90-vuotiaan mumman kahvimylly

Mulla on muun muassa nämä kaksi aarretta;
90-vuotias Eila-Mumma ja hänen kahvimyllynsä :) !

Eilen olin Ketunpojan kanssa Eila-Mumman luona juhlistamassa hänen 90-vuotispäiväänsä. Miettikää, mikä saavutus. Hän on nähnyt koko Suomen maatalouden kehityskaaren viikatteista puimuriin. Hän on nähnyt, miten uudelleenrakentaminen ja kaupungistuminen on edennyt maassamme. Hän on nähnyt sen sata erilaista hapatusta, tyylisuuntaa, kasvatusbuumia ja aatesuuntaa joita sukupolvet ovat läpikäyneet. Punapäinen mummani lapioi nuorena "kinttupolkua" 1,5 metrin syvyydeltä auki umpihankeen. Matkaa oli aika paljon enemmän kuin vain kotiovelta oman tien varteen, silloin ei auroja kulkenut pitämässä teitä auki. Vasta ollessani teini-ikäinen mummani muutti pois 1800-luvulla rakennetusta mummolasta, koko tänä aikana taloon ei tullut juoksevaa vettä joten tiskien kanssa käytiin navetan karjakeittiössä tiskillä ja kylpemässä käytiin pihasaunassa (siellä samassa verstaassa, josta kävin hakemassa Hirviskälle tulevan tuvanpöydän). Ja hyvin tultiin eläneeksi koko tämä aika ilman nykyajan hapatuksia. Kysyin nyt jo valkohapsiselta mummaltani, että mikä on pitkän iän salaisuus, hän tuumi ettei hänellä sellaiseen ole vastausta.

Syntymäpäiväkukat ja niiden takana Eila-Mumma piilosilla

Juuri tätä asennetta olen ihaillut aina Eila-Mummassa. Sitä nöyryyttä, joka hänessä on. En ole IKINÄ kuullut mumman tuomitsevan ketään ulkonäön tai minkään muunkaan ominaisuuden perusteella. Mumma ei myöskään ole koskaan ollut jakamassa neuvoja ja ohjeita, ellei niitä ole häneltä kysytty. Ja olen varma, että tällä elämänkokemuksella ja edelleen terävällä mielellä varteenotettavia elämänohjeita löytyisi kyllä. Jos luoja suo ja elän yhtä vanhaksi kuin hän, toivon että osaan olla yhtä nöyrä, vaatimaton ja aito. Eila-Mumma on mun esikuva!

Kesä tuli sittenkin - vaikka vasta elokuussa!

Ensin veimme mumman ulos syömään ja kävimme vähän ajelulla maakunnassa - katsomassa tienoota niin sanotusti. Tämän jälkeen palasimme nauttimaan kesästä mumman kanssa. Oli ihanaa levittää viltti pihalle ja kölliä helteessä Ketunpojan kanssa. Olen koko kesän haaveillut, että pääsisin tekemään juuri tätä - nauttimaan kesästä vauvan kanssa! Eila-Mumma fiilisteli kesää terassin varjossa, mutta mukavaa oli sielläkin. 

Kesämies!

On elokuu ja minä olen viljaa. Taustalla näkyy siivu vanhasta mummolasta, verstas sekä navetta heinälatoineen.

 

Elokuun sato alkaa olla valmista. Hirviskän mansikat ja viinimarjat ovat tosin jo mehuina ja pakastettuna.

 
Ketunpojan kanssa on aloitettu kiinteiden ruokien, eli soseiden ja puurojen maistelu. Raukka on vielä vähän sihtikurkku, joten runnon kasvissoseet maustesiivilän läpi saadakseni mahdollisimman samettista sosetta. Tähän mennessä lähes kaikki on laskenut useamman lusikallisen verran ja ehdoton hitti ovat olleet puurot. Niitä Ketunpoika voisi maistella vaikka desin verran, hurjaa! Kaurapuuro on jo otettu haltuun ja nyt aloimme lisätä kauran sekaan myös ruista. Hiutaleet ovat silti aika isoja ja aamuisin ei aina ole aikaa pitkälliseen puuron hauduttamiseen, kun vaativa ja nälkäinen käsky käy syöttötuolissa. Eila-Mumman luota löytyi aarre, joka ratkaisi ongelman - aito, vanha kahvimylly!! 

 
Mylly puhdistettiin ja jauhoin sillä puurohiutaleet hienoisemmaksi ja ovat maittaneet tämän päivän kokeilun pohjalta Ketunpojalle hyvin! Juuri juhannuksena fiilistelimme ystävien kanssa, että tuoreena jauhettu kahvi on paljon täyteläisempää kuin suodatinkahvi. Toivonkin, että toimitettuaan tehtävänsä hiutaleiden jauhajana, puhdistaisin myllyn uudelleen ja saisin sen Hirviskälle pannukahveja varten. Kunnon kahvipannu minulta tosin puuttuu, mutta ehkä jokin aarre tulee vielä vastaan sitäkin käyttötarkoitusta varten! Ainakin kirpputoreja kiertäessäni olen metsästänyt Pehtoori-pannua. Vielä ei ole tullut hinta-laatu-suhteeltaan sopivaa vastaan.. Mikäli oikein ymmärsin, uudelleen tuotantoon tullut pannumalli maksaa uutena yli 150 € .. siinä saisi keittää aika monet pannukahvit, ennenkuin lakkaisi riipaisemasta jokaisen kahvikupposen hinta :D !

Kahvimylly vähän toisenlaisessa tehtävässä.

Mutta pannu kuin pannu - mielestäni Hirviskälle kuuluisi kahvipannu, -mylly ja vanhat kunnon pannukaffeet! Ehkä saisin leivottua sen seitsemän sortin kahvileipääkin kylkeen.. pullaa ja hanna-tädin pikkuleipiä nyt ainakin!
Kahvin voisimme sitten nauttia pienistä, kukkakuvioisista kupposista ja kilistellä lusikoita. Kello raksuttaisi.. kukat kukkisivat ikkunalaudalla.. Saatteko yhtään kiinni siitä, mitä ajan takaa? Eila-Mumman kutsun tietenkin ensimmäisten joukossa pannukaffeelle.