Hirviskä esittäytyy!

Hellurei, saanko esitellä teille Hirviskän, tulevan kotimme!

Hirviskä

  
Ruskea rintamamiestalo sopivasti sivussa, mutta 3 kilometrin päässä "kylältä". Hirviskä viihtyy ison omenapuun kupeessa, josta kukkasten määrästä päätellen saamme hyvän omppusadon tänä syksynä. Ei muuta kuin mehulinko laulamaan. Hirviskä on vanha, sympaattisesti nuhruinen ja kovin tunnelmallinen talo. Uskon että se tulee pitämään uusista, rintamamiestaloihin hurahtaneista asukkaistaan.

On vähän ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä. Toisaalta olen onneni kukkuloilla ja haavekuvissa nousen keinutuolista, käpsyttelen jo villasukat jalassa lankkulattian poikki, lisään muutaman klapin takkaan. Ja todellisuus on tällä hetkellä tämä:

Oviaukko saunaan.

 Kylpyhuoneesta ja saunasta ollaan repimässä kaikki mahdollinen pois ja lyödään uutta tilalle. Hyvä jos vanhan talon kylpytilat oli edes vesieristetty, nyt siitä ei ainakaan ole enää mitään jäljellä ja kylppäri on pakko uusia ennen ensimmäistäkään suihkuttelua. Ollaan keskitytty lähinnä repimään tavaraa pois ja irti, onko ehdotuksia, millainen kylppäri tehdään?? :)

Kylppäri ja kylppärin ihana, vanha ovi. Toivottavasti saamme sen entisöityä :)

Ja tajuan kyllä, että omelettia ei saa rikkomatta munia, huomaan vain yhä uudelleen yllättyväni kun saavun talolle. Ai niin, tätähän täällä sisällä olikin, eikä sitä mun valmista mummoiluhattaraa :D. Ehkä on silti ihan hyvä, että pystyn näkemään tämän kaiken valmiina, ahdistaa silloin tämä remontti huomattavasti vähemmän.

Eli nyt alkuun teemme kylppäri- ja saunaremontin. Yritämme sulloa kylppäriin myös pyykinpesukoneet ja kodinhoitohuoneen kaapistot, saas nähdä kuinka käy. Jos teillä on hyviä ideoita siitä, miten kaappitilan saisi kaikista näppärimmin ja tilaa säästävimmin hyödynnettyä, vinkkejä otetaan vastaan!! Samaan syssyyn teemme myös putkirempan, kun kerran aletaan riehua. Vähän kunnianhimoinen hanke alkaa availla lattioita ja ihmetellä kuinka syvällä talon alla vettä virtaa, mutta vielä vaikeampaa sitä olisi lähteä tekemään kun ollaan taloon muutettu. Etenkin kun ketunpojan kanssa juokseva vesi on ympärivuorokautisesti erittäin jees. 

Olimme myös ajatelleet, että jossain vaiheessa vaihtaisimme vanhan öljylämmityksen maalämpöön. Nyt viikon talolla häärättyämme kävikin ylläri ylläri niin, että öljy loppui. Olimme kysyneet, paljonko sitä on jäljellä, olisi pitänyt vain käydä vielä itsekin kurkkaamassa. Nyt opimme, että käsite "jonkin verran" voi olla aika joustava. Toiselle se voi merkitä muutamaa kuukautta kesällä, toisille näköjään muutamaa viikkoa. No nyt kävi niin, että "jonkin verran" kantoi viikon päähän ja nyt tuvassa on vilpoisaa. Onneksi on kesä. Arvottiin hetki, että tilataanko edes se 1000 litraa öljyä nyt ja mietitään maalämpöä ensi vuonna, vai lyödäänkö niidenkin litrojen hinta kiinni maalämpöön ja kunnostetaan se samaan konkurssiin nyt heti alkuun. Jotkut väittävät moisen järjestelyn maksavan itsensä takaisinkin. 
Niin että aika kunnianhimoisesti ajattelimme laittaa heti alkuun kuntoon kylppärin ja saunan, käyttövesiputket ja päivittää lämmitysjärjestelmän maalämpöön. 

...Siinä meidän remonttirahat sitten onkin, eikä lautalattiasta vielä tietoakaan :D ! Seuraavana listalla olisivat saumapeltikatto josta maali jo lohkeilee, sekä sadevesijärjestelmän uusiminen (sitä ei ole tällä hetkellä käytännössä katsoen ollenkaan). Eli voi olla, että muovilattiamatot ovat ja pysyvät pystymuuritakan ympärillä vielä monta vuotta, mutta pääasia että tiedän mitä siellä maton alla on :) !

Laiminlyöty mansikkamaa-parka! Silti puskien seasta pukkaa kukkia, ehkä mansikkakakku kesällä?

Ja nyt kun olemme taloa kiertäneet ja ihmetelleet täytyy myöntää, että talo itsessään on pitänyt sitkeästi pintansa kun ottaa huomioon, miten laimin sitä on lyöty viimevuodet. Joka paikka repsottaa ja on vähän rempallaan, esimerkiksi rännit ovat täysin tukossa ja ruostuneet kaikesta siitä moskasta mitä pihakoivut ja -pihlajat ovat varistaneet (en usko, että niitä on tyhjätty vuosiin). Ja siitäkin huolimatta olen täydellisen, totaalisen ihastunut tulevaan kotiimme. Siinä on potentiaalia. Paljon. Nyt kun olemme viettäneet aurinkoiset päivät talolla puuhastellen, asuinalueen rauhallisuus näyttäytyy kunnolla. Linnut laulavat, aurinko paistelee ja tuuli kahisuttaa koivunlehtiä. Tontti rajautuu yhteen suht. vilkasliikenteiseen tiehen, mutta ohi huristavia autojakaan ei juuri näe tiheän kuusikon läpi. Ja onneksi tontti on sen verran iso, että nyt puhutaan ns. pihan perästä.

Vaunuttelua ketunpojan kanssa. Meidän lähellä on pieni silta ja puro, tien varsilla kasvaa mansikkaa villinä! 

Mitäs muuta kuuluisi, kuin Hirviskää. Täytyy myöntää, että se ja ketunpoika täyttävät tällä hetkellä pääkopan lähes kokonaan. Semmonen takapakki meille kävi, että Ketunpoika on saanut nuhan. Ollaan kökitty yhtäkkiseltään tosi paljon talolla ja nimenomaan pihalla. Vaikka poika onkin tiukasti vaunuissa peittojen alla, on viluhiiri päässyt jossain vaiheessa puraisemaan ja niin vain kävi että meillä on nyt pieni nuhainen vauva. Ja juuri nyt sylin tarve on valtaisa, eikä talolle oikein uskalla lähteä. Etenkään kun sisällä ei tällä hetkellä lämmitystä ole. Hirveä polte olisi päästä talolle, riipimään kaakelia seinistä ja nauloja laudepuista, mutta nyt täytyy malttaa mielensä ja mennään Ketunpojan ehdoilla. Tällä hetkellä jako on siis se, että mies on Hirviskällä remppaamassa ja minä keskityn lähinnä pitämään huolta siitä, että muonitus pelaa. Tänään isännälle on luvassa piikkausnälän karkottava pulled pork :).

Toipilas

Pieni paussi remonttihommiin tulee muutenkin tällä viikolla. Mies lähtee työmatkalle loppuviikoksi ja minä lähden Ketunpojan mummolaan kyläilemään pikku potilaan kanssa. Myönnettäköön, että taka-ajatuksena on kaivaa siellä esille vanha pirtinpöytä ullakolta ja kurkata, olisiko se sopiva Hirviskän keittiöön ;).

Laitan lisää kuvia kun remppa etenee ja Hirviskä täpäköityy :)!