Mitä teille kuuluu? Papusen maailman täyttävät tällä hetkellä puuterilumimaisemat, kulkusten kilinä ja villasukista kuuluva suhina, kun hiippailen ympäri kotoa jouluvaloja ripustellen ja lahjapiiloja vaihdellen.
Kyllä vaan, nyt se on alkanut. Nimittäin joulun odottaminen ja sen valmistelu. Mielestäni tämä on juuri sitä parasta aikaa. Kun kaikki on vielä edessä ja ilma suorastaan kihisee odotuksesta ja jännityksestä.
Muutama viikko sitten olin vielä vähän huolissani omasta toiminnastani. Mikä on, kun ei oikein lähde? Tämä vuoden ihanin aika siis. Yleensä tämä on se ainoa valopilkku kaamosväsymykseen taipuvaisen ihmisen talven keskellä (kyllä, puhun omasta kokemuksesta silläkin riskillä, että tämä kuulosti nyt hirmu dramaattiselta :D ) ja tänä vuonna se ei tunnu oikein miltään. Missä vika? Arjen täyttävät vain paahtaminen töihin, sieltä kotiin ja kaikki vapaa-aika tuntui menevän sohvalla/sängyssä nuokkumisessa. Yhtenä päivänä yllätin itseni nukkumalla 16 tuntia ihan tuosta noin vaan.
Eipä sellaisessa mielentilassa tee juuri mieli alkaa joulua valmistelemaan ja "hössöttämään". Mistä lisävirtaa??
Joulu on rakkauden juhla jota tulisi viettää läheisten ja ystävien kanssa. Kävin Tampereella rakasta ystävää tapaamassa, emme olleet nähneet moneen kuukauteen ja tuntui hyvältä päästä jakamaan hänen kanssaan asioita pitkästä aikaa. Pikkuhiljaa asiat alkoivat loksahdella kohdilleen. Kyse ei ollut enää vain pysähtymisen tarpeesta, kaamosväsymyksestä tai muustakaan helposti selitettävästä ongelmasta. Tarvitsin rakkaita ja ystäviä päästäkseni kiinni joulun tunnelmasta. Eli paluu perusasioiden äärelle. Kiitos siitä sinulle, Saija. Kun vielä kiehautimme kattilassa glögiä ja aloimme leipoa pipareita pyjamahousut jalassa tiesin, että tästä se taas lähtee, lämmin olo alkoi hiipiä sydämeen.
Saija vei minut sattumalta löytämäänsä putiikkiin hykerrellen jo etukäteen. "Sää sekoot kun pääset sinne, se on oikea joulun ihmemaa, ootas vaan..". Ja voi veljet, miten oikeassa hän oli :D. Käykää siis ihmeessä tutustumassa Sisustus- ja lahjatavarakauppa Liliin, mikäli teidän joulumielenne on hieman maassa. Takaan, että niiden joulukuusten ja köynnösten keskellä suupielet alkavat edes vähäsen nykiä :D.
Perinteeni on ostaa joulukuuseen joka vuosi yksi uusi koriste, muisto jokaiselta vuodelta. Tänä vuonna koriste löytyi Lilistä. En malttanut sijoittaa käsityönä tehtyihin lasisiin koristepalloihin, mutta kimalteen keskeltä löysin yhden kauniin pallon, jonka tyylisiä muistan isoäitini joulukuusessa vuosittain olevan. En ole löytänyt vastaavia koveroita puoliympyröitä mistään ennen tätä, olkoon tämä nyt siis retroilubling!
Tietenkin jouluvalmisteluihin kuuluu kunnon Papusena kokkailu ja leipominen. Otin itseäni niskasta kiinni ja kiskoin lähes jumiin muurautuneen reseptilaatikon auki, luokittelin kaikki irralliset reseptit ja paperinpalat, järjestin ne ja löin yhteen mappiin. Kesti muuten tovi. Operaatioon liittyi myös aika paljon luopumisen tuskaa. Mutta kuka loppujen lopuksi tekee mitään 5 arabialaisen kakun tai 7 voileipäkakun ohjeella, jos erot ovat vain soodan tai majoneesin määrissä. Näin pikkuinen mapista tuli, olkaa ylpeitä musta :D!
.jpg)
Mapin plarauksen jälkeen pidimme äitini kanssa neuvonpidon ja tämä viikonloppu on mennyt lapsuudenkodissa leipoen ja paistaen jouluherkkuja aina tortusta imellettyyn perunalaatikkoon. Ruuan suhteen voin siis todeta kinkkua lukuunottamatta olevani valmis, bring it on!
Vaikka perinteitä kunnioitankin, pitää joka vuosi kikkailla jotain uutta ja jännää. Sain työkaveriltani bataattilaatikon ohjeen. Tämä on heidän joulupöydässään kuulemma se herkku, joka ensimmäisenä loppuu ja jota kaikki ylistävät. Pitihän sitä siis kokeilla. Täytyy kyllä myöntää, että piti hillitä itsensä, etten tehnyt laatikosta saman tien selvää, niin herkullista se oli! Harmittaa, miten vähän tuleekin bataattia hyödynnettyä, en osaa tehdä siitä oikein mitään. Jos teillä on jokin super-bataatti-kikka tiedossa, niin jakakaa se mullekin, olen bataattikäännynnäinen :D.
Toinen ylläri oli kuivakakku, josta en oikein vieläkään osaa sanoa, onko se leipä vai kakku, makea vai suolainen, kahvin kanssa herkuteltava vai limpun kanssa ruokapöytään laitettava. Vain siitä olen varma, että tämä aurinkoinen leipä on parasta kuivaa kakkua, mitä olen koskaan syönyt! (huomioikaa, etten siis pidä perinteisistä kahvikakuista, tämä ei siis varmastikaan ole kaikkien mieleen).
Silmät ja nenä ovat siis jo saaneet alkusysäyksen pian koittavaan juhlapyhään. Huomenna menemme kuuntelemaan Club for Fiven joulukonserttia, korvatkin pääsevät menoon mukaan :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti