pienellä! Tosin tämäkään vaiva ei ole minulta poistunut. Jos jätän rasvailun väliin ihottuma puhkeaa uudelleen. Eikä iho ole ensimmäisen kerran jälkeen palannut koskaan täysin entiselleen, en tykkää käyttää selästä avonaisia vaatteita ellen vähän pakkeloi ihoa sieltä. Ja täytyy myöntää, että joka suihkukerran jälkeen minulla ei ole paikalla selän rasvaajaa, joten joskus jäävät salvat levittämättä ja lopputuloksenhan tiedän sitten iltaan mennessä.. Meneehän sellainen rasvailu hetken, mutta n. 8 vuotta kestäneenä homma alkaa hiljalleen ärsyttää.

Viikko sitten revin tukkaa päästä. Mitä nyt tällä kertaa?? Nyt koko ylävartaloani, kasvot mukaan lukien, peittää punainen, laikukas ihottuma joka hilseilee sieltä täältä. Onneksi ihottuma on lievimmillään kasvoilla, eli uskallan käydä töissä. Mutta mitä helvettiä tällä kertaa??? Perjantaina saan lähetteen ihotautilääkärille, taas. Olen tässä arponut, että nytkö olen saanut psorin vai onko tämä jotain rokkoa.. Arpominen ei toki auta, mutta turhauttavaa tämä on. Olisin mielelläni edes hetken rauhassa tämän ihoni kanssa.
Perjantaihin asti popsin kortisonia ja suljetaan pois se vaihtoehto, ettei kyseessä ole jokin allerginen reaktio. 

Jäädään odottelemaan, mitä sieltä kuuluu.
Ja pahoittelut tästä nurinasta, maailmassa on suurempiakin ongelmia. Nyt oli vain tämmönen hetki.

Koululaisen kanaviillokki, nams!

Jeps... Kummelisketsissä reksi sanoo Harri "Höylä" Soikkelille, että "meillä on tänään limainen päivä, ruokalassa on kanaviillokkia".. Mieheni arveli, että kyseinen ruoka on monen lapsukaisen ällötysruoka peruskouluajoilta. 
Siis mitä?? Eihän mikään ole kanaviillokkia parempaa! Etenkin seuraavana päivänä, kun se on saanut maustua jääkaapissa vielä yön yli. Mehukasta kanaa, kermainen ja hieman sitruksinen kastike, currynkeltainen riisi.. ah!

Mulle on iskenyt semmonen mummola-paluu lapsuuteen-kokkausbuumi. Retrot ja nostalgiset repeptit kiehtovat paljon moderneja wokkeja enemmän. Jos yhtään jäit nyt arpomaan, että oliko se kanaviillokki oikeasti niin limaista, niin koklaapa tehdä tämä ruoka! Meillä tämän jälkeen nuollaan lautasetkin puhtaaksi :)!

Kanaviillokki 4 hlölle

2 L vettä
2 tl suolaa
3 broilerin koipi-reisipalaa (tai muuta broiskua)
2 porkkanaa
1 sipuli
10 kokonaista valkopippuria
2 laakerinlehteä

50 g voita
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 rkl currya
n. 1 L keitinvettä
2 rkl sitruunan mehua (laita maistellen, aina ei tarvitse kahta)
ripaus suolaa, valkopippuria ja sokeria
1 dl kermaa 

Keitä broilerit vedessä ja suolassa, kuori pinnalle nouseva vaahto.
Lohko porkkanat ja sipulit ja lisää mukaan keittymään. Lisää myös laakerinlehdet ja kokonaiset valkopippurit mukaan.
Anna kiehua hiljalleen n. tunti, lisää vettä jos tuntuu, että haihtuu paljon keittelyn aikana.

Siivilöi keitinliemi, nosta linnut pois ja erottele lihan luista ja paloittele. Jätä liemi talteen!
Sulata kattilassa voi ja lisää jauhot & curry.
Lisää vähitellen keitinvettä kunnes kastike on sopivan paksuista (=limaista :D... nyt on mahdollisuus siis tehdä kastikkeesta vähän laimeampaa, jos tekstuuri ällöttää. Itse rakastan just sitä, että kastike on jähmeää).
Lisää lihat ja mausta. Lisää lopuksi kerma ja kiehauta.

Nautiskele riisin tai speltin kera!
..Ja laittakaa palautetta, mitä tykkäsitte, oliko kauhiaa? :D