perjantai 6. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt...

Sienisavotassa mieli lepää :)

Nyt eletään sitä hyvää syksyä. Lehdet ovat vielä puissa muuttuen moninaiseen väriloistoon, oksilla ja sammaleissa rapisee elämä, ilmassa on häivähdys kanervan ja puolukan tuoksua.. Mitä ilotulitusta aisteille!
Luonnon hiljennyttyä ja kaiken muututtua harmaaksi, alkaa se kaikista kamalin aika. Ahdistava, synkkä odotus ennen lumen tuomaa valkeutta. Näistä hetkistä pitäisi siis ottaa kaikki irti. 

Lähdin pari viikkoa sitten maalle vanhempieni luo viikonloppua viettämään. Vähän nuuskimaan niitä hyvän syksyn ensi tuulahduksia. Vedettiin punaiset Hait jalkaan ja pajukoppa fillarin sarveen. Eikun metsään mars! Sen verran pitkospuiden päätösasemalla sitä on tullut vartuttua, että metsään päästessä mieli lepää <3. Nyt ilmakin on juuri parhaimmillaan. Todella lämmintä vielä, mutta silti on helppo hengittää kun helteet ovat ohi. Löysimme paljon puolukoita, mutta jätimme ne vielä odottamaan seuraavaa reissua..




Tällä kertaa vakaa aikomus oli käydä käsiksi sieniin! En ole koskaan ollut hääppöisempi sienestäjä. Tunnistan perustatit ja kantarellit mutta se onkin sitten siinä. Nyt tein päätöksen, että tänä syksynä opettelen ainakin pari uutta sienilajiketta ja oikeasti teenkin niistä sienistä jotain, ettei se jää mättäiden siunailun tasolle.

Vieläkin naurattaa se äänekäs mylvintä, joka meistä lähti, kun löysimme metsästä aarteen. Pysähdyimme poimimaan jäkäliltä kangastatteja, kun äitini tökkäsi kylkeen - "hei, mitäs noi nyt on?". Hemmetti, ihan huomaamattamme oltiin vaellettu kantarellilöydön äärelle!! Ja sitten kiljahdeltiin innosta, ai että sitä löytämisen riemua :). Kangastatteja kertyi myös kiitettävä määrä, kun löytää yhden, kaksi - löytää äkkiä vierestä kaksikymmentä.



 Kantarelleille ei maltettu tehdä muuta kuin paahtaa ja herkutella perinteisellä tavalla, kangastateista loihdittiin sitten Metsästäjän leipä (en tiedä mistä nimi on tullut kun reseptiin ei liity riistaa tms. mutta sillä nimellä se meidän perheessä kulkee..). Siitä eivät lämpöiset voileivät voi enää juuri parantua, suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan!

 Viikon kuluttua lähdetään sienikurssille, nyt on kännykkä täynnä kuvamateriaalia jos jonkinlaisesta madonlakista, saas nähdä joutuuko kouluttajan tietämys koetukselle :).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti