Täti Vihreä höpisee villiyrteistä

Villiyrtittää! Täytyy siis olla kesä :) !
Joka kesä hurahdan villiyrtteihin, keräilen ja tungen niitä kuivuriin saadakseni vitamiineja talteen talvenkin varalle. Valitettavan usein vain kuivatut versiot jäävät kaappiin, suosin enemmän tuoreena kokattuja villiyrttejä. 
Enkä toki osaa käyttää niitä kovin monipuolisesti. Tiedän, että siankärsämö on Suomen timjami (ja sitä käytän kyllä kuivattunakin) ja nokkonen on Suomen pinaatti. Olen myös lukenut loputtoman paljon erilaisista villiyrteistä, mutten koskaan ota kasveja kokeiluun asti, vaan junnaan niissä muutamassa tutussa kasvissa. Marttojen tämän vuoden yrtti on muistaakseni mesiangervo, jonka huumaavan tuoksuisia kukkia voi käyttää erilaisissa jälkkäreissä. Vaikken ole niitä koskaan maistanut, vesi herahtaa kielelle jo nyt. Pitäisikö kokeilla?
 

Nokkosia kerätessä kannattaa pitää hanskat kädessä. Kerää nuoria lehtiä. Tiesitkö, ettei nokkosia ole pakko ryöpätä, kunhan et kerää niitä kompostien läheisyydestä maan korkean nitraattipitoisuuden vuoksi?

Nokkosia ja siankärsämöä kuivurissa, talvivarastojen kerryttäminen on alkanut.

Osallistuin pari viikkoa sitten marttojen villiyrtti-iltaan ja niin siinä kävi, että tänäkin vuonna painelin metsään ja keräilin nokkosia ja siankärsämöä, sen verran innostuin. Nokkosista saa hyviä lättyjä ja pannareita samalla periaatteella kuin pinaattilätyissä. Ja myös nokkoskeittoa voi kokeilla pinaatin hengessä. Toimii!

Olen pyöritellyt tässä tätä terveysteemaa koko kevään. Paljon puhutaan kaiken maailman superfoodeista ja itsekin olen kokeillut raakamakeisten kautta joitakin näistä ulkomailta tuoduista ihmeistä. Ja ovathan ne ihan hyvän makuisia, ei käy kieltäminen. Mutta jälleen kerran, kiitos marttojen koulutuksen, silmät aukesivat uudelleen. Miksi ihmeessä ostaa kalliita lisäaineita, kun takapihamme ovat täynnä jos jonkinlaista terveyskasvia. Tämä tupaprojektikin nyt rajoittaa sen verran, että tänä vuonna ei oteta kovin montaa uutta ruokayrttiä haltuun, mutta ehkä ensi vuonna olisi aikaa opiskella elintarvikeominaisuuksien lisäksi myös terveyspuolta. Sen nyt ainakin opin, että nokkosen siemenistä, niistä jotka kehittyvät kasvin varsiin kukkien jälkeen, on kaikki rasvahapot joita ihminen tarvitsisi. Mutta niiden syömisen sijaan ostamme kalliita omega 3-kapseleita. Höh höh.

Kuivattua nokkosta paperipussissa. Kuivatut yrtit säilyvät parhaiten paperipussissa, valolta suojassa.

Jos teillä on tiedossa jotain muita käteviä kikkakolmosia Suomen luonnosta, niin vinkatkaa mulle! Mitä enemmän osaisimme omaa luontoa hyödyntää, sitä terveempinä eläisimme. Tai niin ainakin uskon. Eikös se ole aika loogista, että tähän ekosysteemiin sopeutuneina, täällä koko ikämme asuneina, meille sopivat parhaiten täällä vuosisatoja kasvaneet kasvit? Kuulostaa mielestäni järkevämmältä kuin goji-marjojen popsiminen.

No yhden uuden tuttavuuden olen ehtinyt kokeilla, mutten ole vielä ihan varma, mitä olen siitä mieltä. Nimittäin koivun nuoret lehdet. Niitä voi käyttää mintun tapaan, vaikkei maku olekaan samanlainen. Esim. leivän päällä koivunlehdet ovat raikas lisä. Innostuin tekemään yrttisuolaa koivunlehdistä ja merisuolasta sauvasekoittimen avulla. 

 Maku ei ole yhtään hullumpi.. maistuu.. koivulta :D ! Ehkäpä he, jotka rakastavat saunavihdan tuoksua, hurahtavat myös koivunlehtien makuun. Mutta käsittääkseni paras koivuaika on jo ohi, kyseessä olivat nimittäin juuri auenneet, pehmeät ja nuoret koivunlehdet.
Koivunlehtiä mummolani pihasta metsästäessä löysin maasta myös yhden jokakeväisen aarteen, jonka olin ihan unohtanut: 

Joko kuvasta tunnistaa? Kävyt antavat pientä vinkkiä ;) ! Taustalla muuten se ihana hirsirunkoinen mummolani 1800-luvulta <3

 Nimittäin männynkäpynahikas! Pienenpieni sieni, joka kavaa joka kevät takapihoillamme. Sieni kasvaa nurmikoilla, männyn kaverina. Sienihän tarvitsee aina "isännän" jonka kanssa elää symbioosissa ja tämä sieni on kyllä helppo löytää. Siellä missä on männynkäpyjä, on myös tämä pikkunahikas. 
Keräsin sieniä pienen saaliin ja sotkin innoissani mummiskalla vanhempieni luo. Äkkiä levy päälle, sieniä voissa käristämään ja herkuttelemaan valkosipulilla hierotun ruisleivän päältä. Näitä kun ei tarvitse mitenkään esikäsitellä.
Kun ripistelin vielä koivusuolaa leivälle, jonka päälliset löysin ihan sattumalta vähän fillarilenkkiä tehdessäni oli semmonen "voimme elää luonnon antimista kuin paratiisin lapset!!"-olo :D. 

Pikkusaaliini!

Eli pienimuotoinen hypetys päällä, kun täti Vihreänä touhotin sienien ja lehtien kera. Ehkä parasta tässä kaikessa on se, että luonto on vihreänä, kaikkialla kuhisee elämä, kaikkialla luonnossa tuoksuu jokin hyvä, kevät on parhaimmillaan ja keskikesä vasta edessä. Nautitaan rakkaat ystävät, nämä hetket karkaavat niin nopeasti ja tässä kaikessa on jotain todella taianomaista.

Suomen luonto on ihmeellinen.