Herkkuviikonloppu Miss Silvan kanssa

Varoitus, luvassa on herkuttelua :).

Meillä on ollut ilo ja kunnia saada Ketunpojan kummeiksi "ne parhaat tyypit", eli sekä minun että mieheni hyviä ystäviä, joiden tiedämme pysyvän tiiviisti mukana Ketunpojan elämässä. Niitä tukipilareita, joita jokainen elämäänsä tarvitsee. Pari viikkoa sitten yksi näistä tukipilareista, Saija, tuli luoksemme muutamaksi päiväksi kyläilemään. Tiedättekö, miten joidenkin ihmisten kanssa tapaamisten välillä olevan ajan pituudella ei ole mitään merkitystä. Ystävyyssuhde on ja pysyy syvänä ja arvokkaana vaikka välillä olisi kuukausia, ettemme juuri kuule toisistamme. Käykää kurkkaamassa Saijan blogi, "Casa Silva" sieltä löytyy kokkailua, fiilistelyä, kauniita valokuvia ja kauniita asioita :).

Teki hyvää olla yhdessä pitkästä aikaa, viimeksi näimme Ketunpojan ristiäisissä ja ne olivat aikamoista hulinaa, joten emme päässeet rauhassa juttelemaan. Nyt tuli vaihdettua kuulumiset perinpohjaisesti, parannettua maailma - jälleen kerran, ihmeteltyä Hirviskää koko perheen voimin, vietettyä laatuaikaa Ketunpojan ja kummitädin välillä sekä juotua punaviiniä ja herkuteltua. Meitä yhdistää Saijan kanssa - monen muun asian lisäksi - armoton herkkuperseily. Kun näemme, tulee yleensä aina otettua haltuun jokin uusi aluevaltaus ruuanlaiton saralla. Saijan kanssa olen vääntänyt ensimmäiset britakakkuni ja tiramisuni. Leivomme joka joulu yhdessä pipareita (jouluihmisiä kun olemme, joka vuosi täytyy tavata rati-riti-rallan merkeissä). Muistan yhden pääsiäisen, jolloin kokkasimme koko päivän juhla-ateriaa ihan vain meille kahdelle. Muistelisin pöydässä olleen niin naan-leipää, konjakkisessa kermakastikkeessa muhineita pihvejä kuin samaisessa konjakissa marinoituja viikunoita. Voi sitä ähkyn määrää :D !

Ylitsepursuavaan kokkaamisen suuruudenhulluuteemme nähden olimme tällä kertaa lähes maltillisia! Teimme vain kaksi pizzaa ja canneloneja, joita olemme itseasiassa tehneet ennenkin samaisella reseptillä. Aika hyvin siis maltoimme mielemme tällä kertaa :D ! Uusi aluevaltaus tuli silti tehtyä, sillä tein elämäni ensimmäisen kerran pizza biancoa, eli valkoista pizzaa. Reseptin Saija oli saanut työkaveriltaan joka muuten kirjoittelee myös blogia. Pizza biancon pointtina on jättää tomaattikastike väliin ja korvata se ranskankermalla (maustoimme creme fraichen suolalla, oreganolla ja valkosipulilla). Muutoinkin pizzasta tuli sävyltään kovin vaalea, sillä täytteinä meillä oli kanaa, herkkusieniä ja mozzarellaa. Ihan älyttömän hyvää! Ranskankerma antoi pizzalle todella täyteläisen maun, kannattaa kokeilla!

Teimme kyytipojaksi vielä toisen, perinteisemmän pizzan tomaattikastikkeineen, hyvää oli sekin! Palkitsimme itsemme myös herkkuhetkellä paikallisessa pikkukahvilassa, jonka valikoimiin kuuluu jos jonkinlaista leivonnaista ja makupalaa. Siellä(kin) nautimme pizzasta, salaatista ja erilaisista leivoksista.

Jos joskus eksytte Seinäjoelle, kannattaa tänne Pikku Paussiin pysähtyä kahvittelemaan. Tiskin takaa löytyy hymyilevä omistaja ja kaikki herkut ovat itse valmistettuja. Palvelu on aina aurinkoista ja jo muutaman kerran käytyään henkilökunta alkaa muistaa, miten kahvisi haluat ja mikä on ollut vakiotilauksesi. Paikka on kovin pieni, mutta sitäkin kodikkaampi. Sitä vanhan ajan kahvilan tuntua, ei mitään ylimääräistä kikkailua.

Pikku Paussin leivonnaistarjontaa katsoessa tulee valinnan vaikeus!

Joskus pitää vain antaa mennä ja suoda itselleen niitä herkkuhetkiä. Omassa tapauksessani niitä on varmaan ihan liian useinkin, mutta ruoka on niin määrittävä osa ihmisen hyvinvointia ja sanonta hyvä ruoka - parempi mieli pitää kyllä paikkansa. Kun hyvästä ruuasta pääsee vielä nauttimaan kauniissa puitteissa, tulee herkutteluhetkestä suorastaan ruhtinaallinen. Niinpä soimme Saijan kanssa itsellemme vielä yhden hemmotteluhetken sille viikonlopulle. Sunnuntai valkeni harmaana ja sateisena, kun me vaelsimme sateenvarjojen suojissa viini- ja ruokaravintolana toimivaan vanhaan kartanoon sunnuntaibrunssille. Kävin täällä viimeksi vappuna herkuttelemassa hyvin samantyylisellä kattauksella, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. 

Emme päässeet tällä kertaa nauttimaan vihreän puutarhan rauhasta, koska sade tuntui vain yltyvän. Sen sijaan rentouduimme sisällä kartanon lämmössä nauttien tummien hirsien ja suurikuvioisten tapettien tunnelmasta. Hetkeksi saattoi huijata itseään ja kuvitella siirtyneensä ajassa taaksepäin. Söimme hitaasti ja pitkän kaavan kautta, annoimme pisaroiden ropista vanhoihin ikkunoihin ja saimme hetken kahden keskistä "aikuisten aikaa". Ketunpoika jäi isänsä kanssa kotiin ja me naiset saimme vain olla. 

 

Kahdenkeskistä brunssia hyvän ystävän kanssa täytyi juhlistaa myös kauniilla jälkiruoilla. Suklaafondantti ja kinuski-appelsiinijäätelö kruunasivat sunnuntaibrunssin.

Viikonloppuun mahtui myös levottomia bollywood-elokuvia, kasvonaamioita ja paljon paljon naurua. Milloinkohan päästään ottamaan uusiksi? :) 

Kuten sanottua; syvä ja arvokas ystävyyssuhde.

Kylpyhuone/Sauna riisuutuu

Apuva, mihin tää kesä meni??

Tuntuu, että vastahan oli kesäkuu, meille oli lyöty Hirviskän avaimet käteen ja remppakesä oli vasta aluillaan. No, nyt se jo menikin ja asiat ovat iiiihan kesken :D ! Kai tämä on sitä keskeneräisyyttä, jota kaikki remontin keskellä eläneet ovat kehottaneet oppia sietämään. Ja ei kai omakotitalo ole koskaan kunnolla valmis, aina on jotain laitettavaa. Nyt ei tarvitse edes asua remontin keskellä; kesä on kulunut vuokra-asunnon ja talon väliä rampaten. Mies remontoiden ja minä ketunpoikaa hoitaen ja muonituksia järjestäen. 

Nyt on kuitenkin jo elokuu ja mies meni tänään ekaa päivää töihin, kesäloma on ohi ja tästä eteenpäin remontti tulee hidastumaan varmaan aika merkittävästi. Tässä kuitenkin vähän tilannepäivitystä pienen tupasemme suhteen. 

Tässä oli kylppärin lähtökohta keväällä, kun kuljimme siellä mittaillen ja viuhottaen. Alemmissa kuvissa olemme jyräyttäneet laatat ja betonin pois, patterit irti ja vaakalaudoitusta seinistä pois. Sauna, joka jää kuvissa vasemmalle, koki saman kohtalon. 

 Olipahan lattian piikkauksessa hommaa! Laattojen alta löytyi betonia, betonia ja vielä kerran betonia. Kun saimme lapioitua ja kärrättyä sen kaiken sotkun ja sälpän ulos talon nurkalle, alta paljastui vihdoin hiekkamaa. Ah, kauan sitä odotettiinkin!

Kylppärin lattia muutti ulos talon nurkalle. Kai sen saa tuosta joskus eteenpäin kun alkaa tarpeeksi ärsyttää. Onneksi on iso piha...

Tässä purkuhommassa yllätti eniten se, miten paljon jätettä hommasta syntyy. Tai oltiinhan me puhuttu, että pitää hommata se jätelava, eihän tuonne kylppäriin mitä vanhaa nimittäin jää.. Mutta silti, sitä roudaamisen määrää. Ei käy kateeksi ystäviämme, jotka ovat tehneet saman käsittelyn kylpytiloille kellarikerroksessa, sitä roudaamisen määrää, äyh..

