Sitruunasuupalat

Näitä siemenpalluroita siis kokeilin Karita Tykän raakaherkku-kirjasta ja olivat kyllä hyviä, makeita ja mukavan kiinteitä koostumukseltaan - rohkeasti kokeilemaan!

20 g kaakaovoita
1,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kookospalmusokeria
1 dl saksanpähkinöitä
1 rkl sulatettua kookosöljyä
ripaus suolaa
8 tippaa sitruunaöljyä
1-2 tl raastettua sitruunankuorta
4 rkl pellavansiemenjauhetta (laitoin kokonaisia siemeniä)
Lopuksi:
0,5 dl pekaanipähkinöitä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 rkl chiasiemeniä

Sulata kaakaovoi vesihauteessa.

Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen, paitsi lopuksi lisättävät. Sekoita hyvin.

Siirrä massa kulhoon ja lisää loput aineet. Annostele muotteihin ja laita jääkaappiin n. tunniksi jähmettymään. Itse pyörittelin suupaloista vain palloja kun en mitään muottoja omista ja toimivat niinkin. 

Yllätyin positiivisesti myös siitä, miten simppeliä näitä on valmistaa. Ei tarvitse vatkailla, kohottaa, pouhuttaa uunia tai mitään muutakaan. Riittää kun omistaa hyvän tehosekoittimen tms. monitoimikoneen jolla saa siemenet silpuksi ja kiinteän massan aikaiseksi.

Nopea helpotus kalvavaan makeannälkään ja vauvakuulumisia

Hei höpönassut, tällä viikolla on herkuteltu niin että tyrät rytkyy ja napa naukuu. Joskus täytyy jättää puntarin tarkkailu (näin reilu 2 vkoa laskettuun aikaan jäljellä, tarkkailun jättäminen ei kai ole kaikkien mielestä ihan fiksua.. :D ) ja antaa mennä.

Kaikki sai alkunsa huutavasta vääryydestä! Kukaan ei kertonut mulle ajoissa, että tällä viikolla oli kansallinen suklaakakkujen päivä! Kuulin siitä juhlapäivänä vasta ihan liian myöhään enkä päässyt enää kauppaan ostamaan leipomisvärkkejä. Sillä mikäli tällainen juhla on oikeasti olemassa, täytyyhän sitä nyt viettää. Suklaakakkujen päivä! Miten nerokasta, ylistetään suurta herkkua ihan vain siitä herkuttelun ilosta :)!

Jouduin turvautumaan "oikean suklaakakun" vääntämisen sijaan takaporttiin, eli 2 minuutin mikrossa tehtävään suklaabrownieen. 

Mutta se oli kuulkaa hyvää, istuin keittiön pöydän ääressä suu leveässä virneessä ja syödä hotkelsin maukasta brownieta vaniljajäätelön kanssa. Ja ajattelin, että tämä oppi täytyy jakaa kaikkien naisten kanssa, oletteko te olleet tietoisia, että taivaallinen suklaanautinto on vain muutaman lusikalla sekoittamisen ja kahden minuutin mikrolla pouhottamisen päässä? 

No nyt viimeistään tiedätte!

Seuraavan kerran kun makeanhimo yllättää, niin kokeilkaapa tätä:

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl sokeria

3 rkl kaakaojauhetta

3 rkl maitoa

1 rkl öljyä

1 muna

ripaus suolaa

1/4 tl leivinjauhetta.

- Mittaa ainekset mikronkestävään mukiin tai kulhoon ja sekoita. Kypsennä kakkua mikrossa 1,5-2 min riippuen siitä, kuinka vetelän/kypsän haluat. Nauti lämpimänä jätskin kera!

Eihän mikään voi olla näin poskettoman simppelinä hyvää! Mutta oli vaan. Tuosta satsista tulee kahdelle - jos oikein kova makeanhimo on niin yhdelle - hengelle suklaabrowniet. 

Noh, homma ei sitten jäänyt ihan vain siihen, homma lähti ns. lapasesta kun tajusin, että eihän tässä tosiaan ole aikoihin tullut herkuteltua mitenkään. Kaivoin esiin "Raakaa ja makeaa - herkullisimmat raakajälkiruoat"-opuksen, josta on pitänyt kokeilla herkkuja jo pitemmän aikaan, mutta sitten jotenkin jäänyt koko eksperimentti.

Suklaabrownie tuntui niin vähäiseltä - ja oli sentään suklaakakun päivä - joten päädyin tekemään vielä kahdenlaisia raakanamejakin. Aihe on kiinnostanut jo pitemmän aikaa ja olen halunnut testata, että onko noista herkuista oikeasti tyydyttämään makeanhimo ja pitämään verensokerin tasaisemmin tyytyväisenä. Sitähän nämä raakaherkut nimittäin lupaavat - hitaita hiilareita ja silti äkkimakeankin maun niin, että kaikkien sokerihampaan pitäisi rauhoittua.

Väänsin siemenpalluroita ja niistä tuli kyllä ihan mahdottaman hyviä, saivat kehuja myös mieheltä ja muutamalta muulta "raatilaiselta", joilla niitä maistatin, eli uskallan sanoa että menevät ihan oikeasti herkuista :)! Toiseksi kokeilin valkosuklaisia pallukoita ja niiden kohdalla on pakko myöntää, että joko Karita Tykän käyttämät kosteuttajat toimivat paremmin tai multa levahti liikaa kookosjauhoja taikinaan, mutta en kyllä innostunut koostumuksesta..enkä liiemmälti maustakaan.
Mutta kaikesta oppii, aion kokeilla toistekin jotain raakalaisnameja sillä se ainakin tuli todistettua, että nämä vievät itseltäni terävimmän makeanhimon mennessään.

Tällä viikolla saatiin myös kivoja vauvauutisia. Käytiin nimittäin lääkärin pakeilla ja hän koitti vähän arvioida, minkä kokoinen miekkonen meille olisi parin viikon kuluttua syntymässä. 
Makoilin tutkimuspöydällä ja koitin tihrustaa parhaani mukaan näyttöä kun lääkäri ultraili vauvaa. Lääkäri otti mitan vauvan reisiluusta ja huudahti ihan spontaanisti yllättyneenä että "ohhoh, onpahan pitkä reisiluu!!" Sitten hän katsoi minuun ja tuumasi vähän kuivakammin "no jaah, eipä susta taida lyhyttä tavaraa tullakaan".. Että näin! Ja juu, totta, olen kyllä pitkä nainen mutta yllättihän se, kun lääkäri alkaa tuolla tavalla siunailla.
Hetken ultrausta jatkettuaan lääkäri jatkoi, että olettaisi kyllä muuten vauvan kokoa katsoessaan, että mulla olisi vähemmän raskausviikkoja. Eli että vauva on pitkä mutta muuten aika siro tai "pieni". Voi mun vauva-parkaani, mikähän pitkä ja hentoinen honkkeli-nälkäkurki sieltä vielä syntyykään <3 !

Eipä kokoarvio silti mikään heppoinen ollut, lääkäri veikkasi syntymäpainoksi 3,6-3,8 kiloa, ja sekin on vasta arvio. Saas katsoa kuinka meikäläisen käy! 
Kieltämättä ajatukset ovat kääntyneet koko ajan entistä enemmän tulossa olevaan synnytykseen. Saattaahan olla, ettei laskettuun aikaan mennessä ole tapahtunut vielä mitään dramaattista ja vauva antaa odottaa tuloaan reilusti yli kaikkien aika-arvioiden, mutta oma tukala olo alkaa nostaa pintaan tiettyä kärsimättömyyttä. Tulisi nyt jo!!

Pakko laittaa tähän loppuun kuva mun taidonnäytteestäni. Yritin - ja paino sanalla yritin - tehdä vauvan tossuja. Nämä ovat siis parit: 

Oikeanpuoleinen oli siis ensimmäinen tossu, jonka olen koskaan tehnyt. En ole koskaan myöskään tehnyt villasukkia tai mitään muutakaan vastaavaa. En ole käsityöihminen, se ei vain luonnistu multa mitenkään päin. Siitä huolimatta toinen versio, eli tuo vasemmanpuoleinen - pitää jo muotonsa ja vaikka onkin täynnä epämääräisiä muhkuroita olen varma, että seuraava pari on jo lähes samankokoinen ja sojottaa samaan suuntaan :D. 

Tätä paria en ole siis vauvallamme antamassa, en ole niin julma :D! Mutta harjoitus tekee mestarin - palaan asiaan kun saan seuraavan parin valmiiksi.. 
Ja jos tiedätte jotain helppoja vauvan tossujen ohjeita niin laittakaa mulle vinkkiä, apuja otetaan vastaan!

Hupsistakeikkaa-selittelyt ja raskauspäiväkirjan 1. osa

Ja nuuuuuin vaan saatiin melkein vuosi hurahtamaan hiljaiseloa. Näin käy meikäläiselle todella usein päiväkirjojenkin kanssa - joita aina pyhästi päätän alkaa kirjoittaa ja muutaman tekstin jälkeen sitten en vain saa aikaseksi. :D
Jaksan ihastella muutamia kavereitani, jotka kirjoittavat säännöllisesti, pari kertaa kuussa! Onneksi mulla on myös kohtalotovereita, kuten ystäväni Jenni joka kunnostautuu hetkittäin, kuten meikäläinenkin <3. Luin juuri Jennin tekstin hänen häämatkastaan New Yorkissa ja innostuin itsekin. Perrrhana, kai tässä voisi pitkästä aikaa aktivoitua ja tehdä samat hupsistakeikkaaihmettelyt kuin Jenni :D!

..Ainakin tällä hetkellä olisi aikaa, elelen tällä hetkellä nimittäin oloneuvoksena. Jäin viikko sitten äitiyslomalle ja laskettuun aikaan päivää vaille kuukausi aikaa.. Mikäli tuo masussa asusteleva pikkumies malttaa pysyä vielä aloillaan ja kaikki menee hyvin, nyt olisi aikaa kirjoittaa ja ihmetellä elämää.

Paljon on ehtinyt tapahtua vajaassa vuodessa. Kesän alussa saatiin tosiaan tieto, että perheemme kasvaa yhdellä jäsenellä. Tavoilleni uskollisena kirjasin tuolloin raskauden alkuaikoina muistiin tuntemuksia ja ajatuksia, että jäisi jotain muistiin niiltä ajoilta...ja sitten tietty lopetin jo ennenkuin alkoi masu kasvaa, lusmu mikä lusmu! Mutta ajattelin liittää tähän pätkiä teksteistä tuolta ajalta, niitä on itsekin kivaa lukea näin raskauden loppumetreillä.


10.6.2014:

 "Mä lähden nyt ostamaan raskaustestejä, jos vaikka oltais saatu maha-asukki" , vitsailen työkaverilleni Tanjalle, kun lähden tunnin etuajassa töistä. En tiedä, mistä moinen päähänpisto edes tuli. Jokin tuntuu nyt vain kuiskivan korvaan, että teepä testaus. Naisen vaisto?

Ostan apteekista kaksi Clear Blueta ja ajelen kotiin. On vähän hölmö olo kun istun tietokonepöydän äärellä ja odottelen testin näytössä vilkkuvan tiimalasin muuttuvan joko "raskaana" tai "ei raskaana" -tekstiksi. Vähän ihmettelen, mistä tämä päähänpisto tuli. Se hiipi mieleen päivän aikana ja kiire testin tekemiselle oli iltapäivällä jo niin kova, että lähdin tunnin etuajassa töistä. Nyt olin jo niin malttamaton, että vaikka mies on vielä töissä eikä tiedä mitään testeistä, oli jo pakko pissiä tikkuun :D ! Mitään sen kummempia fyysisiä tuntemuksia minulla ei ole. Vain tämä pieni ääni, joka kuiskii korvaani.
Clear Blue antaa vastauksensa.
"Raskaana. 1-2 viikkoa hedelmöityksestä."

Istun tuolilla ja tuijotan tulosta. Enkä usko sitä. Tuntuu kuin alaselässäni olisi tuhat muurahaista, jotka kipittävät selkärankaa pitkin niskaan nostaen hiukset ja ihokarvat pystyyn. Nousen seisomaan ja kävelen makuuhuoneeseen, istahdan sängylle. En pysty sanoinkuvailemaan, miten epätodellinen hetki on. Olenko minä raskaana? Saadaanko me vauva? Eikun ei, en pääse edes siihen "vauva"-ajatukseen asti. Olen jumissa sanassa "raskaana". Mitenkä niin olen raskaana, minähän olen minä, enkä minä ole raskaana. Juoksen takaisin työpöydän ääreen ja katson testiä epäuskoisena. Edelleen "raskaana", ei ollut vaihtunut "ei vaiskaan!"-tilaan.

Olen joskus vitsaillut, että olen "jäätyjä". Kriisitilanteissa, palohälytyksen sattuessa tai muussa vastaavassa yllättävässä tilanteessa reagoin jäätymällä. Pysähdyn paikalleni, jalat ovat sementtiä enkä kykene toimimaan. Nyt on jäätymisen hetki.
Katson kelloa, katson puhelinta. Mieheni ei tule vielä tuntiin töistä. Apua! Tekisi mieli soittaa. Muttei tällaista kerrota puhelimessa.

Alan nauraa omille reaktioilleni ja katson kolmannen kerran testiä. Edelleen raskaana.

Yhtäkkiä tajuan istuneeni puoli tuntia pöydän ääressä tuijottaen raskaustestiä. Harmittaa, että onnen kiljaisujen ja euforian sijaan tunnen oloni pöllämystyneeksi ja parhaiten olotilaa kuvaisi sana "pihalla". Tulisi se mies jo! Minun täytyy lähteä martta-yhdistyksen hallituksen kokoukseen, eikä mies ole vieläkään tullut. Ei auta kuin lähteä ja pitää tieto vielä toistaiseksi sisälläni.Matkalla kokoukseen tajuan ajaneeni harhaan tutulla tiellä. Ihan pihalla, kuten sanoin.

Kokouksessa sovitut asiat menevät minulta täysin ohi. Olisi vain kiire kotiin. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut hyveitäni ja nyt sitä ei ole pisaraakaan! Kun olen ensin kiirehtinyt koko kokouksen ajan kotiin ja istun nyt sohvalla tuijotellen mieheni takaraivoa, olen sanaton. Koitan miettiä jotain järkevää tapaa kertoa toiselle uutiset. Sanoja ei ole. Päätän vain näyttää testin.

Hymyilyttää, kun mieheni reaktio on niin samanlainen kuin omani muutama tunti aikaisemmin. "Pidä musta kiinni, jalat pettää alata.." Se nauraa ja halataan."


<3

Voi kun tästä tuntuu olevan ikuisuus aikaa! Kesä - ihana, ihana hellekesä - meni mun osalta oksennellessa ja vasta syksyn viileiden ilmojen saapuessa olo alkoi kohentua. Olen yleensä ekana valittamassa, jos kesällä ei ole lämpimiä kelejä, mutta viime kesältä olisin kyllä voinut jättää ne välttiin :D.

Tässä varmaan kaikki tältä erää, nyt pitää kiiruhtaa hetken päästä alkavaan synnytysvalmennukseen, tänään perehdytään imetykseen. Voi tätä äitiyden ihmeellistä maailmaa! 

Ystävien päivän jälkeisiä kuulumisia

Heissulivei ja vaikka myöhässä tuleekin, niin hyvää ystävänpäivää kaikille!

Toivottavasti kaikilla on ollut hyvä viikonloppu tärkeiden ihmisten seurassa ja olette päässeet juhlistamaan ystävyyttä <3 !
Aloitin perjantain antamalla miehelleni ystävänpäivälahjaksi tämän kirjan. 

Kuulin, että kyseinen Sam McBratneyn "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan" on yksi myydyimmistä lasten kirjoista tällä hetkellä ja kyllähän tuo kansikuva sulattaa sydämet. En vain ollut ihan varma, että olisiko se välttämättä toimiva lahja rakastetulle, ehkä se sopisi paremmin vanhemmilta lapsille.. 
Mutta kun huuto.netistä kirjan löysin ja myyntipuheessa vielä luki, että kirja sopii täydellisesti romanttiseksi ystävänpäivälahjaksi omalle rakkaalleen, olin ihan myyty. 

Hieman kyllä nauratti, kun kirja sitten saapui ja selailin sen läpi - siinä ovat Pikku Pupu ja Iso Pupu, jotka koittavat miettiä, miten mittaisivat toisiaan kohtaan tuntemansa rakkauden määrän. No kyllähän se aika vahvasti äiskältä ja isiltä lapselle -kirjalta vaikuttaa. Ehdin jo harkita suunnitelman muuttamista ja antavani kirjan lapsille suoraan. Mutta sitten luetutin sen vielä ystävälläni, jonka mielestä kirja oli mitä romanttisin ja sopisi Iso/Pieni Pupu asetelmasta huolimatta miehelleni. Joten kääräisin sen pakettiin ja annoin kirjan perjantai-aamuna, ennenkuin mieheni lähti töihin. Ja olihan se ihan nappilahja ystävänpäiväksi, aiheutti hymyjä, halauksia ja pusuja :).

 
Otin perjantain vapaaksi töistä ja hurautin toiselle puolelle Suomea, Pohjois-Savoon, tapaamaan ystäviäni. Vietän heidän kanssaan aikaa ihan liian vähän, mutta aina harvoin kohdatessamme yhdessä viettämämme aika on sitäkin ihanampaa. Olen alkanut kutsua tätä porukkaani "sossunaisiksi", koska olemme ystävystyneet sosionomeiksi opiskellessamme. 

Viikonloppu teki kyllä hyvää! Tuli saunottua, parannettua maailmaa yöhön asti, suunniteltua ystävän häitä, itkettyä ja naurettua, katsottua jopa perinteinen hömppämusikaali (joiden katsominen alkaa jostain syystä muotoutua meillä perinteeksi). Jotenkin sen matkustamisen vuoksi näitä treffaamisia on ihan liian harvoin! Ystäväni Marian sanoin, "miksei me tehdä tätä useammin??". Onneksi nyt aloimme jo suunnitella alustavasti seuraavaa tapaamista, niinkin pian kuin tälle keväälle. Meillä on nyt ollut muutamana vuotena traditiona tehdä jotain yhdessä kevään tullessa, pari vuotta sitten lähdimme Tallinnaan hemmottelulomalle ja viime vuonna vietimme mökkiviikonlopun paljussa lioten. Saa nähdä mitä tänä vuonna keksisimme! 

 Tunnelmointia ruokapöydästä. Emäntämme Jennin tarjoamaa punaviiniä, joka oli kuulemma todella hyvää. Itse en päässyt sitä maistelemaan, harmitus!!

Viikonlopun aikana kuulumisia vaihdellessamme päädyimme yhä uudelleen elämän haurauden äärelle. 
On erittäin tärkeää kertoa toiselle, miten tärkeä hän on ja miten häntä rakastaa. Tässä maailmassa ei ole mitään takeita siitä, että elämä jatkuisi samoilla raiteillaan vuodesta toiseen turvallisesti ja tasaisesti. Siksi ei saisi unohtua arjen keskelle ja lamaantua itsestäänselvyyden tilaan.

Vaikka ystävänpäivä jo menikin haluan sanoa vielä kerran - hyvää ystävänpäivää ja pitäkää huolta toisistanne! <3

" -- Käytät riemuiten elämän lahjaa, avaat joka päivä siitä palan. Niin kaikkien pitäisi elellä, sinun seuraajaksesi alan. -- Tämä neuvo on kaikkein tärkein : Muista rakastaa, pikkuinen! Maailmaan kurkottele kuin kukka vartta valoon ojentaen. Se on varma tie olla onnellinen ja ainoa tapa olla vapaa. Usko itseesi aina, usko unelmiin, ole se mikä olet, oma itsesi tapaa."



Lopuksi haluan vielä taputtaa itseäni pään päälle siitä, etten sortunut herkkuihin koko viikonloppuna ja uskokaa, niitä oli tarjolla paljon :) ! 
Eli Superdieetissä siirrytään kohta kolmannen viikon puolella ja ainakin vielä ollaan pysytty ruodussa. Tosin tässäkin kohtaa hatun nosto ystävilleni - antoivat mun rauhassa kokkailla dieettiruokiani ja mussuttaa rahkojani, eivätkä houkutelleet liikaa juustoilla ja punaviinillä, tällainen herkuttelija kun on helppo sortumaan :).

Kaksi upeaa äSSää

Manasin taannoin iho-ongelmani alimpaan helv...
Voi, ette uskoisi, mikä tilanne on nyt!
Ääripäästä toiseen mennään, nimittäin. Sain kyllä lähetteen ihotaudin puolelle, mutta sain perua koko reissun (onneksi lähetteet on kaiken varalta puoli vuotta voimassa..).
Tällä hetkellä ihoni on nimittäin sileä, kuulas..voisin väittää sen olevan jopa paremmassa kunnossa kuin mitä se oli ennen ihmeellisen psoriasis-röpelön ilmestymistä.

Mulla on nyt kaksi kovaa äSSää hihassa, joiden uskon asiaan vaikuttaneen. Nimittäin Sooda ja Superdieetti! 
Haluan nyt hehkuttaa niistä vähän teillekin :) 

Sooda ihottumien hoidossa

 

Työkaverini vinkkasi, että tiesi erään hoitaneen vaikeaa, kutisevaa ihottumaa sekoittamalla perusvoiteeseen soodaa ja jättämällä sen vaikuttamaan yöksi kasvoille. 
Kuulosti jotenkin uskomattomalta, itse olen käyttänyt soodaa vain puhdistustarkoituksiin (ja onhan se kätevistä kätevin aine!). Tammikuun loppupuolella aloin vain olla niin väsynyt koko tilanteeseen, että olin valmis kokeilemaan mitä vain.

Sänkynihän siinä sotkin, kun menin rapsakka sooda iholla nukkumaan, eikä iho tuntunut ekan käyttökerran jälkeen aamulla sen kummemmalta. Jatkoin kuitenkin sitkeästi rasvaamista ja viikonloppuisin kotosalla kuljin soodatöhnä naamalla päivisinkin.
Mutta uskokaa tai älkää, kasvot alkoivat hiljalleen siletä ja punoitus kadota! Tällä hetkellä ihoni on kuin siinä ei olisi mitään ollutkaan, sileä ja heleä. Enää en lisää soodaa kosteusvoiteeseen, mutta mikäli alan huomata ihomuutoksia, otan sen uudelleen käyttöön.

Sooda hygieniatuotteena 

 

On se sooda vain ihmeellistä ainetta. Kuulin, että sitä voisi käyttää myös hiusten ja kasvojen puhdistukseen, hengityksen raikastamiseen ja jopa hampaitten harjaamiseen! Hampaiden kohdalla en ole asiaa vielä testannut, mutta kasvoni sooda saa narskuvan puhtaiksi ja ihon kunnosta päätellen ei se pahaa todellakaan tee. Eli kostuta kasvot vedellä, annostele soodaa kämmenille ja hiero kasvoihin. Huuhtele pois. Etkä muuten tarvitse tämän jälkeen meikinpoistoainetta.
Simppeliä, eikö?

Olen kertaalleen kokeillut pestä hiukseni soodalla. Pointti ilmeisesti on, että sooda puhdistaa hiuksista lian jättäen päänahkaan hiusten tarvitseman luonnollisen rasvan (joka ei siis ole sitä, mikä saa hiukset näyttämään likaisilta). 
Lopputulos oli sama kuin kasvoilla - hiuksistakin tuli narskuvan puhtaat ja myös karheamman tuntuiset. Ihan eri kuin kaupan shamppoilla pestäessä. Minulle se sopi oikein hyvin, hiukseni kun ovat luonnostaan erittäin liukkaat ja soodapesulla sain nyt vähän volyymia niihin.
Mutta voisin kuvitella, että tuuhean, karhean tukan omiaavat eivät soodaa shampoona arvostaisi, lopputuloksena voisi olla aikamoinen takkutukkapeikko. 
Nyt vain mietin, mitä sooda tekisi hiuksille pitemmällä aikavälillä käytettynä.. Jos teillä on käytöstä kokemusta, kertokaa ihmeessä, olen utelias kuulemaan. 

Sooda terveystuotteena

 

Soodan pitäisi myös kääntää kehomme happamuutta emäksisempään suuntaan. Pohjoismaissa asustavat ihmiset ovat luonnostaan etelämpänä eläviä ihmisiä happamampia kehonsa ph:lta. Ilmeisesti se on monen tekijän summa, mutta itse ph-liuskoja testanneena voin todeta olevani hapan kuin sitruuna. Happamuutta lisäävät ainakin rasvainen ja runsaslihainen ruokavalio ja hiilihydraattien vähäisyys (joiden karsiminen taas joissain piireissä nähdään suotavana asiana terveyden ja laihduttamisen kannalta).
No mitä pahaa happamuudessa sitten on? 
Jos solumme kääntyvät kovinkin happamiksi immuniteettimme laskee, ruoan hyödylliset ravinteet eivät imeydy kehoomme tehokkaasti, selluliittia kehittyy, syöpään sairastumisen riski nousee.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tai näin olen ainakin netistä lukenut ja itseäni viisaammilta kuullut. Ja se ph-liuskatesti oli viimeinen pisara. Pakko lopettaa tämä hapattaminen!

