Peräkammarin tapetti ja (tavallaan) Annanpäivän ihmettelyä

Nyt on tavallaan Annanpäivä, vaikka se virallisen almanakan mukaan meni jo 9. päivä. Ennen vanhaan Annanpäivää vietettiin juuri tänään, joskus keskiajalla päivää sitten aikaistettiin..enpä tiedä miksi. Annanpäivä merkitsi ennen monia jänniä asioita joulun kannalta ja olen ajatellut elvyttää tämän perinteen omassa perheessäni!

Vanha kansa uskoi, että Annanpäivän sää enteili jouluaaton ja -pyhien säätä. Olen lujasti päättänyt sivuuttaa 9. päivän ankeat vesikelit ja +7 asteen lämpölukemat ja keskittyä tämän päivän säähavaintoihin. Ja pistihän se hymyilyttämään! Aurinko on paistanut utuisesti, juuri kuten kylmänä talvipäivänä kuuluukin. Maassa on lunta - ei paljon - mutta juuri sen verran että maailma on puhtaan valkoinen.. pakkastakin on ollut pari astetta. Tarkoittaako tämä, että saamme sittenkin valkean joulun? Olen päättänyt, että tarkoittaa se :D !!

Annanpäivästä on jouluun - siis oikeaan jouluun, keskiajalla jouluaatto ei ollut niin suuressa arvossa - enää 10 päivää. Tämä tarkoitti virallisten jouluvalmistelujen aloittamista. Kalja laitettiin tekeytymään Annanpäivänä, seuraavana päivänä aloitettiin leipominen ja ruokien valmistelut, koristeita tehtiin puhdetöinä.. Se joulun tuloon kuuluva tohina käynnistyi. 

Itsekin innostuin puhdetöihin ja kirjoitankin niistä sit erikseen, että minkälaisia taiteiluja tuli väkerrettyä. Askartelen-paskartelen niin harvoin, että siitä pitää tehdä ihan oma juttunsa :D! Annanpäivää juhlistettiin juuri jouluvalmistelujen aloittamisen vuoksi. Kiireestä huolimatta päivä tarkoitti iloisten töiden tekoa ja suuren juhlan odottamisen alkua. Tästä syystä oli tapana leipoa Annanpäivän kakku. Perinteen mukaan kyseessä oli siis oikein koristeltu, täyteläinen herkkutäytekakku! Tällaiseen itsellä ei kylläkään ollut aikaa, mutta Annanpäiväkahvit tuli nautittua kera joululeipomusten - yhden varaslähdönhän saa tehdä, jos sen jälkeen palaa ruotuun ja malttaa odottaa aattoon :) ? Pöytään kannettiin siis pipareita, lusikkaleipiä, herrasväen pikkuleipiä, taateli- sekä hedelmäkakkua. Näistä leipomuksista en tosin voi ottaa kunniaa, joulutonttuna keittiössä on häärännyt äitini. Jotain kivaa piti silti Annapäivän kunniaksi kehitellä ja päädyin paahdettuihin, sokeroituihin manteleihin. Reseptin näihin herkkuihin löydät pian kokkailublogistani. Manteleita paahdettiin jo keskiajalla ja ne olivat suurta herkkua, vaikkakin vaikean saatavuuden vuoksi niistä pääsivät nauttimaan vain harvat ja etuoikeutetut.
Mitä sinun mielestäni kuuluu perinteisiin jouluherkkuihin kahvipöydässä? 

Kaivoin esille myös vuosi sitten aloittamani maton - tässä lähtöasetelma vuosi sitten, jospa sen saisi ensi vuonna valmiiksi ja Hirviskän lattiaan :) ?

Ilta on siis kulunut puhdetöitä tehdessä ja makoisia manteleita napostellessa. Laitoin vielä joululaulut soimaan ja tunnelma oli taattu!

Sitten sananen meidän peräkammarin seinälle tulevasta tapetista! 

Tässä seinä, jolle tapetti tulee, siinä on iso ala, jolle kuviota mahtuu!

Aiemmin jo kerroin, että itämaisuus ja isot kuviot kiehtovat meitä tehostetapeteissa. Peräkammarissakin olisi tarkoitus laittaa jotain värikästä yhdelle seinälle ja jättää muut rauhallisen vaaleiksi. Täälläkin lattia tulee olemaan valkoiseksi maalattua lautaa. Selailimme kaupassa tapettikirjoja ja vastaan tuli todella hauskan näköinen tapetti:

Tapetissa on siis kultaisia norsuja ratsastaja selässään. Sellaisia intialais-tyylisiä. Rakastan Intiaa kuvataiteen ja kulttuurin vuoksi, patsaissa ja maalauksissa on jotain äärettömän kaunista! Myös mieheni ihastui tapettiin saman tien, norsut eivät ole massiivisia eikä siis voi sanoa, että tapetoisimme seinämme NORSUILLA. Ennemminkin voisi sanoa, että tapetti on itämaistyylinen ja jos tarkemmin katsoo hoksaa, että kah, ronsuthan ne siinä marssivat. Ainoa harmitus oli siinä, että tapetti oli punaista, olimme jo päättäneet, että haemme värimaailmaa Kreikan meristä ja mintun vihreästä.

Sitten käänsimme seuraavalle sivulle ja tadaa!

"Se on siinä!" Kuten mieheni sanoi, kun tapetin ensi kertaa näki :)

Hämmentävää kyllä, olimme täydellisen yksimielisiä tapetin valinnasta. Mitäs tykkäätte, istuuko Intia-fiilistelijöiden työhuoneeseen? 

Eteisen tapetti.. eli kumpi vai kampi, apua!?

Mä löysin ihan täydellisen tapettisarjan! Tai miksi niitä sanotaan? Tapettimalliston? Mutta kuulkaahan ensin, mihin me ollaan tapettia etsitty.

Eteisen seinät on levytetty, pakkeloitu, hiottu ja pohjamaalattu, peräkammarin samaten. Seuraavaksi saataisiin siis alkaa tapetoida, päästään siis sisustamaan! Päätettiin, että seinien yleisilme jää vaaleaksi, mutta tehosteseinä sinne, toinen tänne, olisi ihan sallittua. Tykätään molemmat boheemista tyylistä ja tietysti talon aikakaudenkin huomioon ottaen isot kuviot olisivat ihan sallittuja tehostetapetissa. Eteisessä tulemme räväyttämään niin sanotun takaseinän eli eteisen perimmäisimmän seinän joka näkyy, kun kuistilta astuu sisälle. Se siis ikäänkuin tervehtii meille saapuvaa kyläilijää ja tästä syystä haluamme seinälle jotain lämmintä ja iloista. 

Vähän vanha kuva, eteisen seinät kun ovat tällä hetkellä jo levytettyinä ja maalattuina. Tehostetapetti olisi siis tulossa suoraan edessä näkyvällä seinälle. Tällainen on näkymä kuistilta, perimmäiseksi jää olohuone ja oikealta on kulku keittiöön.

Sanoin jo heti aluksi - kun alkoi näyttää siltä, että teemme eteisenkin pinnat uusiksi - että haluan eteiseen yhdelle seinälle isoa kukerrusta ja väkkyrää. Alunperin haaveilin jopa kiiltokuvamaisista linnuista ja kukkasista, oikein mummolan unelmaa. Kyseessä on kuitenkin vain lyhyt seinänpätkä, jonka toisella puolella on olohuone, vasemmalle sivulle jää alakerran vessa. Siinä olisi pieni ja viaton tila, jonka kanssa saisi vähän kikkailla. Vieraat näkisivät sen heti ja tietäisivät kuvioita katsoessaan, millaista väkeä talossa asuu. Aika paljon odotuksia asetettu siis yhdelle tapetille :D !

Aika pian tapettikaupoille lähdettyämme tulimme siihen tulokseen, että näkemyserot kukerruksen ja väkkyrän suhteen ovat aika suuret. Minä haaveilin tällaisesta: 

Kauhutapetti, mikäli mieheltäni kysytään :D !

Mieheni taas ei voinut kuvitella laittavansa moista seinälle. Oltiin aika nopeasti pattitilanteessa. Molemmat halusimme jotain näyttävää, mutta mun ajatukseni kiiltokuvamaisista kukkasista ei uponnut miehen makuun. Liian romanttista? Ehkä.. Onneksi löysimme sitten tämän tapettimerkin!
 

Bohemian Chic Wallpaper. It says it all!

Merkki on siis Kismet - Bohemian Chic Wallpaper. Sanoin jo heti nämä sanat luettuani että no nyt löytyi meidän tapetit. Ja tottahan se oli. Toinen toistaan ketterämpiä ja eläväisempiä koukeroita, kashmishörhelöä ja damastikuosia! Silti ne eivät olleet mauttomia..ainakaan liian mauttomia meidän tyyliin :D !
Lopulta eteisen seinälle valikoitui kaksi ehdokasta:

Molemmissa ehdokkaista on itämaishenkistä pistekuviointia ja molemmat ovat kutsuvia ja lämminhenkisiä. Ylempi on toistuvana kuviona ehkä räyhäkämpi, kukkaset nyt taas ovat aina lempeitä. Alemmasta tapetista oli vielä mallikuva, miltä se näyttäisi seinällä:

Onhan tuo nyt aika kiva ;) !! Nyt on vain se ikuisuuskysymys - mitä laitetaan?? Mies antoi mulle vallan valita, hänelle käyvät molemmat. Mitä mieltä te olette? Apuva, nyt tarvitaan mielipiteitä, näkemyksiä! Kumman te laittaisitte ja miksi? ...ja kuka laittaisi tuon mun kiiltokuvakukkas-unelman :D ?

Palaan peräkammarin tapetin suhteen asiaan, siinä olimme täydellisen yksimielisiä, yllättävää kyllä :D !

Päivä elämästäni -haaste ja kylppärin ihana tehostelaatta

Sain päivä elämästäni -haasteen Casa Silva-blogin Saijalta ja tässä sitä nyt siis mennään! Jaan yhden tavallisen arkipäivän kanssanne tekstin ja kuvien muodossa. Aluksi meinasi pukata vähän paineita kun katselin kalenteriani; milloin tämä haaste kannattaisi tehdä, että olisi edes jotain kivaa kirjoitettavaa. Sitten ajattelin että pyh pah, ollaan realisteja ja näytetään millaista arki oikeasti mammalomalla on. Eli siitä vinkkelistä kurkkaus mun päivääni, olkaa hyvät!

00:15 Herään ensimmäisen kerran tälle päivälle, Ketunpoika itkee pinnasängyssä ja on noussut seisomaan. Koitan imettää ja pian poika rauhoittuukin tuhisemaan sängyn pohjalle. Unet jatkuvat..
2:12 Ketunpoika on hereillä taas ja itkee, tällä kertaa lohduttomasti ja surkeana. Joko ollaan taas tukossa, hampaat ahdistavat tai sitten nähtiin pahaa unta. Otan pojan viereeni ja 3:30 kuuluu jälleen tuhina ja siirrän pojan omaan sänkyynsä.
5:30 Taas pinnasängyssä itketään, hyöritään ja pyöritään eikä rauhoituta millään unille. Lopulta 6:30 päädyn nukuttamaan pojan meidän sänkyymme ja nukummekin loppuyön kaikki kolme samassa pedissä, perheen miehet ilmeisesti ihan hyvin.. itse en osaa rauhoittua unille kun Ketunpoika on vieressäni, heräilen joka välissä ihan vain tarkistamaan, että lapsi nukkuu rauhallisesti välissämme eikä kamppaa sängystä pois tai muuta vastaavaa.
8:10 Herään kikatukseen ja siihen, kun kasvoilleni lävähtää pehmoinen pieni käsi. On aamu. Vaippa- ja vaaterumban sekä aamupesujen jälkeen olemme aamupalalla 9:00. Avaan ikkunaverhot ja aamuisessa hämyssä maailma näyttää jotenkin todella jouluiselta. Mies innostuu laittamaan joululauluja soimaan ja juomme kahvia Club for Fiven "Joululaulu"-kappaleen soidessa, kaunis hetki. Mies on menossa töihin vasta yövuoroon ja suunnittelee remonttipäivää Hirviskällä. Toteamme samaan hengenvetoon, että aamupäivästä voisi olla mukavasti aikaa kierrellä hieman kylppärikaupoilla, tuumasta toimeen siis!

Aamupuuroa mulle nyt heti!! :)

10:30 Monen hämäysliikkeen, maanittelun ja tsemppauslaulun jälkeen aamiainen on syötetty pikkumiehelle ja vanhemmatkin ovat ennättäneet syödä siinä välissä. Kirmaamme ees taas käyden suihkussa, lyöden autoa lämmitykseen, leikkien aina vuorotellen Ketunpojan kanssa ja teen tässä vaiheessa myös päiväruuan, kun lapsella on vielä toinen vanhempi paikalla vahtimassa. Kokkailulle kun ei ole myöhemmin enää aikaa, koska nyt Ketunpojan päikkäriaika (eli ainut aika jolloin yksin ollessani ennättäisin laittaa ruokaa) taitaa kulua kaupungilla kierrellessä. Olemme valmiita lähtemään klo 11:45, paitsi että tässä vaiheessa aikaa on kulunut niin paljon, että päätämme antaa Ketunpojalle päiväruuan ettei tämä ala valittaa heti kaupungille päästyämme nälkäänsä. Hämäysliikkeitä ja maanittelua jälleen, tosin tällä kertaa ruoka oli mieluisampaa ja vielä vaipparumban jälkeen olemme vihdoin autossa ja matkalla kohti kauppoja 12:30! Miten piru vie lapsiperheet ehtivät MIHINKÄÄN ajoissa??

12:30 Kurvaamme Hirviskän kautta, en ole käynyt talolla hetkeen ja mies haluaa esitellä viimeisimpiä muutoksia. Ihmettelemme tuuletusputkia ja saunan hormia, silittelemme pakkeloituja seiniä ja haemme postin.. sitten kylppärin laattoja ihmettelemään!

Kirjoitin viimeksi vähän pohdintaa laattojen suhteen.. En oikein ole ollut varma tehostelaatoista.. mikä näyttäisi parhaalta meidän kylppärissä ja olisi tulevalle tyylille uskollinen. Tänään kuitenkin löytyi täydellinen laatta suihkun viereen! Nimittäin kaunis, koristeellinen 5cm x 5cm kuvioinen mosaiikkilaatta. Sitä saa niin tummana kuin kirjavanakin..ja sinisenä. Voi ihana sininen!

Niin upeaa..

Yllä oleva kirjava mosaiikkikuvio vie tunnelman itämaisuuteen ja toimii varmaankin ihan hyvin tummanruskean laattalattian kanssa. Mutta mitä olette mieltä tuosta mun rakkaasta sinisestä laatasta tuossa alla? Mies alkoi arpoa, näyttäisikö se hassulta ruskean lattian kanssa, mitä mieltä olette? 

 
Mun mielestä se voisi sopia ihan kauniisti. Orientalia siitä ei enää saisi, mutta eikös kylppäristä sitten tulisi maalaisromanttisine kodarin ovineen kuin kaunis posliinikuppi sinisillä koristekukkasilla? Alunperinhän haaveilin tehostelaatoiksi valkoisia kaakeleita joihin olisi käsin maalattu sinisiä koristekukkasia.. kovin, kovin, kovin kallista.. Mutta ainahan saa haaveilla, eikö? Tässä tyylissä olisi ollut jotain maalaisromanttista ja somaa. Eikö näistä koristeellisista mosaiikeista saisi sinisävyisinä vähän samaa tunnelmaa?

Vähän tätä tyyliä olisin haaveillut tehostelaattojen olevan, kooltaan 10x10 cm.. Kuva Houzz.com

14:00 Suuntasimme ruokaostoksille ja sen jälkeen kotiin, meillä aikuisilla oli huutava nälkä ja mahdoton täpinä hyvien löytöjen siivittämänä, hyvä flow toisin sanoen. Lounas sujui Hirviskästä jutellen. Tämän jälkeen mies lähti talolle, me jäimme leikkimään Ketunpojan kanssa.

Huijjjjjj!!!!

15:00 Ketunpoika söi päivällisen ja simahti totaalisesti sen päätteeksi. Olimme suunnitelleet, että lähdemme iltasella käymään ystävien luona kylässä, heilläkin on pieni poika ja olisi ollut hauskaa antaa lasten leikkiä ja vaihtaa hetki kuulumisia aikuisten seurassa. Nyt tiedossa oli kuitenkin rauhallinen koti-ilta kahdestaan, sillä Ketunpoika nukkui piiitkät päikkärit. Toisaalta on aina plussaa kun pieni ottaa tarvitsemansa levon, toisaalta jäi harmittamaan ettei päästykään kyläilemään. Aikuiskontaktit ovat tätä nykyä harvinaista herkkua ja meillä on aina hauskaa, kun nähdään.

Vaikka juuri manailinkin, etten aio joulua tänä vuonna tänne kerrostalokämppään laittaa, huomasin ripustelevani vähän jouluvaloja ikkunaan Ketunpojan nukkuessa. 

Vaikka ulkona ei juuri lunta olekaan, jouluvalot luovat heti talvista tunnelmaa ja joulu tuntui olevan taas vähän lähempänä. Niin se hiipii kuin varkain sydämeen tänäkin vuonna, ihanaa. 
Joulutuksen vallatessa mielen aloin tehtailla joululahjoja ystäville, niiden parissa kuluikin seuraava tunti, ei paljasteta siitä sen enempää ;) !

18:00 Ketunpoika herää ja tahtoo leikkiä, istua sylissä, tutkia kaappeja, kiehnätä ja halia.. lepo on tehnyt tehtävänsä ja pieni ihmistaimi on taas joka paikassa yhtä aikaa.. Tällaisina hetkinä en edes yritä tehdä mitään ylimääräistä, keskityn täysillä lapseen, nämä päivät alkavat olla vähissä. Hetkittäin jo surettaa, että pian joudun luopumaan kotiäitinä olemisen ja palaamaan töihin. On mahtavaa saada seurata päivittäin lapsen kasvua ja uuden oppimista. Ja vaikkei se töihinpaluuseen lopukaan, aikaa on kuitenkin vähemmän ja tällaiset hetket ovat entistä harvemmassa.

19:00 Lasken Ketunpojalle kylvyn ja tästä lähtee iltatoimirumba joka huipentuu iltapuurojen ja muiden jälkeen lopulta iltasadun lukemiseen, nukutteluun ja omaan aikaan noin klo 21:00 eteenpäin.

21:20 Istuskelen olkkarissa ja avaan telkkarin.. Mies palaa Hirviskältä, juoksee käymään pikasuihkussa ja lähtee töihin 21:30.. mietin, miten yövuorossa voi jaksaa oltuaan koko päivän liikenteessä kun itse meinaan nukahtaa sohvan nurkkaan saman tien.
Päädyn kuitenkin vielä leipomaan valmispiparitaikinasta vähän aurajuusto-hyrriä viikonloppua varten. Ketunpojan kummitäti on tulossa meille kyläilemään ja olisi kivaa tarjota jotain punaviinin kylkeen sopivaa jouluherkkua. Toivottavasti hyrrät ovat tykättyjä! Taikinaa jäi hieman yli vielä pipareidenkin leivontaan. 

23:00 Istahdan tietokoneen ääreen. Josko nyt kirjoittaisin pikaisesti jotain blogiin ennen nukkumaanmenoa. Ja nyt tätä tekstiä lopettaessa huomaan, että kello on jo 23:40.. nyt äkkiä nukkumaan, Ketunpoika herää ensimmäisen kerran todennäköisesti puolen tunnin kuluttua eikä itsellä ole vielä yhtään lepoa alla! 

Tällainen arkipäivä meidän perheessä, miten sinun arkipäiväsi etenee? 

Haastan arkipäivähaasteeseen mukaan Saltunraitin Annan sekä Katjan Onni On-blogista! Kertokaahan ihanat, miten teidän arki rullaa eteenpäin kohtalotoverit, mammalomalaiset? :)

 

Kodinhoitonurkkausta ja laattajuttuja

Heiiii kaikki! Joo, siitä on ihan liian kauan aikaa, kun viimeksi tänne olen jotain kirjoittanut. Aion härskisti lyödä vauva-kortin pöytään; en ole jaksanut! Meillä alkoivat pian 10 kuukauden ikäisen Ketunpojan kanssa yöhulinat.. hampaita tehdään, konttaamista ja seisomista treenataan unissaankin, jo toista viikkoa kestänyt nuhakin pitää tukkoisena ja valvottaa.. Heikoin yö tähän mennessä oli viime viikolla, kun sain unta 2 tuntia 40 minuuttia. Eikä muuten lohduta yhtään, että ollaan äitiyslomalla.
Mies tekee edelleen remppaa kaiken vapaa-ajan, joten jään aika paljon kahden pienen miehen kanssa. Mutta eikö se tästä, haudassa levätään. Tai jotain.

Palaan työelämään vuoden vaihteessa ja tehdään roolien vaihto. Mies jää hoitovapaalle Ketunpojan kanssa. Ehkä siinä vaiheessa saisin vähän enemmän unta.. tai siinä vaiheessahan on pakko, menen sitten vaikka muualle yöksi välillä. Mutta ei murehdita sitä vielä, ensin saadaan nauttia joulustakin, tuo juhlista ihanin!! Yleensä laitan innoissani joulua, koristelen ja leivon. Viime jouluna se jäi raskauden viimemetreillä väliin väsyn vuoksi ja tänä vuonna ei vain huvita laittaa tänne kerrostalokämppään mitään ylimääräistä "rojua". Ahdasta on muutenkin ja hetkittäin tuntuu, että jokainen nurkka on vain täynnä pahvilaatikoita, vaatekasoja ja niin edelleen. Ei siis ylimääräisiä jouluvouhotuksia tälle vuodelle.. ensi vuonna aionkin sitten räjäyttää Hirviskän sellaiseen talven ihmemaahan, että heikompia hirvittää, varokaas vaan :D !

Lupailin viimeksi, että kirjoittaisin vähän pohdintaa kylppärin suhteen. Tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että pieneen tilaan on vaikeaa ideoida toimivaa kodinhoitonurkkausta! Neliöitä on niukalti, joten kaikki pitäisi saada kooltaan taloudellisesti sijoiteltua. Silti säilytystilaa ja työtasoakin pitäisi vähän olla.. Ai niin, ja vissiin joku suihkukin, jos siitä tosiaan kylppäri tulee :D !

Ollaan nyt sitten päädytty siihen, että kylpyhuoneeseen tultaessa kodinhoitotaso on heti oikealla, suihku taas jää vasemmalle nurkkaan. Laitamme suihkun ja kodarin väliin suihkuseinän, joka toivon mukaan suojaa mööpeleitä suurimmilta roiskeilta. Mun toiveeni kodariin oli ainoastaan korkea kaappi, jonne saisin kaiken pyykkilajittelun pois näkyviltä. Tällä hetkellä sitä virkaa toimittavat kaksi päällekkäistä koppaa kaksiomme ahtaassa kylppärissä, pesukoneen viereen runtattuna. Ai miten mä nautin, kun saan laittaa kaikki likapyykit kaappiin piiloon, lajitella ne omiin koppiinsa ja siirtää sieltä pesukoneeseen :D ! Jep, pienestä lähtevät ilot tällä hetkellä, kaipuu rintamamiestaloelämään on käsin kosketeltavaa! Pitkän kaapin viereen olisi siis tarkoitus sijoittaa pesukone sekä kuivausrumpu, näiden viereen allas ja muutama laatikosto, peilikaapinkin laitamme altaan päälle, että mies saa ajella partansa suihkureissullaan.

Meidän kompaktin kodarin minimaaliset mööpelit :)!

Mööpelikaupoille suuntamisimme Ikeaan. Tai oikeastaan ostosreissu muuttuikin katselmukseksi. Meillä tuli nimittäin näkemysero kalusteiden hankinnan suhteen, mies olisi ollut tyytyväinen siihen, että ne vain tilattaisiin netin kautta ja toimitettaisiin Ikeasta kotipihaan. Itse taas olin skeptinen - mitäs jos siinä vaiheessa toteankin, etten tykkää ovista yhtään? Mitäs jos vihaan sitä hanaa? Lopulta mörköjä oli jo niin monta mielessä, että nappasin Ketunpojan mumman matkaseuraksi ja karautimme yhdeksi päiväksi Tampereen Ikeaan. Tavoitteenamme oli ainoastaan kolistella kaappeja, käännellä hanoja ja tuijotella värisävyjä kahden naisen voimin. Ja vaikkei tekisikään mieli myöntää, niin kaikki oli paikan päällä juuri niin mun mieleeni kuin olivat olleet netistäkin katsottaessa. Eli mitään kalustetta ei vaihdettu. Mutta tulipahan varmistuttua asiasta paikan päällä ja aina sieltä nyt muutama humpuukivuoka ja kuppi mukaan lähti.

Harmillisen tärähtänyt kuva, mutta tässä alla siis meidän kaapin ovet, vetimet ja pesuallas. Oli hauska huomata, että esittelivät juuri samanlaista kokonaisuutta myymälässä, kuin olimme kylppäriin suunnitelleet. Mielestäni kaapin ovissa on mukavasti maalaisromanttista tunnelmaa ja mustat vetimet tuovat vähän rouheutta. 

Meidän hana, oujee!

Alemmassa kuvassa taas komeilee allashanamme, kamalan kallis se on, mutta haluaisin niin kovasti vanhan ajan tunnelmaa kylppäriinkin, edes pienillä jutuilla. Meille kun ei ole tulossa suuria tehostelaattaseinustoja, jolla tunnelmaa voisi viedä vaikka mihin suuntaan. 
Laattojen suhteen olemmekin aika tylsiä, vaikka taisin siitä jo aikaisemmin varoitella. Mieluummin valitsemme jotkut peruslaatat ja katselemme niitä sitten pitkään. Suihkun kohdalle tai viereen laitamme todennäköisesti jotain tehostelaattaa, mutta senkin varmaan mosaiikkiraitana, eli ei varmasti ilahduta sieltä huoneen nurkasta kuin suihkussa kävijää :D.

Seinälaattaideointia

Lattialaattaehdokas?

Laitamme seinään isoa valkoista laattaa, jää vielä nähtäväksi miten isoa, seilaamme vähän ees taas eri kauppojen kanssa.. Lattiaan laitamme tummanruskeaa, pinta saa hieman elää väreiltään, muttemme innostuneet tämän hetken suuresta muotijutusta - ruostesävyistä. Eli pyritään siihen lookkiin, kuin lattia olisi ruskean ruosteen peitossa. Kaikilla harmaan ystävillä vastaava muotioikku on laittaa betonimainen laatta..eh.. ei meidän juttumme. 
Seiniin tulevalla mosaiikilla haluaisimme vähän viedä tunnelmaa itämaiseen suuntaan, suuri Intian ystävä kun olen. En tosin ole varma kannattaako se kylpyhuoneessa, kun kerran kalusteilla pyrimme vanhahtavaan maalaisromantiikkaan? Miten itämaisuus siihen istuu? Löytyisikö jostain maalaisromanttisia mosaiikkilaattoja ja miten ne pitäisi kylppäriin sijoitella? Noh, tällaisia ajatuksia koitan täällä kovasti pyöritellä, ei kiirettä, vesieristettä aletaan lyödä kylppäriin ja vessaan tasan viikon kuluttua, ehtiihän tässä vielä muuttaa mieltään moneen kertaan :D !

Kertokaahan, mitä tykkäätte meidän kompaktista ja maltillisesta kylppärin hahmotelmasta! Laitan ensi viikolla lisää kuvia, kun ollaan saatu ideoitua lisää.

Sormiruokailevan Ketunpojan päivän ateriat

Täällä mä taas intoilen sormiruokailusta, miten mainiota hommaa! Seuraavalla kerralla kirjoitan jostain ihan muusta, kodarisuunnitelmista nimittäin. Mut ihan vielä en malta tästä aiheesta vaieta :D! Ketunpoika oppii joka viikko uusia juttuja ja kädet ovat entistä näppärämmät poimimaan ruuasta niitä omia herkkupaloja.. Joita muuten ovat tällä hetkellä höyrytetty kukkakaali, munakokkeli ja puuropaistos. 
Saisin varmaan myös syödä suht. rauhassa omaa ruokaani, ellei Ketunpoika olisi keksinyt maailman hauskinta leikkiä joka siis on "nakataan lautanen lattialle". Ihan joka kerta, ihan joka välissä. Pojalla on nälkäkin ja silti samalla kun kesäkurpitsaa imeskellään nautinnollinen ilme kasvoilla lautasta on pakko vispata pöydällä ees taas, lopulta unohtua roikottamaan sitä yhdellä kädellä pöydän reunan yli ja sitten humps- tiputtamaan se lattialle. Eikä auta muuten sinitarrat, ei imukupit. Toivottavasti ikä auttaa, muussa tapauksessa hommaan puristimet, joilla ruuvaan lautasen pöytään kiinni :D.

Ajattelin kirjoittaa meidän yhden päivän menun, ottakoot siitä joku reseptejä kokeiluun jos haluaa :) ! Ja aikuisten lautasille voi rouhaista vähän lisää mausteita ennen ruokailua.

Aamupala: Puuropaistos
3-4 dl eilistä mannapuuroa
2 munaa
1 banaani
1/2 tl kanelia (sitä ceylonia mieluummin :) )
ripaus vaniljajauhetta
maun mukaan marjajauhetta (meillä mansikka- tai mustikkajauhetta menee 1-2 tl paistokseen)

Lämmitä hieman jääkaappijähmeää puuronjämää mikrossa, että notkistuu. Laita sitten puuro ja muut ainekset tehosekoittimeen ja sekoita tasainen sörsseli. Kaada matalaan, voideltuun uunivuokaan ja paista 200 c 20-25 minuuttia riippuen puuron määrästä. Tätä on näppärää kauhoa suuhun käsin, ainakin mannapuurosta tulee mukavan jähmeää. Kaurapuuroversiossa saattaa joutua turvautumaan lusikkaan ja äidin apuun, ellei halua jynssätä vauvaa puhtaaksi heti aamutuimaan :D. Tulee sen verran tuhti satsi, että tästä riittää aamupalaksi isälle ja äidillekin, ehkä vauvalle välipalaksikin. Yleensä keitän puuroa aina ison satsin ja teen jämistä edeltävänä iltana aamupalan valmiiksi jääkaappiin.

Lounas: Makaronilaatikko ja porkkanaraaste
loraus rypsiöljyä
1 sipuli
400 g jauhelihaa
2 kananmunaa
5-6 dl isokokoista pastaa
muutama rouhaus mustapippuria myllystä
currya, paprikajauhetta, oreganoa
6 dl kauramaitoa

Silppua sipuli oikein hienoksi ja kypsennä se rypsiöljyssä jauhelihan kera paistinpannulla. Mausta liha pippurilla, currylla, paprikajauheella ja oreganolla. Kaada liha ja pasta vuokaan. Sekoita munat kauramaitoon ja kaada liha-makaronin päälle. Kypsennä 180 c vajaan tunnin ajan. Raasta makaronilaatikon kylkeen vielä vähän porkkanaraastetta.

Päivällinen: Uunijuurekset ja salaatti
5 perunaa
1 bataatti
2 rkl rypsiöljyä
oreganoa, timjamia
kurkkua
tomaattia

Kuori ja lohko juurekset vauvan käteen sopiviksi, sivele ruokaöljyllä ja ripottele päälle mausteita, sekoita hyvin. Levitä leivinpaperille yhteen kerrokseen ja paista uunissa 200 c n. 45 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarjoa kurkku- ja tomaattilohkojen kera (leikkaa kurkutkin käteen sopiviksi ja poista tomaateista siemenet).

Iltapala: Uunihedelmät ja mikrosämpylä
Aprikooseja, luumuja, nektariineja
1/2 tl vaniljasokeria
2 rkl kookoshiutaleita

1 dl kaurahiutaleita
1 muna
pieni loraus rypsiöljyä

Mikrosämpyläkärkyllä :) "Hetki vielä, on poppaa.."

Kuori ja lohko hedelmät. Laita ne leivinpaperilla peitetylle uunivuoalle ja ripottele päälle vaniljasokeria sekä kookoshiutaleita. Paista uunissa 180 c n. 5-10 minuuttia tai kunnes hedelmät ovat kypsyneet. Tee sillä välin sämpylä. Yhdistä kaurahiutaleet, muna ja rypsiöljy. Laita mikronkestävän astian pohjalle ja käytä mikrossa täydellä teholla n. 1 minuuttia tai kunnes sämpylä on kypsää.

Vauvan sormiruokailusta!

Meillä sormiruokaillaan!
Uskomatonta, mutta totta. Kuukausi takaperin koko käsite oli mulle vielä aika vieras ja luulin sen tarkoittavan söpöjen maissinaksujen pyörittelyä. Ja kai sekin on hyvä startti, niin meillä aloitettiin koko touhu :).
Sitten aloin ottaa aiheesta selvää. Luin, että 6 kk ikäisenä sormiruokailun aloittaneet voivat syödä jo lusikalla ihan itsenäisesti vuoden vanhoina. Mitäh? Täähän on liian hyvää ollakseen totta! Ja lusikankäytön oppimista odotellessa vauva saa kauhoa käteen sopivaa ruokaa sormin, vieläpä samaa tavaraa mitä muu perhe syö (miinus lisätty suola tietty)! Eli allekirjottanutkin saa keskittyä omaan ruokaansa vauvan syödessä syöttötuolissa omaansa. Tää kuulosti erittäin lupaavalta kun ottaa huomioon, että oon tähän mennessä tehnyt kaikki Ketunpojan ruoat itse soseuttaen ja ajaen ne vielä siivilän läpi.. Jokin noissa kaupan valmissoseruuissa vain on arveluttanut. Miettimään laittoi tutkimus joka osoitti, että missään muualla maailmassa ei syödä niin paljon vauvan valmispurkkiruokia kuin Suomessa. Jos janssoninkiusauksen viimeiseksi käyttöpäiväksi on merkitty kesäkuu kahden vuoden päähän, on se mun mielestä ihan liian pitkä aika kalan asua purkissa. Oon siis tehnyt soseita minigrip-pussikaupalla, pakastanut ja kyllä siinä vain on oma hommansa, huh huh..
Eli sormiruokailu kuulosti lupaavalta, jep!

No onko se käytännössä juuri niin näppärää treenailua ja herkuttelua kuin eka ajatus antaa ymmärtää?
Ei ihan :D. Ei ainakaan vielä. Sormiruokailussa on kyse pitkällisestä harjoittelusta ja eka lähtökohtakin on se, että siitä tavarasta lautasella kiinnostutaan niin paljon, että sitä suunnataan jonnekin suun tietämille. Sotkua täytyy sietää ihan ylettömät määrät, ruokaa menee valtavat määrät hukkaan (nyt kun olisi niitä lemmikkejä!) ja oppiminen on hidasta hommaa. Ruokaa myös löytyy todella yllättävistä paikoista, kuten vauvan korvasta tai äidin hiuksista (kyllä, menin kauppaan hiukset porkkanaraasteessa, and I'm worth it :D).

Näin meillä. Zenin tyyneyttä tää sotku vaatii...mut katsokaa, miten mies nauttii kun saa syödä puuronsa ihan itse :)!

Ja silti ajatus siitä, että vauva opettelee itse käsittelemään ruokaa omassa suussaan - sileän soseen pyörittelyn sijaan - tuntuu tosi luonnolliselta! Marssijärjestys sormiruokailussa on juuri päinvastainen kuin soseruokailussa. Mitä pienempi vauva - sitä isompi pala ruokaa. Meillä annetaan käteen puolikas banaani ja siitä lähdetään revittelemään paloja suuhun :D! Ja voin kyllä sanoa suoraan, että hirvitti ihan älyttömästi aluksi antaa sellainen valtava ruokakönttä käteen! Siitähän lähti pienillä ikenillä jyystettynä isohkoja paloja suuhun ja vaikka opuksista luin, että vauva kyllä kakoo liian isot palat ulos, meillä Ketunpoika oli vain päättänyt niellä! Kaikki isotkin palat yritettiin aluksi itsepäisesti saada alas ja sitten syöttötuolissa istui hyvin hiljainen ja violetti lapsi. Ja äiti huutaa ja kiroaa sormiruokailun alimpaan helvettiin pitäessään lasta vatsallaan sylissään ja hakatessaan tätä selkään. Eli aloitus oli aika stressaava!

Sitten keksin muutaman ruoan, joilla Ketunpoikakin sai aloitettua sormiruokailun suht. turvallisesti ja todella äkkiä sitä ruokaa oppi suussaan käsittelemään. Nyt isoja paloja tulee suuhun paljon harvemmin. Ja nekin on opittu kakomaan pois. Mutta ymmärrän hyvin äitejä, jotka haluavat pitäytyä soseruokailussa, se heille suotakoon, oli se aloitus sen verran stressaavaa aikaa! Silti tsemppauksen sana: itse annoin sormiruokailulle armonaikaa viikon verran kaivettuani höyrytettyä päärynää jälleen kerran Ketunpojan kurkusta. Kyselin helppoja aloitusruokia ja suunnittelin ruokailut tarkasti etukäteen. Se mikä Ketunpojalle oli hauskaa ruoalla sottaamista, oli mulle tarkasti rakennettu viikon kestävä intensiivitreeni käden ja suun harjoitusta. Ja voi kuulkaa, yhden viikon aikana poitsu meni niin paljon eteenpäin, että perjantaina olin jo ihan myyty. 
Meillä siis sormiruokaillaan!

Ilmeisesti se äärimmäisin sormiruokailu tarkoittaa, että kaikki ruoka mitä lapsi syö, on hänen itse suuhunsa viemää. Meillä on kuitenkin aloitettu 6 kk ikäisenä soseruokailu (Ketunpoika täytti just 8 kk, jee, bileet!). Ja koska sillekin on jo opittu, emme ala siitä myöskään luopumaan, ainakaan ihan vielä. Tällä hetkellä syömme siis yhden lämpimän aterian ja joko ilta- tai aamupalan käsin, toinen lämminruoka menee edelleen soseena lusikalla syöttäen - saas nähdä kauanko Ketunpoika suostuu lusikasta syömään...

Kertokaas lapsekkaat ihmiset, miten teillä vauvojen kanssa ruokaillaan? Ja jos teillä sormiruokaillaan niin kerro vähän omista kokemuksistasi, oliko aloitus haasteellinen, millä ruoilla aloititte herkuttelun?
Ajattelin, että pitänee jakaa tänne muutama sormiruokareseptikin, joita meillä on kokeiltu. Jospa joku muukin innostuisi niitä muksuilleen testaamaan :)! 

Peräkammarista kuuluu taas

Valu kuivaa, on aikaa tehdä kaikkea muuta kuin viuhottaa kylppärin ja vessan kanssa. Muistatteko vielä meidän peräkammarin? Sen, jonka seinää koristaa villin lännen henkeen lehmän pääkallo? No pääkallo on edelleen seinällä, mutta pari muuta juttua on muuttunut kyllä.

Vanhat seinät on revitty pois ja tehty uudet koolaukset kattoon ja seiniin. Vähän haasteellistahan tuo on ilman lattiaa, jonka päällä työstää, mutta meneehän tuo harppoenkin :) !

 

Seuraavaksi seinät villoitettiin uudelleen.

Aikaisemminhan villoitus oli suoraan tapettia vasten.. villan päälle oli naulattu jämerä lautaseinää muistuttava levytapetti (kuulemma nimeltään korean paneeli??). Eli kun nojasit seinään, se jousti, koska alla oli suoraan villaa.
Nyt villan päälle laitoimme kipsilevyt ja saimme lämpöpatteritkin toimintaan koko talossa! On muuten mahtavaa, että maalämpö on nyt kokonaisuudessaan asennettuna! Olihan se hintava investointi, mutta nyt pitäisi uuden lämmitysjärjestelmän pitää taloa lämpimänä seuraavat 20 vuotta. Niin olen mielessäni päättänyt ja sitä aikaisemmin en halua kuullakaan lämmitysjärjestelmän uusimisesta, en ehkä vielä silloinkaan :D ! Ja ihana putkimiehemme sai lämpöpatterit asennettua kreivin aikaan, nyt näyttäisi alkavan kolmas pakkasyö.. nytkö se talvi alkaa tulla?

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä peräkammariin tehtiin lautalattia!! Miten ihanaa.. Lautalattia! 
Seuraavaksi luvassa ikkunoita, valun hiontaa, pakkelointia, eteisen kanssa pitäisi jatkaa eteenpäin... aina tätä listaa vain riittää, kun koittaa miettiä kohti maalia. 
Noh, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..