Harmi, ettei tullut laattoja irti nakutellessa ikuistettua laajemmalti sitä kaunista punaista sävyä, joka vanhassa lattiassa on ollut laattojen alla. Ei ehkä ihan kaikista rauhoittavin sävy kylppäriin, mutta lämmin tunnelma kuitenkin :) ! 

Mahtuihan kesään sitten juhannuskin, jonka vietimme Savossa ystäviemme luona grillaillen ja rentoutuen. Eipä ollut yhtään hullumpaa hommaa pienen ketunpojankaan kanssa! Poikamme on aika tarkka siitä, missä nukkuu.. jos paikka on yhtään vieraampi, hän antaa siitä kyllä äänekkään palautteen. Tällä reissulla isäntäväki oli kuitenkin järjestänyt yöpymisemme mahdollisimman helpoksi ja meitä odotti samanlainen pinnasänky kuin meillä kotona. Otimme omat petivaatteet mukaan ja ainoa mikä toisin sanoen ketunpojan yöpymisessä muuttui, oli kattonäkymä :D ! Ja ensimmäisen, hieman työläämmin nukahdetun yön jälkeen poitsu nukkui Kiuruvedellä ilman minkäänlaisia ongelmia.

Aikuisille grilliherkkuja, ketunpojalle maitobaari!

Hirviskän kylppäri yllätti meidät iloisesti purkaessamme kattoa, sen alta löytyi toinen, selvästikin alkuperäinen katto <3 ! Huonekorkeutta oli jo muutenkin aika lailla, sillä kylppäri oli lattialtaan matalammalla kuin muu osa talosta. Nyt kun lisää senttejä tuli vielä katonkin puolelta, alkoi tuntua siltä, että lattiaa on pakko saada korotettua jonkin verran. Vaikka sinne tulee kapillaarit, lattialämmitykset ja koko hoito, niin huoneesta meinaa tulla aika korkea..

 Nyt siis soran roudaamista, putkien vetämistä ja seinien nakuttelua. Homma on edennyt aika hitaasti sillä kuten aina remontoidessa, myös tässä talossa homma alkaa levitä laajemmalle. Apua, toivottavasti kaiken saisi valmiiksi ennen joulua! :S

Vesiputket nimittäin vedetään pannuhuoneesta (jonne ollaan nyt laittamassa maalämpöä. Kaivo on jo porattu maahan ja olipahan messevä kone, joka rynkytti yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana 190 metrin syvyyteen maalämpökaivon!) yhden makkarin lattian ali saunaan. Saunaan tulee sitten jakotukki, josta vesi lähtee etiäppäin. Remontti laajeni sitten tähän makkariin, mutta siitä lisää toisella kertaa. Yläkerran vessan tuuletusputken läpivienti vuotaa, tämän totesimme yhtenä näistä kesän sateisista illoista. Ei siis muuta kuin vessaa auki että nähdään, mikä on vesivahingon laajuus. Onneksi ei iso, mutta tulipa revittyä sekin täysin auki, joten yläkerran vessakin tehdään uusiksi. Putkiremppaa kun teemme, niin myös alakerran vessa menee uusiksi. Ja putkien läpiviennin vuoksi myös eteisen lattia. Että näin. Pikkuinen kylppäriremppa karkaa äkkiä käsistä :D! Mutta lähinnähän siitä saa "syyttää" tätä putkiston uusimista.

Putkiremppa oli kuitenkin jo vähintäänkin ajankohtainen, alla nimittäin läpileikkaus meidän putkista tällä hetkellä. Oli tuolla oikeassa yläkulmassa yksi pieni reikä, josta vesi pääsee kulkemaan. Josko uusien putkien kanssa olisi paineet kohdillaan..

Nyt ketunpoika heräsi, apuva, taas pitää rientää :) ! Koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tänne taas enemmän. Tää remppa-yh-äitinä oleminen vain vie yllättävän paljon aikaa ja illalla ketunpojan nukahdettua pitää todella kaivaa se energia tänne kirjoittamiseen. Mutta parannan tapani. Ainakin tämän kirjoituksen ajaksi :D !

Täti Vihreä höpisee villiyrteistä

Villiyrtittää! Täytyy siis olla kesä :) !
Joka kesä hurahdan villiyrtteihin, keräilen ja tungen niitä kuivuriin saadakseni vitamiineja talteen talvenkin varalle. Valitettavan usein vain kuivatut versiot jäävät kaappiin, suosin enemmän tuoreena kokattuja villiyrttejä. 
Enkä toki osaa käyttää niitä kovin monipuolisesti. Tiedän, että siankärsämö on Suomen timjami (ja sitä käytän kyllä kuivattunakin) ja nokkonen on Suomen pinaatti. Olen myös lukenut loputtoman paljon erilaisista villiyrteistä, mutten koskaan ota kasveja kokeiluun asti, vaan junnaan niissä muutamassa tutussa kasvissa. Marttojen tämän vuoden yrtti on muistaakseni mesiangervo, jonka huumaavan tuoksuisia kukkia voi käyttää erilaisissa jälkkäreissä. Vaikken ole niitä koskaan maistanut, vesi herahtaa kielelle jo nyt. Pitäisikö kokeilla?
 

Nokkosia kerätessä kannattaa pitää hanskat kädessä. Kerää nuoria lehtiä. Tiesitkö, ettei nokkosia ole pakko ryöpätä, kunhan et kerää niitä kompostien läheisyydestä maan korkean nitraattipitoisuuden vuoksi?

Nokkosia ja siankärsämöä kuivurissa, talvivarastojen kerryttäminen on alkanut.

Osallistuin pari viikkoa sitten marttojen villiyrtti-iltaan ja niin siinä kävi, että tänäkin vuonna painelin metsään ja keräilin nokkosia ja siankärsämöä, sen verran innostuin. Nokkosista saa hyviä lättyjä ja pannareita samalla periaatteella kuin pinaattilätyissä. Ja myös nokkoskeittoa voi kokeilla pinaatin hengessä. Toimii!

Olen pyöritellyt tässä tätä terveysteemaa koko kevään. Paljon puhutaan kaiken maailman superfoodeista ja itsekin olen kokeillut raakamakeisten kautta joitakin näistä ulkomailta tuoduista ihmeistä. Ja ovathan ne ihan hyvän makuisia, ei käy kieltäminen. Mutta jälleen kerran, kiitos marttojen koulutuksen, silmät aukesivat uudelleen. Miksi ihmeessä ostaa kalliita lisäaineita, kun takapihamme ovat täynnä jos jonkinlaista terveyskasvia. Tämä tupaprojektikin nyt rajoittaa sen verran, että tänä vuonna ei oteta kovin montaa uutta ruokayrttiä haltuun, mutta ehkä ensi vuonna olisi aikaa opiskella elintarvikeominaisuuksien lisäksi myös terveyspuolta. Sen nyt ainakin opin, että nokkosen siemenistä, niistä jotka kehittyvät kasvin varsiin kukkien jälkeen, on kaikki rasvahapot joita ihminen tarvitsisi. Mutta niiden syömisen sijaan ostamme kalliita omega 3-kapseleita. Höh höh.

Kuivattua nokkosta paperipussissa. Kuivatut yrtit säilyvät parhaiten paperipussissa, valolta suojassa.

Jos teillä on tiedossa jotain muita käteviä kikkakolmosia Suomen luonnosta, niin vinkatkaa mulle! Mitä enemmän osaisimme omaa luontoa hyödyntää, sitä terveempinä eläisimme. Tai niin ainakin uskon. Eikös se ole aika loogista, että tähän ekosysteemiin sopeutuneina, täällä koko ikämme asuneina, meille sopivat parhaiten täällä vuosisatoja kasvaneet kasvit? Kuulostaa mielestäni järkevämmältä kuin goji-marjojen popsiminen.

No yhden uuden tuttavuuden olen ehtinyt kokeilla, mutten ole vielä ihan varma, mitä olen siitä mieltä. Nimittäin koivun nuoret lehdet. Niitä voi käyttää mintun tapaan, vaikkei maku olekaan samanlainen. Esim. leivän päällä koivunlehdet ovat raikas lisä. Innostuin tekemään yrttisuolaa koivunlehdistä ja merisuolasta sauvasekoittimen avulla. 

 Maku ei ole yhtään hullumpi.. maistuu.. koivulta :D ! Ehkäpä he, jotka rakastavat saunavihdan tuoksua, hurahtavat myös koivunlehtien makuun. Mutta käsittääkseni paras koivuaika on jo ohi, kyseessä olivat nimittäin juuri auenneet, pehmeät ja nuoret koivunlehdet.
Koivunlehtiä mummolani pihasta metsästäessä löysin maasta myös yhden jokakeväisen aarteen, jonka olin ihan unohtanut: 

Joko kuvasta tunnistaa? Kävyt antavat pientä vinkkiä ;) ! Taustalla muuten se ihana hirsirunkoinen mummolani 1800-luvulta <3

 Nimittäin männynkäpynahikas! Pienenpieni sieni, joka kavaa joka kevät takapihoillamme. Sieni kasvaa nurmikoilla, männyn kaverina. Sienihän tarvitsee aina "isännän" jonka kanssa elää symbioosissa ja tämä sieni on kyllä helppo löytää. Siellä missä on männynkäpyjä, on myös tämä pikkunahikas. 
Keräsin sieniä pienen saaliin ja sotkin innoissani mummiskalla vanhempieni luo. Äkkiä levy päälle, sieniä voissa käristämään ja herkuttelemaan valkosipulilla hierotun ruisleivän päältä. Näitä kun ei tarvitse mitenkään esikäsitellä.
Kun ripistelin vielä koivusuolaa leivälle, jonka päälliset löysin ihan sattumalta vähän fillarilenkkiä tehdessäni oli semmonen "voimme elää luonnon antimista kuin paratiisin lapset!!"-olo :D. 

