Vauvan sormiruokailusta!

Meillä sormiruokaillaan!
Uskomatonta, mutta totta. Kuukausi takaperin koko käsite oli mulle vielä aika vieras ja luulin sen tarkoittavan söpöjen maissinaksujen pyörittelyä. Ja kai sekin on hyvä startti, niin meillä aloitettiin koko touhu :).
Sitten aloin ottaa aiheesta selvää. Luin, että 6 kk ikäisenä sormiruokailun aloittaneet voivat syödä jo lusikalla ihan itsenäisesti vuoden vanhoina. Mitäh? Täähän on liian hyvää ollakseen totta! Ja lusikankäytön oppimista odotellessa vauva saa kauhoa käteen sopivaa ruokaa sormin, vieläpä samaa tavaraa mitä muu perhe syö (miinus lisätty suola tietty)! Eli allekirjottanutkin saa keskittyä omaan ruokaansa vauvan syödessä syöttötuolissa omaansa. Tää kuulosti erittäin lupaavalta kun ottaa huomioon, että oon tähän mennessä tehnyt kaikki Ketunpojan ruoat itse soseuttaen ja ajaen ne vielä siivilän läpi.. Jokin noissa kaupan valmissoseruuissa vain on arveluttanut. Miettimään laittoi tutkimus joka osoitti, että missään muualla maailmassa ei syödä niin paljon vauvan valmispurkkiruokia kuin Suomessa. Jos janssoninkiusauksen viimeiseksi käyttöpäiväksi on merkitty kesäkuu kahden vuoden päähän, on se mun mielestä ihan liian pitkä aika kalan asua purkissa. Oon siis tehnyt soseita minigrip-pussikaupalla, pakastanut ja kyllä siinä vain on oma hommansa, huh huh..
Eli sormiruokailu kuulosti lupaavalta, jep!

No onko se käytännössä juuri niin näppärää treenailua ja herkuttelua kuin eka ajatus antaa ymmärtää?
Ei ihan :D. Ei ainakaan vielä. Sormiruokailussa on kyse pitkällisestä harjoittelusta ja eka lähtökohtakin on se, että siitä tavarasta lautasella kiinnostutaan niin paljon, että sitä suunnataan jonnekin suun tietämille. Sotkua täytyy sietää ihan ylettömät määrät, ruokaa menee valtavat määrät hukkaan (nyt kun olisi niitä lemmikkejä!) ja oppiminen on hidasta hommaa. Ruokaa myös löytyy todella yllättävistä paikoista, kuten vauvan korvasta tai äidin hiuksista (kyllä, menin kauppaan hiukset porkkanaraasteessa, and I'm worth it :D).

Näin meillä. Zenin tyyneyttä tää sotku vaatii...mut katsokaa, miten mies nauttii kun saa syödä puuronsa ihan itse :)!

Ja silti ajatus siitä, että vauva opettelee itse käsittelemään ruokaa omassa suussaan - sileän soseen pyörittelyn sijaan - tuntuu tosi luonnolliselta! Marssijärjestys sormiruokailussa on juuri päinvastainen kuin soseruokailussa. Mitä pienempi vauva - sitä isompi pala ruokaa. Meillä annetaan käteen puolikas banaani ja siitä lähdetään revittelemään paloja suuhun :D! Ja voin kyllä sanoa suoraan, että hirvitti ihan älyttömästi aluksi antaa sellainen valtava ruokakönttä käteen! Siitähän lähti pienillä ikenillä jyystettynä isohkoja paloja suuhun ja vaikka opuksista luin, että vauva kyllä kakoo liian isot palat ulos, meillä Ketunpoika oli vain päättänyt niellä! Kaikki isotkin palat yritettiin aluksi itsepäisesti saada alas ja sitten syöttötuolissa istui hyvin hiljainen ja violetti lapsi. Ja äiti huutaa ja kiroaa sormiruokailun alimpaan helvettiin pitäessään lasta vatsallaan sylissään ja hakatessaan tätä selkään. Eli aloitus oli aika stressaava!

Sitten keksin muutaman ruoan, joilla Ketunpoikakin sai aloitettua sormiruokailun suht. turvallisesti ja todella äkkiä sitä ruokaa oppi suussaan käsittelemään. Nyt isoja paloja tulee suuhun paljon harvemmin. Ja nekin on opittu kakomaan pois. Mutta ymmärrän hyvin äitejä, jotka haluavat pitäytyä soseruokailussa, se heille suotakoon, oli se aloitus sen verran stressaavaa aikaa! Silti tsemppauksen sana: itse annoin sormiruokailulle armonaikaa viikon verran kaivettuani höyrytettyä päärynää jälleen kerran Ketunpojan kurkusta. Kyselin helppoja aloitusruokia ja suunnittelin ruokailut tarkasti etukäteen. Se mikä Ketunpojalle oli hauskaa ruoalla sottaamista, oli mulle tarkasti rakennettu viikon kestävä intensiivitreeni käden ja suun harjoitusta. Ja voi kuulkaa, yhden viikon aikana poitsu meni niin paljon eteenpäin, että perjantaina olin jo ihan myyty. 
Meillä siis sormiruokaillaan!

Ilmeisesti se äärimmäisin sormiruokailu tarkoittaa, että kaikki ruoka mitä lapsi syö, on hänen itse suuhunsa viemää. Meillä on kuitenkin aloitettu 6 kk ikäisenä soseruokailu (Ketunpoika täytti just 8 kk, jee, bileet!). Ja koska sillekin on jo opittu, emme ala siitä myöskään luopumaan, ainakaan ihan vielä. Tällä hetkellä syömme siis yhden lämpimän aterian ja joko ilta- tai aamupalan käsin, toinen lämminruoka menee edelleen soseena lusikalla syöttäen - saas nähdä kauanko Ketunpoika suostuu lusikasta syömään...

Kertokaas lapsekkaat ihmiset, miten teillä vauvojen kanssa ruokaillaan? Ja jos teillä sormiruokaillaan niin kerro vähän omista kokemuksistasi, oliko aloitus haasteellinen, millä ruoilla aloititte herkuttelun?
Ajattelin, että pitänee jakaa tänne muutama sormiruokareseptikin, joita meillä on kokeiltu. Jospa joku muukin innostuisi niitä muksuilleen testaamaan :)!