Tytöttää!!

Tänään olen tyttöillyt. Aggressiivista tyttöilyä. Vaaleanpunaisia siivekkäitä poneja laskemassa sateenkaarta pitkin kristallinkirkkaaseen lähteeseen. No ei nyt ihan :D.

Mutta ei kauaskaan heitä, on nimittäin ollut taas aika yövuorojen ja jotain kivaa on pitänyt itselle keksiä. Vastapainoksi sille, että on pimeää kun herään, on pimeää kun olen töissä, on pimeää kun menen nukkumaan - kaikki valoisa aika menee itseltä ohi. Sitä ahdistusta eivät aina edes joulun tunnelmavalot ja kynttilät helpota. Mikä on siis paras ratkaisu? No tyttöily tietenkin! 
Kävin nimittäin kotikulmille hiljattain avatun kauneussalongin pikkujouluissa. Sain geelikynnet joilla voin nyt kätevästi työpaikan näppistä naputella, ai että! Tällaiselle krooniselle kynsien/kynsinauhojen repijälle todella tervetullut juttu. Minulle tehtiin  myös värianalyysi ja selvisi, että olen kesäihminen. Ei tuo oikeastaan yllätyksenä tullut, mutta oli kiva saada varmistusta omalle "MuTulle". Nyt uskallan satsata joulun alennusmyynneissä smaragdinvihreään ja luumunpunaiseen.

                       Kesäihmisen värisuora.

Nuorena minulla oli oletus, että kovuus ja äijämäinen rempseys ovat käytöksessä synonyymejä itsenäisyydelle ja päättäväisyydelle; oikeastaan elämässä pärjäämiselle. Minulla oli kova tarve esiintyä riippumattomana ja "kovettuna", vaikka sisimmässäni kaipasin kaikkea hemppistä ja herkkää ympärilleni, niin elämänhallinnassa kuin ihmissuhteissakin. Mutta koska esiinnyin jonakin täysin päinvastaisena, ei voi kuin todeta "sitä saa mitä tilaa". 
Näin vanhana ja viisana (huomaa sarkasmi ;)!) sitä huomaa, miten kahtia - noin keskenään ristiriidassa oleva ulkopuolelta tuleva oletus ja sisältä lähtevä tarve - voivatkaan ihmisen repiä. Aikuistuminen tuntui olevan itselleni kovempaa tasapainottelua kuin murkkuikä koskaan! Paljon tuli rikottua omaa itseä ja sisimmästä kumpuavia tarpeita vastaan.

                     Ihana tytöttelybiisi.

Muistan kun vähän reilut 20-vuotiaana teimme opiskeluaikaisen kämppikseni kanssa sopimuksen, että alamme tavoitella sisäistä tyttöyttämme. Silloin oletin, ettei minussa sellaista ole ja että voisi hiljalleen olla "ihan kiva", jos olisi jotain omaa tyttöyttä. Kaikki jotka minut tuntevat toteavat varmaan tässä vaiheessa, miten hukassa itseltäni olinkaan tuolloin, kun näin itsestäni ajattelin. Muistan kun joululoma koitti ja suuntamisimme omille kotipaikkakunnillemme joulun viettoon. Ennen kotikonnuille lähtemistä löysin keittiön pöydältä joululahjan kämppikseltäni: Kauniit roikkuvat korvakorut ja viestin "tässä sulle askel kohti sisäistä tyttöä ja itseäsi, kyllä me ne vielä sisältämme löydetään!"
Hymyilin. Taisi vähän itkettääkin.
Kai se itsensä johonkin epäluontaiseen pakottaminen alkoi jo painaa liikaa.

             Kuva Maailman ihanin tyttö- valokuvaprojektista. Kuva: Miina Savolainen

Ja löytyihän se oma tyttöys sieltä sisältä, iän ja itsevarmuuden kautta. No mitä tällä tyttöydellä nyt sitten tässä ajan takaa? Vaikka puhuin alussa, että menin sitä kauneussalonkiin toteuttamaan, ajan takaa jotain suurempaa kuin geelikynsiä ja värikarttoja. 
Tarkoitan sitä, miten jokainen tyttö ja nainen itsemme identifioimme. 

Millaiset asiat ja ominaisuudet kuuluvat omaan tapaamme olla tyttö. Mitkä asiat eivät siihen kuulu?
Tuntuuko jokin juttu itsessämme suorittamiselta? Kannattaisiko siitä luopua ja miten se tehdään? 
Miten uskalletaan olla omia, muista eroavia itsejämme?
Mikä tekee meistä ainutlaatuisia, omina itsenämme arvokkaita tyttöjä?

Oma tie on johdattanut minut uskaltamaan olla herkkä, uskaltamaan itkeä romanttisia elokuvia katsottaessa. Uskaltamaan todeta, että geelikynnet on sit ihkuja! 
Muille pintaa, itselleni näiden pienten asioiden taakse kätkeytyy tärkeä arvopohja. Eikä näistä pienistä jutuista löytyvän suuren symboliikan tarvitse aueta muille kuin itselleni. Tiedän, miten pitkän matkan olen tähän kulkenut. Tyttöyden löytäminen tarkoittaa sitä, että on rauhassa oman itsensä kanssa, hyväksyntää.

     Kuva valokuvaprojektista Maailman Ihanin Tyttö. Kuva: Miina Savolainen

Tyttöys puhuttaa minua tänään myös siksi, että ensi viikolla tähän aikaan minulla on toivottavasti teille jotain jännää kerrottavaa työrintamalta. Liittyen niin tyttönä kuin poikana olemiseen ja sen framille nostamiseen tärkeänä asiana. Muuta en vielä kerro, koska kaikki on vielä auki. 

Muistakaahan tyttöillä, kukin omalla tavallanne. Itse laitan kookosteen tulelle ja katson pari jaksoa Gleetä ennenkuin lähden yövuoroon.