Sormiruokailevan Ketunpojan päivän ateriat

Täällä mä taas intoilen sormiruokailusta, miten mainiota hommaa! Seuraavalla kerralla kirjoitan jostain ihan muusta, kodarisuunnitelmista nimittäin. Mut ihan vielä en malta tästä aiheesta vaieta :D! Ketunpoika oppii joka viikko uusia juttuja ja kädet ovat entistä näppärämmät poimimaan ruuasta niitä omia herkkupaloja.. Joita muuten ovat tällä hetkellä höyrytetty kukkakaali, munakokkeli ja puuropaistos. 
Saisin varmaan myös syödä suht. rauhassa omaa ruokaani, ellei Ketunpoika olisi keksinyt maailman hauskinta leikkiä joka siis on "nakataan lautanen lattialle". Ihan joka kerta, ihan joka välissä. Pojalla on nälkäkin ja silti samalla kun kesäkurpitsaa imeskellään nautinnollinen ilme kasvoilla lautasta on pakko vispata pöydällä ees taas, lopulta unohtua roikottamaan sitä yhdellä kädellä pöydän reunan yli ja sitten humps- tiputtamaan se lattialle. Eikä auta muuten sinitarrat, ei imukupit. Toivottavasti ikä auttaa, muussa tapauksessa hommaan puristimet, joilla ruuvaan lautasen pöytään kiinni :D.

Ajattelin kirjoittaa meidän yhden päivän menun, ottakoot siitä joku reseptejä kokeiluun jos haluaa :) ! Ja aikuisten lautasille voi rouhaista vähän lisää mausteita ennen ruokailua.

Aamupala: Puuropaistos
3-4 dl eilistä mannapuuroa
2 munaa
1 banaani
1/2 tl kanelia (sitä ceylonia mieluummin :) )
ripaus vaniljajauhetta
maun mukaan marjajauhetta (meillä mansikka- tai mustikkajauhetta menee 1-2 tl paistokseen)

Lämmitä hieman jääkaappijähmeää puuronjämää mikrossa, että notkistuu. Laita sitten puuro ja muut ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasainen sörsseli. Kaada matalaan, voideltuun uunivuokaan ja paista 200 c 20-25 minuuttia riippuen puuron määrästä. Tätä on näppärää kauhoa suuhun käsin, ainakin mannapuurosta tulee mukavan jähmeää. Kaurapuuroversiossa saattaa joutua turvautumaan lusikkaan ja äidin apuun, ellei halua jynssätä vauvaa puhtaaksi heti aamutuimaan :D. Tulee sen verran tuhti satsi, että tästä riittää aamupalaksi isälle ja äidillekin, ehkä vauvalle välipalaksikin. Yleensä keitän puuroa aina ison satsin ja teen jämistä edeltävänä iltana aamupalan valmiiksi jääkaappiin.

Lounas: Makaronilaatikko ja porkkanaraaste
loraus rypsiöljyä
1 sipuli
400 g jauhelihaa
2 kananmunaa
5-6 dl isokokoista pastaa
muutama rouhaus mustapippuria myllystä
currya, paprikajauhetta, oreganoa
6 dl kauramaitoa

Silppua sipuli oikein hienoksi ja kypsennä se rypsiöljyssä jauhelihan kera paistinpannulla. Mausta liha pippurilla, currylla, paprikajauheella ja oreganolla. Kaada liha ja pasta vuokaan. Sekoita munat kauramaitoon ja kaada liha-makaronin päälle. Kypsennä 180 c vajaan tunnin ajan. Raasta makaronilaatikon kylkeen vielä vähän porkkanaraastetta.

Päivällinen: Uunijuurekset ja salaatti
5 perunaa
1 bataatti
2 rkl rypsiöljyä
oreganoa, timjamia
kurkkua
tomaattia

Kuori ja lohko juurekset vauvan käteen sopiviksi, sivele ruokaöljyllä ja ripottele päälle mausteita, sekoita hyvin. Levitä leivinpaperille yhteen kerrokseen ja paista uunissa 200 c n. 45 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarjoa kurkku- ja tomaattilohkojen kera (leikkaa kurkutkin käteen sopiviksi ja poista tomaateista siemenet).

Iltapala: Uunihedelmät ja mikrosämpylä
Aprikooseja, luumuja, nektariineja
1/2 tl vaniljasokeria
2 rkl kookoshiutaleita

1 dl kaurahiutaleita
1 muna
pieni loraus rypsiöljyä

Mikrosämpyläkärkyllä :) "Hetki vielä, on poppaa.."

Kuori ja lohko hedelmät. Laita ne leivinpaperilla peitetylle uunivuoalle ja ripottele päälle vaniljasokeria sekä kookoshiutaleita. Paista uunissa 180 c n. 5-10 minuuttia tai kunnes hedelmät ovat kypsyneet. Tee sillä välin sämpylä. Yhdistä kaurahiutaleet, muna ja rypsiöljy. Laita mikronkestävän astian pohjalle ja käytä mikrossa täydellä teholla n. 1 minuuttia tai kunnes sämpylä on kypsää.

Syksyn ensimmäinen sieniretki!

Tämä kesä on ollut todella sateinen. Aurinkorannoille ei ole juuri päässyt, jotenkinhan tästä pitää hyöty ja ilo ottaa irti! Onneksi rakastan sienestämistä, sään ansiosta on varmaankin tulossa antoisa syksy! Ja sen kyllä huomasi, kun vaunuttelimme Ketunpojan kanssa metsään syksyn ensimmäiselle sieniretkelle.

Liioittelua havaittavissa Ketunpojan vaatetuksen määrässä? Villa-asun, unipussin ja peiton lisäksi vaunut oli vielä kääritty isoäidin virkkaamaan peittoon. Eikä ollut yhtään liian kuuma! Ketunpoika viihtyy metsässä mainiosti <3

 Pakkasin pojan isoisän kunnostamiin "maastovaunuihin". Meillä on kyllä Emmaljungan kaupunki-vaunut, mutta myös nämä 80-luvulta peräisin olevat remuvaunut, joilla uskaltaa lähteä maastoon :D. Jousitukset ovat todella messevät ja pinta sen verran rouhea, etteivät pienet kuraroiskeet haittaa. Ketunpoika myös nukkuu maastovaunuissa aina makoisasti, samaa en voi sanoa Emmaljungan yhdistelmävaunuista.. Pitäisi vain niellä se ulkokullattu ylpeytensä ja lähteä päristelemään myrkynvihreillä, kolisevilla metallivaunuilla kaupungillekin!

Sieniseikkailu vasta aluillaan ja löytyi jo kanttarelleja, haperoita, rouskuja ja yksi tattikin!

 Metsässä tuoksui jo vähän syksy.. ehkä kukkivan kanervan tuoksu sen teki, mutta alkoi tuntua siltä, että tämä kesä oli nyt tässä. Oli jotenkin ihanaa lampsia kumisaappaat jalassa, koppa kädessä pitkin metsäpolkua vauvan tuhistessa vaunuissa ja vain katsella ympärilleen. Pitäisi lähteä luontoon useammin, ihan liian usein sitä päätyy vain kaupungille paahtamaan kaupasta ja kahvilasta toiseen

Sienisaalis löytyi metsäpolun varrelta, polulta ei juuri tarvinnut poiketa ja
koppa tuli silti täyteen.. mitähän aarteita metsään vielä jäi?

Yksi ehdoton kohokohta sienestäessä ovat herkkutatit! Kantarellit ovat aina hyviä, suppilovahveroiden vuoksi voin koluta metsissä monta tuntiakin, mutta harvakseltaan piilossa kasvavat herkkutatit ovat aina löytö. Tiesitkö, että ne ovat niin puhtaita ja vaivattomia kokattavia, että voit syödä ne vaikka suoraan maasta? Todellinen aarre siis! Ne ovat myös koostumukseltaan jotain ihan muuta kuin mihin sienissä on yleensä tottunut. Herkkutatit ovat kuivia, jämäköitä ja napakoita poimittavia, madotkin jättävät ne yleensä rauhaan. En päässyt vaunujen vuoksi kovin syvälle metsään koluamaan, mutta löysin silti polun varrelta yhden, minimaallisen pienen raasun herkkutatin. Voi sitä pienokaista, toivottavasti saa kasvaa rauhassa isoksi, sitten mä käyn sen sieltä noutamassa kuin viikatemies ikään!

Voi katsokaa nyt, millainen pieni pallukka-tatti sieltä maasta yrittää pinnistää esiin. Ihana :D !!

Harmittaa, etten osaa sienestää kuin niitä yleisimpiä sienilajikkeita. Suvun vanhimpia kun kuuntelee niin tuntuu, että ennen vanhaan tunnettiin sienet niin ruuanlaitto- kuin värjäysominaisuuksiltaan ja niitä hyödynnettiin todella monipuolisesti. Olen koittanut opetella erilaisia sienireseptejä, että saisin hiljalleen haltuun sienien ruuaksi valmistamisen. Säilykkeitä en osaa tehdä niistä ensinkään, juuri ja juuri pakastaa. Jos sulla on hyviä säilömiskikkoja, niin jaa ne ihmeessä kanssani!

Kohta aletaan kärtsätä!

Päätin kuitenkin tehdä osasta sienistä täytettyjä voikkareita, otin inspiraatiota sienileipiin Miss Silvan kanttarellipastasta, tosin oma täytteeni koostui kanttarelleista, tateista, haperoista ja ryöpätyistä rouskuista.

Oi onnea, kantarelleja jäi vielä pakkaseenkin! Pitää käydä parin viikon kuluttua uudelleen kurkkaamassa, onko niitä siunaantunut lisää :)

Reseptit veks ja ketunpojan päiväpeitto

Mä aloitin toisen blogin.
Aloin lukea taaksepäin tätä Papusen Libertéä ja tuli vähän semmonen sillisalaatti-fiilis. Eikä siinä tietysti mitään pahaa ole, kirjoitan mistä haluan ja mitä milloinkin mieleen tulee, mutta jos itselle tulee sekava olo oman blogin sisällöstä, niin voin kuvitella että vielä sekavampaa se on lukijoille. Tein nyt tiukan rajauksen noiden kokkailujeni suhteen.
Tykkään ihan mahdottomasti ruuanlaitosta ja vaikken väitä kaikkien ruokieni olevankaan makunautintoja, haluan silti viritelmiäni jakaa täällä blogissa. Vain reseptejä sisältävät tekstit ovat kovin erillisiä tämän tajunnan virtaa sisältävän pajatukseni keskellä.
Niinpä avasin niille ihan oman bloginsa, jonne saan nyt alkaa kasata omaa reseptikirjaani. Ajattelin pitää pääpainon retroilussa ja perinteikkäissä resepteissä, mutten halua rajoittaa itseäni liikaa, koska välillä kaipaan vaihtelua ja tekee mieli testata vaikka kiinalaista kanaa (jota muuten juuri tein, pitäisiköhän laittaa uuteen blogiin, kun juuri siellä paasasin perinteisen kotiruuan puolesta :D ).
Käykää kurkkaamassa tuota kokkailublogia jos tykkäätte laittaa ruokaa! Muussa tapauksessa jääkää ihmeessä tänne lueskelemaan, jatkan edelleen elämän ihmettelyä, rintsikkaremppaa ja ketunpojan seikkailujen kirjoittelua. 

Sitten toinen juttu, vähän outokin. Mä olen ihan satavarma, että olen jo kirjoittanut tästä aiheesta, mutten löydä itse tekstiä mistään täältä blogista! No tässä tulee nyt uusiksi esittelyyn ketunpojan päiväpeitto, jonka väkersin silloin kun valmisteltiin kotia vauvelille. Olen siihen kovin tyytyväinen, siinä kun yhdistyy uusi ja vanha, meidän perhe ja isovanhemmat :) ! 

 
Tyhjäsimme kaapeista vanhoja petivaatteita ja vastaan tuli valko-siniraidallinen pussilakana, joka oli reunoistaan jo kovin nuhjainen, keskeltä silti hyvässä kunnossa. Leikkailin keskeltä pinnasängyn kokoisen palan ja ompelin siitä päiväpeiton. Eikö tuollainen baby bluen sävy sovi ihan mukavasti poikavauvan petiin? :)

 
Peiton päälle neuloin vielä koristeiksi mummani, eli ketunpojan isomumman virkkauksia, jotka ovat odottaneet pääsyä johonkin kaapin perillä. Pellavaiset lumihiutaleet satelevat alas peiton reunalla ja pitsinauha vaeltaa peiton poikki.

Tämän lisäksi sängystä löytyvät ystäväni tekemä nukkumatti ja äitini kutoma villapeitto, joka oli omiaan lämmittämään ketunpojan vaunuja talvella vaunutellessamme pakkasessa. Pian senkin saa taas kaivaa esille, voi kauhea miten äkkiä kesä meni! Onneksi talvessakin on oma tunnelmansa :) ..
 

Kirpparilöytö ja tämän hetken lemppariherkut (eli tomaattikeitto ja kesäkurpitsasalaatti)

Eli yksi aarre ja kaksi reseptiä, jotka haluan kanssanne jakaa.
Löysin kirpparilta lelun Ketunpojalle! 
Oliko teillä taaperoina sellaisia toistensa sisään mahtuvia laatikoita, joita sitten koottiin ees taas? Meiltä sellainen löytyi ja ilmeisesti sillä paljon aikanaan leikittiin, koska viimeisen muistikuvan mukaan muoviset laatikot oli pureskeltu reunoilta ja olivat tosi nuhjaisia. Nyt löysin Ketunpojalle vastaavanlaisen lelun kirpparilta, mutta nämä ovat puulaatikoita ja vielä Marimekon!

On se.

Ja vaikkei poikanen ihan vielä niillä osaakaan leikkiä, niin nyt ne odottavat sopivaa aikaa varastossa! Parasta laatikoissa oli se, että Marimekkoa kun ovat - olivat kuvioinniltaan tosi suloisia!
Ja mikä parasta - kun näillä ei enää leikitä, äiti hyödyntää ne sisustuksessa! :D Ovat mukavan värikkäitä ja retron näköisiä. Pari laatikkoa menee Ketunpojan huoneeseen kynätelineeksi, ehkä äitikin saa pari makuuhuoneeseen ja keittiöönkin näitä voisi soveltaa, vaikka sitten servettitelineeksi! Mutta asia kerrallaan, kasvaisi nyt muksu ensin niin isoksi, että osaisi näillä leikkiä :D.

Jokaisessa laatikossa oli oma teemansa, ratsastavan tytön kuutiossa teemana olivat erilaiset kulkupelit, kissa-kuutiosta löytyi myös koira ja muita lemmikksejä, mansikan kaverina oli muitakin marjoja ja kana-kuutiosta löytyy kukko, tipu ja...rikkoutunut kananmuna?? :D

Sitten sananen ruuasta. Elokuu ja sadonkorjuun aika. Kaikki vihannekset ovat tuoreita ja maistuvat parhailta juuri nyt. Talvella kasvihuone- ja tuontikasvikset ovat vain kalpea varjo niistä mauista, joita auringon kasvattamat vihannekset tällä hetkellä sisältävät! Olen aivan ihastunut paahdettuun tomaattikeittoon ja kesäkurpitsasalaattiin, bongasin ne jostain lehdestä hiljattain ja kyllä ovat hyviä! Etenkin salaattiin on ehtinyt kehittyä jo aika paha himo, niin yksinkertaista kun sitä onkin valmistaa. Olen tässä kuussa syönyt sitä jo neljästi, pian on pakko rajoittaa! Mutta kokeile ja arvioi itse, onko hyvää :).

Kesäkurpitsasalaatti

1-2 kesäkurpitsaa (syöjien määrän mukaan)
oliiviöljyä
ripaus suolaa, mustapippuria
salaattia, esim. rucolaa ja jäävuorisalaattia
fetaa murustettuna
pinjansiemeniä paahdettuna
balsamico-kastiketta (esim. Filosin)

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla ja nosta väriä saatuaan sivuun odottamaan. Viipaloi kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi, esim. juustohöylällä. Kypsennä siivut pehmeiksi pannulla oliiviöljyssä, lisää pieni ripaus suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan. Yhdistä kesäkurpitsa ja salaatti kulhossa. Murustele päälle fetajuusto, ripottele pinjansiemenet ja kruunaa salaatti balsamico-kastikkeella. Nautiskele esim. kanan kera tai isompana annoksena menee myös pääruoasta.

Tomaattikeitto

Kilo tuoreita tomaatteja
valkosipulia oman maun mukaan
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
loraus vettä (kermaa)
sokeria
mozzarellaa

Puolita tomaatit ja asettele leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Ripottele tomaattien päälle valkosipulia oman maun mukaan. Lisää päälle myös oliiviöljyä, hieman suolaa ja mustapippuria. 

Nosta tomaatit uuniin paahtumaan n. 45-60 minuutiksi 200 asteeseen. Tarkkaile tomaatteja, ne ovat valmiita kun ovat saaneet hieman väriä. Älä kuitenkaan anna niiden tummua liikaa! Nosta tomaatit uunista ja siirrä kattilaan. Soseuta tomaatit ja lisää vettä tarvittaessa, että saat keitosta mieleistäsi sosekeittoa. Voit myös lisätä lorauksen kermaa, mikäli haluat taittaa makua pehmeämmäksi. Testaa keiton maku ja taita karvautta pois sokerilla makusi mukaan. Kiehauta. Annostele keitto lautaselle ja murustele päälle mozzarella-juustoa. 

Näissä herkuissa maistuvat kesä ja sadonkorjuu!

Ahdistus-jäätelöä

 Kun remontti ahdistaa, on kaikkein loogisinta lähteä kauppaan hakemaan paketti kahvia ja palata ilman sitä..mukaan on tosin jäänyt jäätelökone!
Taidan kuulua siihen epärationaaliseen naistyyppiin, joka ahdistuneena purkaa stressiään shoppailuun. Ei hyvä..onneksi tämä kone maksoi vain reilun kympin, vaikka vähän humpuukiahan tämä taitaa olla..

Tein joka tapauksessa yhden illan kotijäätelöitä; vaniljaa, kanelia, saksanpähkinää, vaahterasiirappia ja mansikkaa. Aikamoinen saldo. Seuraavana päivänä Hirviskän yläkerran vessa ei ahdistanut enää yhtään, vaan aloimme miettiä miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Johtopäätös; jäätelö parantaa mitä vain! Onhan kotitekoinen jäätelö tietty aika kätevää, voit itse kontrolloida sokerin määrää ja valita, teetkö herkkusi täys- vai rasvattomaan maitoon vai jotain siltä väliltä. Tässä kanelijäätelön summittainen resepti, kokeilkaa kotosalla. Jos jäätelökonetta ei ole, lataa ainekset lopuksi muoviastiaan ja laita pakastimeen. Sekoittele seosta puolen tunnin, tunnin välein, että siitä tulee kuohkeaa ja "jäätelömäistä" kovan möykyn sijaan. Ajaa saman asian kuin se reilun kympin koneen hurina.

Kanelijäätelö
loraus täysmaitoa
tölkki vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
kanelia oman maun mukaan
(sokeria tarvittaessa)

Lorauta maitoa kattilan pohjalle, puoli dl riittänee (mun jäätelökone on todella pieni, parin desin masiina. Mikäli mielit useamman hengen annosta, niin tee vain rohkeasti reilummalla kädellä). Lisää joukkoon kanelia sen mukaan, miten vahvasti tahdot sen jäätelössä maistuvan. Keitä maitoa ja kanelia, että saat maun nesteeseen. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä. Vatkaa täysmaito vaahdotetun vaniljakastikkeen sekaan ja tarkista maku (lisää sokeria, mikäli haluat jätskistä vielä makeampaa).

Laita jäätelö jääkaappiin jäähtymään ja siirrä viilennyttyään jäätelökoneeseen ja valmista oman masiinasi ohjeiden mukaisesti. Sitten vain herkuttelemaan ja stressistä eroon!

Herkkuviikonloppu Miss Silvan kanssa

Varoitus, luvassa on herkuttelua :).

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada Ketunpojan kummeiksi "ne parhaat tyypit", eli sekä minun että mieheni hyviä ystäviä, joiden tiedämme pysyvän tiiviisti mukana Ketunpojan elämässä. Niitä tukipilareita, joita jokainen elämäänsä tarvitsee. Pari viikkoa sitten yksi näistä tukipilareista, Saija, tuli luoksemme muutamaksi päiväksi kyläilemään. Tiedättekö, miten joidenkin ihmisten kanssa tapaamisten välillä olevan ajan pituudella ei ole mitään merkitystä. Ystävyyssuhde on ja pysyy syvänä ja arvokkaana vaikka välillä olisi kuukausia, ettemme juuri kuule toisistamme. Käykää kurkkaamassa Saijan blogi, "Casa Silva" sieltä löytyy kokkailua, fiilistelyä, kauniita valokuvia ja kauniita asioita :).

Teki hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa, viimeksi näimme Ketunpojan ristiäisissä ja ne olivat aikamoista hulinaa, joten emme päässeet rauhassa juttelemaan. Nyt tuli vaihdettua kuulumiset perinpohjaisesti, parannettua maailma - jälleen kerran, ihmeteltyä Hirviskää koko perheen voimin, vietettyä laatuaikaa Ketunpojan ja kummitädin välillä sekä juotua punaviiniä ja herkuteltua. Meitä yhdistää Saijan kanssa - monen muun asian lisäksi - armoton herkkuperseily. Kun näemme, tulee yleensä aina otettua haltuun jokin uusi aluevaltaus ruuanlaiton saralla. Saijan kanssa olen vääntänyt ensimmäiset britakakkuni ja tiramisuni. Leivomme joka joulu yhdessä pipareita (jouluihmisiä kun olemme, joka vuosi täytyy tavata rati-riti-rallan merkeissä). Muistan yhden pääsiäisen, jolloin kokkasimme koko päivän juhla-ateriaa ihan vain meille kahdelle. Muistelisin pöydässä olleen niin naan-leipää, konjakkisessa kermakastikkeessa muhineita pihvejä kuin samaisessa konjakissa marinoituja viikunoita. Voi sitä ähkyn määrää :D !

Ylitsepursuavaan kokkaamisen suuruudenhulluuteemme nähden olimme tällä kertaa lähes maltillisia! Teimme vain kaksi pizzaa ja canneloneja, joita olemme itseasiassa tehneet ennenkin samaisella reseptillä. Aika hyvin siis maltoimme mielemme tällä kertaa :D ! Uusi aluevaltaus tuli silti tehtyä, sillä tein elämäni ensimmäisen kerran pizza biancoa, eli valkoista pizzaa. Reseptin Saija oli saanut työkaveriltaan joka muuten kirjoittelee myös blogia. Pizza biancon pointtina on jättää tomaattikastike väliin ja korvata se ranskankermalla (maustoimme creme fraichen suolalla, oreganolla ja valkosipulilla). Muutoinkin pizzasta tuli sävyltään kovin vaalea, sillä täytteinä meillä oli kanaa, herkkusieniä ja mozzarellaa. Ihan älyttömän hyvää! Ranskankerma antoi pizzalle todella täyteläisen maun, kannattaa kokeilla!

Teimme kyytipojaksi vielä toisen, perinteisemmän pizzan tomaattikastikkeineen, hyvää oli sekin! Palkitsimme itsemme myös herkkuhetkellä paikallisessa pikkukahvilassa, jonka valikoimiin kuuluu jos jonkinlaista leivonnaista ja makupalaa. Siellä(kin) nautimme pizzasta, salaatista ja erilaisista leivoksista.

Jos joskus eksytte Seinäjoelle, kannattaa tänne Pikku Paussiin pysähtyä kahvittelemaan. Tiskin takaa löytyy hymyilevä omistaja ja kaikki herkut ovat itse valmistettuja. Palvelu on aina aurinkoista ja jo muutaman kerran käytyään henkilökunta alkaa muistaa, miten kahvisi haluat ja mikä on ollut vakiotilauksesi. Paikka on kovin pieni, mutta sitäkin kodikkaampi. Sitä vanhan ajan kahvilan tuntua, ei mitään ylimääräistä kikkailua.

Pikku Paussin leivonnaistarjontaa katsoessa tulee valinnan vaikeus!

Joskus pitää vain antaa mennä ja suoda itselleen niitä herkkuhetkiä. Omassa tapauksessani niitä on varmaan ihan liian useinkin, mutta ruoka on niin määrittävä osa ihmisen hyvinvointia ja sanonta hyvä ruoka - parempi mieli pitää kyllä paikkansa. Kun hyvästä ruuasta pääsee vielä nauttimaan kauniissa puitteissa, tulee herkutteluhetkestä suorastaan ruhtinaallinen. Niinpä soimme Saijan kanssa itsellemme vielä yhden hemmotteluhetken sille viikonlopulle. Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena, kun me vaelsimme sateenvarjojen suojissa viini- ja ruokaravintolana toimivaan vanhaan kartanoon sunnuntaibrunssille. Kävin täällä viimeksi vappuna herkuttelemassa hyvin samantyylisellä kattauksella, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. 

Emme päässeet tällä kertaa nauttimaan vihreän puutarhan rauhasta, koska sade tuntui vain yltyvän. Sen sijaan rentouduimme sisällä kartanon lämmössä nauttien tummien hirsien ja suurikuvioisten tapettien tunnelmasta. Hetkeksi saattoi huijata itseään ja kuvitella siirtyneensä ajassa taaksepäin. Söimme hitaasti ja pitkän kaavan kautta, annoimme pisaroiden ropista vanhoihin ikkunoihin ja saimme hetken kahden keskistä "aikuisten aikaa". Ketunpoika jäi isänsä kanssa kotiin ja me naiset saimme vain olla. 

 

Kahdenkeskistä brunssia hyvän ystävän kanssa täytyi juhlistaa myös kauniilla jälkiruoilla. Suklaafondantti ja kinuski-appelsiinijäätelö kruunasivat sunnuntaibrunssin.

Viikonloppuun mahtui myös levottomia bollywood-elokuvia, kasvonaamioita ja paljon paljon naurua. Milloinkohan päästään ottamaan uusiksi? :) 

Kuten sanottua; syvä ja arvokas ystävyyssuhde.

Täti Vihreä höpisee villiyrteistä

Villiyrtittää! Täytyy siis olla kesä :) !
Joka kesä hurahdan villiyrtteihin, keräilen ja tungen niitä kuivuriin saadakseni vitamiineja talteen talvenkin varalle. Valitettavan usein vain kuivatut versiot jäävät kaappiin, suosin enemmän tuoreena kokattuja villiyrttejä. 
Enkä toki osaa käyttää niitä kovin monipuolisesti. Tiedän, että siankärsämö on Suomen timjami (ja sitä käytän kyllä kuivattunakin) ja nokkonen on Suomen pinaatti. Olen myös lukenut loputtoman paljon erilaisista villiyrteistä, mutten koskaan ota kasveja kokeiluun asti, vaan junnaan niissä muutamassa tutussa kasvissa. Marttojen tämän vuoden yrtti on muistaakseni mesiangervo, jonka huumaavan tuoksuisia kukkia voi käyttää erilaisissa jälkkäreissä. Vaikken ole niitä koskaan maistanut, vesi herahtaa kielelle jo nyt. Pitäisikö kokeilla?
 

Nokkosia kerätessä kannattaa pitää hanskat kädessä. Kerää nuoria lehtiä. Tiesitkö, ettei nokkosia ole pakko ryöpätä, kunhan et kerää niitä kompostien läheisyydestä maan korkean nitraattipitoisuuden vuoksi?

Nokkosia ja siankärsämöä kuivurissa, talvivarastojen kerryttäminen on alkanut.

Osallistuin pari viikkoa sitten marttojen villiyrtti-iltaan ja niin siinä kävi, että tänäkin vuonna painelin metsään ja keräilin nokkosia ja siankärsämöä, sen verran innostuin. Nokkosista saa hyviä lättyjä ja pannareita samalla periaatteella kuin pinaattilätyissä. Ja myös nokkoskeittoa voi kokeilla pinaatin hengessä. Toimii!

Olen pyöritellyt tässä tätä terveysteemaa koko kevään. Paljon puhutaan kaiken maailman superfoodeista ja itsekin olen kokeillut raakamakeisten kautta joitakin näistä ulkomailta tuoduista ihmeistä. Ja ovathan ne ihan hyvän makuisia, ei käy kieltäminen. Mutta jälleen kerran, kiitos marttojen koulutuksen, silmät aukesivat uudelleen. Miksi ihmeessä ostaa kalliita lisäaineita, kun takapihamme ovat täynnä jos jonkinlaista terveyskasvia. Tämä tupaprojektikin nyt rajoittaa sen verran, että tänä vuonna ei oteta kovin montaa uutta ruokayrttiä haltuun, mutta ehkä ensi vuonna olisi aikaa opiskella elintarvikeominaisuuksien lisäksi myös terveyspuolta. Sen nyt ainakin opin, että nokkosen siemenistä, niistä jotka kehittyvät kasvin varsiin kukkien jälkeen, on kaikki rasvahapot joita ihminen tarvitsisi. Mutta niiden syömisen sijaan ostamme kalliita omega 3-kapseleita. Höh höh.

Kuivattua nokkosta paperipussissa. Kuivatut yrtit säilyvät parhaiten paperipussissa, valolta suojassa.

Jos teillä on tiedossa jotain muita käteviä kikkakolmosia Suomen luonnosta, niin vinkatkaa mulle! Mitä enemmän osaisimme omaa luontoa hyödyntää, sitä terveempinä eläisimme. Tai niin ainakin uskon. Eikös se ole aika loogista, että tähän ekosysteemiin sopeutuneina, täällä koko ikämme asuneina, meille sopivat parhaiten täällä vuosisatoja kasvaneet kasvit? Kuulostaa mielestäni järkevämmältä kuin goji-marjojen popsiminen.

No yhden uuden tuttavuuden olen ehtinyt kokeilla, mutten ole vielä ihan varma, mitä olen siitä mieltä. Nimittäin koivun nuoret lehdet. Niitä voi käyttää mintun tapaan, vaikkei maku olekaan samanlainen. Esim. leivän päällä koivunlehdet ovat raikas lisä. Innostuin tekemään yrttisuolaa koivunlehdistä ja merisuolasta sauvasekoittimen avulla. 

 Maku ei ole yhtään hullumpi.. maistuu.. koivulta :D ! Ehkäpä he, jotka rakastavat saunavihdan tuoksua, hurahtavat myös koivunlehtien makuun. Mutta käsittääkseni paras koivuaika on jo ohi, kyseessä olivat nimittäin juuri auenneet, pehmeät ja nuoret koivunlehdet.
Koivunlehtiä mummolani pihasta metsästäessä löysin maasta myös yhden jokakeväisen aarteen, jonka olin ihan unohtanut: 

Joko kuvasta tunnistaa? Kävyt antavat pientä vinkkiä ;) ! Taustalla muuten se ihana hirsirunkoinen mummolani 1800-luvulta <3

 Nimittäin männynkäpynahikas! Pienenpieni sieni, joka kavaa joka kevät takapihoillamme. Sieni kasvaa nurmikoilla, männyn kaverina. Sienihän tarvitsee aina "isännän" jonka kanssa elää symbioosissa ja tämä sieni on kyllä helppo löytää. Siellä missä on männynkäpyjä, on myös tämä pikkunahikas. 
Keräsin sieniä pienen saaliin ja sotkin innoissani mummiskalla vanhempieni luo. Äkkiä levy päälle, sieniä voissa käristämään ja herkuttelemaan valkosipulilla hierotun ruisleivän päältä. Näitä kun ei tarvitse mitenkään esikäsitellä.
Kun ripistelin vielä koivusuolaa leivälle, jonka päälliset löysin ihan sattumalta vähän fillarilenkkiä tehdessäni oli semmonen "voimme elää luonnon antimista kuin paratiisin lapset!!"-olo :D. 

Pikkusaaliini!

Eli pienimuotoinen hypetys päällä, kun täti Vihreänä touhotin sienien ja lehtien kera. Ehkä parasta tässä kaikessa on se, että luonto on vihreänä, kaikkialla kuhisee elämä, kaikkialla luonnossa tuoksuu jokin hyvä, kevät on parhaimmillaan ja keskikesä vasta edessä. Nautitaan rakkaat ystävät, nämä hetket karkaavat niin nopeasti ja tässä kaikessa on jotain todella taianomaista.

Suomen luonto on ihmeellinen.

Piikkausnälän karkottava pulled pork ja Ameriikan coleslaw

Te kaikki remontoidessa nälkää kasvattaneet hoi! Tuhti nyhtöpossu pitävät nälän poissa pitempäänkin. Tästä siis resepti talteen. Yleensä pulled pork on aika makeaa - Amerikan tyyliin - makeaa on tämäkin mutta mikäli kaipaat autenttisempaa imelää possua, tuplaa rohkeasti siirapin ja fariinisokerin määrät. Nämä meidän bbq-kastikkeen määrät ovat muutenkin semmoisia "noin"-määriä. Vähän näppituntumalla sitä ja tätä, mikään ei estä jättämästä jotain näistä pois tai korvaamalla jollain omalla lempparimaulla. Paras lopputulos tulee, kun maistelee kastiketta vähän joka välissä. Kannattaa olla omalle maulleen uskollinen, muuten tulee kehno porsas.

Ja coleslawsta pakko kehua, että Yhdysvalloissa taajaan reissaava ystävämme antoi tästä salaatista palautteen, että "maistuupas aivan samalta kuin Ameriikassa" ja santsasi. Otin sitten coleslawn reseptin ylös muistiin, että osaisin tehdä jatkossakin juuri samoilla määrillä, ehkä seuraavallakin kerralla tulee samat kehut. Ja on tästä tykätty :).

Pulled Pork (4-6 annosta)

n. 1 kg possun lapaa tai kasleria
suolaa & pippuria
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä

BBQ-kastike:
1 dl siirappia
0,5 dl fariinisokeria
1 dl sweet chili-kastiketta
0,25 - 0,5 dl riisiviinietikkaa
vajaa dl soijakastiketta
1 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä
2-4 valkosipulinkynttä
1/4 tl maustepippuria
1/2 tl piparkakkumaustetta
2 tähtianista 
suolaa
+ 4-6 hampparisämpylää

Hiero liha reilusti suolalla & pippurilla ja laita kannelliseen uunipataan sipulien kanssa. 

Sekoita kastikeainekset keskenään ja lisää pataan. 

Paista 110 c 4-5 tuntia.

Nosta liha & revi haarukalla. Tarjoa burgerina salaatin kanssa.

 
Ameriikan coleslaw (4-6 annosta)

n. 500 g kaalia
2 porkkanaa

kastike:
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1-2 rkl sitruunamehua (maun mukaan)
1 rkl sinappia
1/4 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/4 tl mustapippuria
+ persiljaa
 
Tee kastike kulhossa. Raasta kaali ja porkkana. Hienonna persilja. Yhdistä kaikki ja sekoita hyvin. Anna salaatin maustua jääkaapissa.

Kolme kovaa lootaa

Tiedättekö mitä tuore äiti syö, jos ei halua sortua valmisruokiin?
Laatikkoruokia. Loputtomasti laatikkoruokia. Miksikö? 
Riittää, että heittää ruuat vuokaan ja nostaa uuniin - muuhun ei juuri ole aikaa. Tai hetkittäin voisi olla aikaa kokatakin, mutta ei mitään, mikä vaatisi yhtäjaksoista hellan äärellä oleskelua. Kokkaaminen keskeytyy tässä taloudessa ketunpojan hoitamisen vuoksi noin 3-5 kertaa jokaisella kokkauskerralla. Siinä vaiheessa hellalla ei voi olla käynnissä tarkka suurustaminen, pihvin minuutintarkka paistaminen tai mikään mitä ei vain voisi nostaa syrjään siksi aikaa kun juokset pinnasängyn luo rauhoittelemaan pahaa unta nähnyttä poikasta, vaihtamassa vaippaa tai ihan vain lohduttamassa lasta, koska inhottava tutti päätti karata suusta juuri kun sitä kipeiten olisi tarvinnut. Näin ruokaa tulee kerralla myös sen verran, ettei kokkausrumbaa tarvitse multitaskata monta kertaa viikossa.

Siksi siis laatikot.

Tässä kolme maukasta laatikkoa, joita on meillä tehty tänä keväänä pariinkin otteeseen perusmakaronilaatikoiden ohella. Suosittelen lämpimästi etenkin pinaattilasagnea, kokeile rohkeasti korvata pinaatti nokkosella, näin keväällä sitä saa kantaa metsistä kaksin käsin! 

Kesäkurpitsapaistos

600 g kesäkurpitsaa
ripaus suolaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 pkt sika-nauta-jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattisosetta
ripaus sokeria
maun mukaan suolaa, paprikamaustetta ja rouhittua mustapippuria
Lisäksi mozzarellajuustosiivuja ja juustoraastetta

Paloittele kesäkurpitsat nosta ne siivilään. Ripottele niiden päälle suolaa. Kääntele suola kurpitsanpalojen sekaan ja anna hikoilla 15 minuuttia. Paahda jauheliha pannulla ja lisää joukkoon hienonnetut sipulit. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattisose. Mausta seos. Purista kurpitsoista ylimääräinen neste pois, esim. talouspaperilla. Kumoa kurpitsat uunivuokaan yhdessä tomaatti-jauhelihakastikkeen kanssa ja laita päällimmäiseksi juustot. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia

Punajuuri-jauhelihapastalaatikko

n. puoli pussia pastaa
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria
4 isoa säilykepunajuurta
2 herkkukurkkua
1 prk maustettua ruokakermaa, esim. 3 juustoa
hienonnettua basilikaa tai persiljaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paista jauheliha öljyssä pannulla. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Raasta pannulle punajuuret. Lisää hienonnetut herkkukurkut. Sekoita ainekset keskenään. Nosta puolet pastasta voideltuun uunivuokaan. Levitä päälle jauhelihaseos. Levitä pinnalle loppu pasta. Valuta vuokaan kerma. Kypsennä 200 -asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Ripottele pastavuoan pinnalle hienonnettuja yrttejä.

Pinaattilasagne

Lasagnelevyjä
300 g pinaattia (pakaste tai tuoreena)
40 g voita
vajaa 1 dl vehnäjauhoja  
n. puoli litraa maitoa
3 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio
1 valkosipulin kynsi
400 g jauhelihaa
suolaa, mustapippuria, paprikamaustetta, ripaus currymaustetta
2 rkl tomaattisosetta
aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan
juustoraastetta (esim. parmesan)

Ruskista jauheliha ja mausta se. Lisää joukkoon tomaattisose ja nosta sivuun odottamaan. Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kypsennä jauhoja hetki mutta älä ruskista. Lisää maito ja kerma pienissä erissä voimakkaasti vatkaten. Anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää lopuksi lihaliemikuutio ja pinaatti sekä murskattu valkosipulinkynsi. Anna kastikkeen pulpahtaa kerran tai pari ja nosta syrjään. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit.
Kaada kolmannes pinaattimuhennoksesta voideltuun lasagnevuokaan. Ripottele päälle jauhelihaa ja hieman tomaatteja. Asettele päälle lasagnelevyt ja jatka kerrotamista, kunnes aineet loppuvat. Lasagnelevytjä tulee näin kaksi kerrosta ja päällimmäiseksi muhennosta, tomaatteja ja jauhelihaa. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia.

Huom. jos käytät tuoretta pinaattia, ryöppää se ennen kuin alat valmistaa kastiketta.

Vapaapäivä

Onneksi on äiti!
Tai isoäiti tarkemmin sanottuna.
Joitain päiviä sitten äitiys otti erityisen lujille. Olimme olleet jo muutaman päivän neljän seinän sisällä ketunpojan kanssa, johtuen pienoisesta turvakaukalo-traumasta. 
Olimme yrittäneet käydä äitienpäivänä lounaalla isovanhempien kanssa, mutta ketunpoika päättikin toisin ja sai kypärämyssyn ja keväthaalariin pukemisen seurauksena aika massiivisen raivarin. Poikani on erittäin temperamenttinen, se huomattiin jo synnytyslaitoksella, mutta mitään äitienpäivän hermostumisen kaltaista ei oltu vielä koettu. Siinä vaiheessa kun vauva menee kasvoiltaan vitivalkoiseksi ja huutaessa alkaa ilmestyä verenpurkaumia kaulaan voidaan todeta, että nyt ollaan saavutettu raivon uusi aste.

Tästä johtuen emme koskaan päässeet äitienpäivälounaalle ja sen sijaan sain kaupungilta kotiinkuljetettua noutoruokaa ja jälkkäriksi miehen kokkaamat lettukestit <3. Mutta tästä jäi ketunpojalle pieni kammo turvakaukaloa kohtaan ja olin sitten päättänyt antaa pojalle vähän lomaa koko kapistuksesta. Olimme siis olleet jo muutaman päivän ajan ihan vain kotosalla (kyllä, sama kiukku kohdistui sillä hetkellä myös lastenvaunuja kohtaan). Jossain vaiheessa sitä alkaa mennä aika pöpelöksi, kun pienessä kerrostalokaksiossa tuijottelee samoja seiniä ja ikkunan takana vilistävää maailmaa. Kun lapsi on itkenyt vatsavaivoja neljä tuntia putkeen ja alla on huonosti nukuttuja öitä, eikä ole moneen päivään saanut raitista ilmaa, alkaa pinna kiristyä. Koko lapsivuodeajan mulla on myös ollut kaipuu ulos ja ihmistenilmoille. Ei sen ole tarvinnut olla muuta kuin vaunuttelua ja puiston penkillä istuskelua, kunhan olen vain päässyt vähän kotoa pois välillä. Nytkin isovanhemmat olivat ehdottaneet, että tulisin käymään mummolassa ja saisin mennä kävelylle, he kyllä katsoisivat ketunpoikaa. Päätin siis yrittää turvakaukaloa tauon jälkeen - se oli virhe.