Netistä löysin tähänkin ongelmaan ratkaisun soodasta! Jos aihe kiinnostaa, niin googlettakaapa vaikka "ruokasooda" ja "emäksisyys". Pähkinänkuoressa voisi todeta, että vajaa teelusikallinen soodaa vesilasilliseen päivittäin sekoitettuna ja tyhjään vatsaan juotuna, pitää happamat huolet loitommalla. 
Toki, jos tuosta hapan/emäksinen-ph-asiasta kiinnostuit enemmän, markkinoilta löytyy myös erilaisia tuotteita jotka on varta vasten kehitetty kääntämään pohjoismaisen ihmisen ph-arvoa emäksisemmäksi.

Superdieetistä 

 

Ja Superdieetti..
Alkoi huvittaa, kun olin tännekin julistanut, että nyt kaivan Marttojen pula-aikojen ruokaohjeet esille ja alan perehtyä perinteisiin ruokaresepteihin. Eihän siitä nyt mitään tule, mä nimittäin aloitin helmikuun alusta FitFarmin järjestämän superdieetin, joka perustuu kuntoiluohjelmaa, tarkkaan ruokavalioon ja nettivalmennukseen. Ala nyt siinä sitten testaamaan reseptejä, kun suolankin määrä pitää punnita ravintovaa'an kanssa :D.
Vuoden vaihteen jälkeen vain tuli leipiintyminen koko syksyn ajan jatkuneeseen mussuttamiseen. Tätä terveydellistä ryhtiliikettä oli siis suunniteltu jo pitempään kuin uudenvuoden lupaukseksi tai tipattoman tammikuun kylkeen. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä kiristää omia elämäntapoja, ei ole suuria juhlapyhiä tiedossa ja kesän grillikauteenkin on vielä pitkä aika :).

Superdieetin terveellinen ruokavalio ja kunnostautuminen veden juonnissa tuntuvat olleen se viimeinen askel kohti parempaa ihoa. Ihan oikeasti, mun iho on jopa eri värinen :D !! Ja selässä asustava ihottuma ei ole vaivannut kahteen viikkoon. Ei vaikka olen unohtanut sitä sibicortilla rasvata. Hurjaa.

Jos en siis tällä dieetillä kummemmin kiinteydykään, on ainakin ihoni pelastunut monelta vaivalta. 
Toivottavasti tätä elämäntapamuutosta vain jaksaisi jatkaa edes jollain teholla sitten kuuden viikon jälkeenkin, kun Superdieetti on ohi. 
Pitää kirjoittaa vielä ihan oma sepustuksensa kuntoilusta ja diettailustakin. 

Tässä kaikki kuitenkin tällä erää. Ugh, olen puhunut.

Talounelmia..

Tiedättekö mitä?
Meiltä loppuu tila!!

Lapset eivät tästä pienemmiksi muutu, vanhempi kaipaisi jo kovasti "omaa tilaa". Kertolaskujen pänttäämiset ynnä muut eivät luonnistu nuoremman hyöriessä samassa huoneessa banjon ja huuliharpun kera :).

Hiljalleen wc:n jakaminen kodinhoitohuoneeksi, kylppäriksi ja veskiksi yhtä aikaa alkaa turhauttaa. Myös olohuoneen ollessa sekä työhuone että lasten leikkihuone samaan aikaan ja makkarin majoittaessa parhaimmillaan 4 henkeä samassa tilassa, alkaa tulla vähän sellainen tunne, että pitäisköhän tässä alkaa katsella jotain vähän enemmän neliöitä kattavaa asuntoa??

Ollaan katseltu netistä vanhoja taloja ja vertailtu uusia talopaketteja, koitettu tehdä vähän listaa, että mikä olisi meille järkevin ratkaisu.
Onneksi meillä on aika samanlainen näkemys siitä, millainen yhteinen kotimme olisi. Molempia kiehtovat perinteiset ja vanhaakin aikaa henkivät talot.. rintamiestaloista aina pohjalaiskartanoihin, joita tänne Etelä-Pohjanmaalle on taas alkanut nousta perinnekylähankkeiden yms. siivittäminä. Esimerkiksi Vimmerbyssä sijaitsevat Vaahteramäen Eemelin koti on aivan ihastuttava!

                      http://www.travelgatesweden.se

Tällaisissa taloissa on sitä aitoa, oikeaa kodin tunnelmaa. Minun mielikuvissani taloamme ympäröivät mummolan syreenipuskat ja omenpuiden alle mahtuu paistattelemaan päivää ja syömään pannukakkuja :).

Ihastun yhä uudelleen mansardikattoisiin taloihin. En välttämättä tarkoita talopakettien kaikkein piparkakkumaisimpia puuteriunelmia, mutta sellaisia, jotka tuovat taloon nostalgista tunnelmaa.

Sitten toinen juttu, joka meitä vetää puoleensa, ovat kivitalot. Vanhat, jopa jugend-tyyliä henkivät kivitalot! Tai ollapa kivinen villa Italiasta tai Etelä-Ranskasta! Työmatka taitaisi vain venyä silloin turhan pitkäksi, saisikohan sellaisen talon tunnelmaa siirrettyä jotenkin tänne kylmään pohjolaan?

                  http://www.theaustralian.com.au/executive-living
       Tässä kuvassa on aivan ihana tunnelma! Näillä lakeuksilla ja     pakkasasteilla  tulisi kyllä haasteelliseksi tavoittaa tätä     fiilistä.. :D

                                                 http://www.rentvillasin.com

En oikein osaa selittää, mikä näissä taloissa vetää mua puoleensa. Ne ovat aika pelkistettyjä, eivät mitenkään suomalaisessa mielessä perinteisiä (ja olen monessa jutussa raivostuttavan Suomi-nostalginen :D) eivätkä monen mielestä kovin kauniitakaan verrattuna mansardi-pitsitalo-unelmiin. Silti näitä kuvia katsellessa mun sydämen valtaa todella kotoinen tunne. Ja sellaista fiilistähän me kaikki tietty tavoitellaan kun kotia etsimme.

Kun jotenkin saisin yhdistettyä Vaahteramäen mansardikaton ja maalaistunnelman Etelä-Eurooppalaiseen villaan ja saisin sen näyttämään vielä luontevalta Suomen maaperällä... Kaipa tässä täytyy avata silmät ja alkaa katsella ympärilleen, jossain se oma unelmien Pikku Villa meitä odottaa!

Sellaisen kodin terassilla voisin siemaista lasillisen punaviiniä ja rauhoittua niitä syreenipensaita nuuhkien :).

Lämmittävät omenat toffeella (5:lle)

Voi kamaluus näitä pakkasia!
Tulen joka päivä sisälle nenänpää jäässä ja sormet kohmeessa. Nyt tarvitaan jotain lämmittävää herkkua paukkuvien pakkasten keskelle.
Resepti on peräisin Sara La Fountainin "Passion for food" -kirjasta. Mielestäni yksi parhaista herkku-kirjoista, kun tekee mieli jotain vähän "epäterveellisempää", muttei viitsi kaupan irtokarkkilaarillekaan heti marssia :)

Omenat ovat tähän aikaan talvesta edullisimpia hedelmiä, mitä kaupasta saa. Niistä ja muutamasta perusleivontamausteesta saa hyvän jälkkärin, joka lämmittää mausteisuudellaan ja sulattaa kohmeen niin isojen kuin pienempienkin nenänpäistä :).

Toffeekastiketta kannattaa kokeilla muihinkin jälkkäreihin, esim jäädykkeen ja jäätelön kanssa maistuu tosi herkulta.

Uuniomenat suuntaamassa kohti uunia

50 g fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
50 g rusinoita (meillä niistä ei niin tykätä, joten oman maun mukaan vähempikin riittää..)
50 g pekaanipähkinöitä rouhittuna
5 omenaa, siemenkodat poistettuina
50 g voita pieninä kuutioina

Toffeekastike:
125 g fariinisokeria
2 1/2 dl kermaa
1 tl kanelia
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl neilikkaa

Sekoita kulhossa fariinisokeri, kaurahiutaleet, rusinat ja pekaanipähkinät. Laita omenat leivinpaperoidulle uunipellille ja täytä omenat kaura-pähkinäseoksella. Lisää lopuksi vielä voinokareita jokaiseen omenaan. 
Laita täytetyt omenat 180 -asteiseen uuniin 25-30 minuutiksi, kunnes omenat ovat pehmenneet.

Tee toffeekastike sillä aikaa, kun omenat ovat uunissa. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna keittyä, kunnes seos on paksuuntunut. Tarjoile uuniomenat toffeekastikkeella ja vaikka vaniljajäätelön kera.