Yövuorolainen leipoo

Yövuorossa on omat hyvätkin puolensa mahdollisista uniongelmista huolimatta.. Kun koko muu talo nukkuu eikä yöllä hoidettavia velvollisuuksia muutenkaan juuri ole (hereillä pysymisen lisäksi). On kivaa ottaa mukaan jotain omia pikku projekteja joiden parissa sitten yön ajan värkkäillä.

Yleensä kotoa mukaan tarttuu jokin kirja tai sitten hyvän tv-sarjan tuotantokausi, jota sitten "lusin" läpi yön ajan. Mutta koska en ole saanut käsiini Sons of Anarchyn 5. tuotantokautta, piti keksiä jotain muuta.

Päätin sitten leipoa! 
Kotona nurkissa on pyörinyt Marttojen kokkauskirja, jonka reseptit ovat osin aika retroakin kamaa. Sivuilta on löytynyt mm. hämäläinen pitoleipä ja saaristolaisleipä. Niitä siis kokeilin tällä kertaa.

Hämäläisen pitoleivän pyöräytin lähinnä aamupalaksi nuorille asukkaille, jotka yksikössämme asuvat. Resepti muistutti niin paljon klassista teeleipää, että tahdoin ottaa selvää, missä niiden ero oikeastaan on. Kävi ilmi, ettei eroja juuri ole :D! Makuasioista on toki turha kiistellä, yksi tykkää laittaa teeleipäänsä piimää, toinen sekoittaa joukkoon juustoraastetta. Mutta siitäkin huolimatta tämä Marttojen versio oli perushyvä pannuleipä, jota voi jokainen sitten makunsa mukaan varioida. Ja perinteiseen tapaan tulee tietysti nopeasti :).

Saaristolaisleivän taas halusin tehdä pienenä kokeena, voisiko se olla tämän joulun ruokapöydässä perinteisen limpun syrjäyttäjä? Jotain vähemmän makeaa ja äitelää, mutta silti ihanan tahmeaa ja ehdottoman maltaista :). Olen jouluihminen, kuten jo aikaisemmin olen mainostanut. Potentiaalisten jouluherkkujen kokeiluvedokset kannattaa tehdä hyvissä ajoin, ettei leivontapäivänä tarvitse yhtään arpoa ja ihmetellä.
Omasta mielestäni joululimppu sai nyt kovan vastuksen. 

Ai niin, miksi innostuin leipomaan marttojen reseptejä? 
No kuulkaas, otin ja liityin marttoihin :D!
Olenko tästä eteenpäin se kätevä emäntä? En osaa sanoa, olo ei tunnu yhtään sen kätevämmältä. Mutta lupaan raportoida heti, kun keksin ruokasoodalle uusia käyttötarkoituksia :)!