Voi veljet sitä itkun ja huudon määrää. Keuhkot tyhjiksi, kasvot violeteiksi ja odotetaan kymmenen sekuntia....ja sitten vedettiin taas henkeä ja uusi huuto entistä lujempaa. Onneksi tällä kertaa väri kasvoilla pysyi silti punaisen ja violetin sävyissä, ei sitä pelottavaa valkoista. Tuntui tosi epäreilulta, että nenän edessä oli jo heilutettu tätä "pääset hengähtämään"-korttia, mutta nyt se evättiin. Mitä äiti voi tehdä tässä tilanteessa? No soittaa tietysti omalle äidilleen :D ! Kiukkusin ja itkin hetken hormonihirmuna puhelimessa, helpotti. Illemmalla vielä whatappittelin äitiyslomalla olevan ystäväni kanssa ja sain vertaistukea. Hieman paremmilla mielin nukkumaan!

Seuraava päivä koitti ja tiedättekö mitä? Äiti - eli ketunpojan mumma - tuli meille käymään. Keitimme kahvit ja söin aamupalan. Sitten hän käski minun imettää lapsen, nosti takin niskaani ja työnsi ovesta ulos: "mene kaupungille, kävelylle - mitä vain, mun pitää töihin vasta 13:45, sulla on siihen asti omaa aikaa". Hieman hämmentyneenä astelin ulos, hengittelin hetken raitista ilmaa ja ihastelin aurinkoista aamupäivää. Hetken mietin, miten tämän ajan hyödyntää ja päätin pitää hemmottelupäivä!

Näillä hankinnoilla ponnistettiin kohti Papusen kotitekoista hemmottelupäivää

 Hieman jotain kivaa kaupasta, ehkä kasvonaamio tai jotain ylellistä kosteutusta. Sitten kirjastoon lainaamaan hyviä kirjoja, ruokakaupan kautta vielä herkkuja mukaan ja sitten kotiin kurkkaamaan miten ketunpoika ja mumma siellä pärjäsivät. Pieniä asioita, mutta niistähän se arkipäivän luksus pitääkin rakentaa. Ja kolme kuukautta pienen lapsen kanssa kotona oltuaan täytyy myöntää, että piipahdus keskustan kaupoissa hölynpölyä shoppailemassa tuntui kuin olisi laadukkaammallakin kaupunkilomalla ollut :D ! Hurahdin viime keväänä luomukosmetiikkaan ja ostin siis kokeiluun jo kauan himoitsemani Madaran Pihlaja-body butterin. Eikä tarvinnut pettyä - koostumus oli täyteläinen ja tuoksu todella hyvä. Madaralla on samaa Pihlaja-sarjaa myös kosteusvoide, joka sopii periaatteessa kasvoille, käsille, keholle.. yksi voide kaikkeen (kuikkaan ne väkisin väännetyt lisämyyntiyritykset. Muka oma rasvansa silmänympäryksille, käsille, kasvoille, kaulalle..). Body butter on vain kosteuttavampaa ja tuntuu todella ylelliseltä! Pihlaja-sarja on kehitetty yhdessä Kemikaalicocktailia kirjoittavan Noora Shinglerin kanssa, joten vaikka kyseessä onkin latvialainen kosmetiikkasarja, on mukana ripaus suomalaistakin luomu-asennetta. 

Virkisti niin, että vesi juoksi silmistä! :O

Yllättävä hankinta oli Pirkan Argan-sarjan virkistävä kasvonaamio! Voi pojat että olikin virkistävä, vesi juoksi silmistä kun lämäisin tämän naamio-rievun kasvoillekin! Suosittelen lämpimästi kaikille väsyneille ja öitä valvoville äitiyslomalaisille! 
Palattuani siis kotiin ja vapautettuani mumman hoitotehtävistä suuntasin suihkuun ja tein kuorinnan uudella kookos-kuorintasaippualla, laitoin kasvonaamion ja testasin uuden body butterin. Olo oli kuin uudestisyntyneellä! Ei ihan kylpyläpäivä, mutta silti pala taivasta. Ketunpoika touhuili sitterissä kun kokkasin vielä keväiset mättöpastat.

Parsoja oli alunperin varmaan 10.. ne vähän katosivat lautaselta jo

 kokkailun lomassa :D

Kun haluan oikein mässäillä, päädyn yleensä tekemään pastaa. Ihan vain pastaa. Hassua sinänsä, ettei tällaisen uteliaan maistelijan tule lohturuokaa tehdessään kokattua mitään ihmeellisempää. Yleensä laitan spagetin sekaan pestoa, valkosipulia ja parmesaania. Nyt lisäsin kyytipojaksi vielä tavallista- ja kevätsipulia ja paistoin oliiviöljyssä parsoja, jotka ovat keväisin aina yhtä hyviä.

Onni ja autuus... pastaaaaaa........

Loppupäivä menikin köllötellen ketunpoika masun päällä ja kirjaston antiin tutustuessa. Pitääpä ensi kerralla jo vähän valottaa, mitä jännää talorintamalle kuuluu :) ! 
Ja miksikö aloin tätä tekstiä naputtaa? 
Muistutuksena jokaiselle äidille, että ette ole yhtään sen huonompia äitejä vaikka välillä ottaisitte omaa aikaa. Levännyt ja energinen mamma jaksaa taas paljon paremmin elää mukana ja touhuta ja häärätä, kun saa hetken hengähtää. Voimien kerääminen ei vaadi suuria hermolomia, pieni hetki itselle ja omille ajatuksille riittää. Näitä hetkiä voi sitten jokainen maustaa itselleen sopivilla elementeillä, mulle se nyt oli hyväntuoksuinen saippua, happihyppely kevätsäässä, spaghetti ja ideoita herättävät sisustus- ja remppaopukset. Jos sinulla on lähipiirissäsi lapsiperheitä et uskokaan millaisen palveluksen heille teet, kun lupaat katsoa muksuja tunnin tai pari ja vapautat vanhemmat siksi aikaa vaikka nukkumaan ilman keskeytyksiä.
Viisautta on pyytää apua ja ottaa sitä vastaan.