maanantai 10. elokuuta 2015

Pieni kauhuleipomo ja mausteinen vuokaleipä

Tykkäättekö te leipoa leipää?
Itse nautin hellan ääressä touhuamisesta ja ruuan laittamisesta, leipomisestakin.. mutta kun pitäisi alkaa tehdä leipää, inspiraatio on yleensä tipotiessään. Ei vain jaksa kiinnostaa, kun kaupastakin saa niin loputtoman monta vaihtoehtoa käydä läpi, ennenkuin se täysjyvä-kuitu-mahdollisimman-vähän-keinotekoista-vaihtoehto löytyy käteen. Ja jos laiskottaa, voi sen e-koodileivänkin silloin tällöin ostaa. 

Oikeastaan aika hassua, että leivän leipominen alkaa tökkiä. Eihän se ole kuin nestettä ja jauhoa sekaisin, vähän hiivaa ja uuniin. Miksi niin helposti itse toteutettavan elintarvikkeen kohdalla pitää alkaa laiskotella? 
Mun laiskottelut vähenivät puoleen, kun kuulin kauhutarinan leipomosta.

En väitä tämän olevan totta, mutta olen kuullut tämän yhdessä koulutuksessa sellaiselta taholta, jonka uskon puhuvan totta asiasta. Eli..
Olipa kerran rouva X. Hänen aviomiehensä oli rakennuttaja. Eräänä päivänä hän sai tehtäväkseen suunnitella erään maamme ison leipomoketjun uuden leipomon ja hyvähän siitä sitten tuli, kun avajaisia vietettiin. Leipomon oltua jo hetken toiminnassa rakennuttaja lähti käymään leipomolla, tarkistamaan jotain viimeisiä nippeleitä ja että ne varmasti toimivat. Hän pyysi vaimoaan, rouva X:ää mukaan leipomokierrokselle, tätä kun saattaisi oman työnsä puolesta kiinnostaa maamme leipomotuotteet ja niiden valmistus. Niin rouva X lähti innokkaana mukaan ja tekikin monta ahaa-elämystä suurten tuotantokoneiden keskellä. Mutta sitten hän näki laitteen, joka piti valmiin leipäpussin suuta auki, hönkäisi pussiin ja sulki sen sitten. Aina vain uusi leipäpussi ilmestyi koneen eteen, uusi puhallus pussin sisälle ja sen jälkeen nopea sulkeminen. Rouva X:ää kiinnosti, mikä tällaisen leipään hönkimisen funktio mahtoi olla. Niinpä hän otti asian puheeksi työntekijän kanssa, joka kertoi iloisena koneen olevan eräänlainen aromatisoija. Leipomolla valmistetut leivät sisälsivät niin paljon erilaisia säilöntäaineita, ja niistä oli otettu pois niin paljon luontaista jauhoa, etteivät ne enää tuoksuneet leivältä! Siksi tämä kätevä kone hönkäisi pussin täyteen keinotekoista leiväntuoksua. Eli kun asiakas ostaa leipäpussin kaupasta ja avaa sen, tulee pussista ulos ensimmäisenä herkullinen, tuoreen leivän tuoksu.
- The End - 

 Tämän jälkeen voimmekin päättää kauhukertomuksen yhteen näppärään leipäreseptiin, jota teen tavallisesti isomman satsin kerralla, että saan leipää pakkaseenkin. Tämä aito tavara kun ei säily kuukausitolkulla pussissa, tämä on ehtaa leipää. Nih. Resepti on martoilta.

Mausteinen vuokaleipä (2 leipää)

5 dl maitoa
50 g hiivaa
1/2 dl siirappia
1 tl suolaa
2-3 tl hienonnettua fenkolia
6 dl ruisjauhoja
6-7 dl hiivaleipäjauhoja
1/2 dl öljyä

Lisää kädenlämpöiseen maitoon hiiva, siirappi ja mausteet. Lisää jauhot ja alusta taikina. Lisää lopuksi öljyä ja kohota taikina kaksinkertaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja leivo palat tangoiksi. Nosta tangot voideltuihin pitkiin vuokiin ja kohota taas hetki. Pistele leivät ja paista 200 c n. 30 minuuttia. Voitele uunituoreet leivät siirappivedellä ja jäähdytä liinan alla.


Näin loppuun tällainen pähkinä mietittäväksi kaikille laktoosittoman maidon kuluttajille.. Kaupasta saa maitoa ja maitojuomaa. Niiden ero on se, että maito-nimikkeen alla on juoma jossa on vielä jäljellä riittävästi ravintoaineita, joita maito yleisesti ottaen sisältää. Eli kuluttajalainsäädännön kannalta tarkasteltuna nimen kuuluu olla sitä, mitä purkki sisältää, sehän on selvä. 
Laktoosittomia maitoja on sitten sen sataa eri sorttia. On d-vitamiinilla ja ilman, lisäkalsiumilla ja nyt vielä erityismaukas laktoositon, jota mainostetaan hieman muita laktoosittomia purkkeja maukkaampana. Kaikki nämä ovat maitojuomia, koska niihin on lisätty / poistettu niin paljon tavaraa, ettei niitä enää saa nimeltä maidoiksi kutsua. Jännä homma, että vielä 60-70-luvuilla, jolloin maitoa ei jalostettu niin pitkälle (ja haettiin aika usein suoraan tiloilta, ainakin maaseudulla), laktoosi intoleranssista ei tiennyt juuri kukaan.. eikä juuri kukaan myöskään kärsinyt maidon juonnista. Siitä sitten vain juottamaan tätä "maitoa" muksuillemme, laktoosi intoleranssi kun tuntuu kasvavan maassamme räjähdysmäisesti...ja maitojuomia kulutetaan koko ajan entistä enemmän. Tiesittekö, että Välimeren suuntaan lähdettäessä kyseinen oireyhtymä on aika vieras. Ja ne muuten vetävät maitonsa aika raakana ilman pitkällistä jatkokäsittelyä. No niin, se mun salaliittoteorioista, menen nyt asentamaan foliohatun päähäni ja juomaan lasillisen luomua täysmaitoa..

2 kommenttia:

  1. Näin meitä kuluttajia huijataan. :/ Mutta tuo leipä kuulostaa ihanalle. Pysyykö pakastimessa hyvänä vai kannattaako syödä tuoreeltaan pois?

    VastaaPoista
  2. Heh, joskus tulee näitä paasaus-kausia ja hirveä vainoharha maamme massatuotantoa kohtaan. Ei se nyt kauhean myrkyllistä tavaraa taida kuitenkaan olla, jokainen päättäköön itse :-). Jos innostuit aiheesta, niin koitapa googlata, löytyykö netistä vielä silminnäkijän "pilattu maito"-dokkari, on suomalaista tekoa.. ja leipä maistuu herkullisimmalta tuoreena, niinkuin itsetehty aina <3. Pakastuksen myötä leipä myös murenee helpommin, eli kannattaa pakastaa viipaloituna.

    VastaaPoista