Pikkusaaliini!

Eli pienimuotoinen hypetys päällä, kun täti Vihreänä touhotin sienien ja lehtien kera. Ehkä parasta tässä kaikessa on se, että luonto on vihreänä, kaikkialla kuhisee elämä, kaikkialla luonnossa tuoksuu jokin hyvä, kevät on parhaimmillaan ja keskikesä vasta edessä. Nautitaan rakkaat ystävät, nämä hetket karkaavat niin nopeasti ja tässä kaikessa on jotain todella taianomaista.

Suomen luonto on ihmeellinen.

Hirviskä esittäytyy!

Hellurei, saanko esitellä teille Hirviskän, tulevan kotimme!

Hirviskä

  
Ruskea rintamamiestalo sopivasti sivussa, mutta 3 kilometrin päässä "kylältä". Hirviskä viihtyy ison omenapuun kupeessa, josta kukkasten määrästä päätellen saamme hyvän omppusadon tänä syksynä. Ei muuta kuin mehulinko laulamaan. Hirviskä on vanha, sympaattisesti nuhruinen ja kovin tunnelmallinen talo. Uskon että se tulee pitämään uusista, rintamamiestaloihin hurahtaneista asukkaistaan.

On vähän ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä. Toisaalta olen onneni kukkuloilla ja haavekuvissa nousen keinutuolista, käpsyttelen jo villasukat jalassa lankkulattian poikki, lisään muutaman klapin takkaan. Ja todellisuus on tällä hetkellä tämä:

Oviaukko saunaan.

 Kylpyhuoneesta ja saunasta ollaan repimässä kaikki mahdollinen pois ja lyödään uutta tilalle. Hyvä jos vanhan talon kylpytilat oli edes vesieristetty, nyt siitä ei ainakaan ole enää mitään jäljellä ja kylppäri on pakko uusia ennen ensimmäistäkään suihkuttelua. Ollaan keskitytty lähinnä repimään tavaraa pois ja irti, onko ehdotuksia, millainen kylppäri tehdään?? :)

Kylppäri ja kylppärin ihana, vanha ovi. Toivottavasti saamme sen entisöityä :)

Ja tajuan kyllä, että omelettia ei saa rikkomatta munia, huomaan vain yhä uudelleen yllättyväni kun saavun talolle. Ai niin, tätähän täällä sisällä olikin, eikä sitä mun valmista mummoiluhattaraa :D. Ehkä on silti ihan hyvä, että pystyn näkemään tämän kaiken valmiina, ahdistaa silloin tämä remontti huomattavasti vähemmän.

Eli nyt alkuun teemme kylppäri- ja saunaremontin. Yritämme sulloa kylppäriin myös pyykinpesukoneet ja kodinhoitohuoneen kaapistot, saas nähdä kuinka käy. Jos teillä on hyviä ideoita siitä, miten kaappitilan saisi kaikista näppärimmin ja tilaa säästävimmin hyödynnettyä, vinkkejä otetaan vastaan!! Samaan syssyyn teemme myös putkirempan, kun kerran aletaan riehua. Vähän kunnianhimoinen hanke alkaa availla lattioita ja ihmetellä kuinka syvällä talon alla vettä virtaa, mutta vielä vaikeampaa sitä olisi lähteä tekemään kun ollaan taloon muutettu. Etenkin kun ketunpojan kanssa juokseva vesi on ympärivuorokautisesti erittäin jees. 

Olimme myös ajatelleet, että jossain vaiheessa vaihtaisimme vanhan öljylämmityksen maalämpöön. Nyt viikon talolla häärättyämme kävikin ylläri ylläri niin, että öljy loppui. Olimme kysyneet, paljonko sitä on jäljellä, olisi pitänyt vain käydä vielä itsekin kurkkaamassa. Nyt opimme, että käsite "jonkin verran" voi olla aika joustava. Toiselle se voi merkitä muutamaa kuukautta kesällä, toisille näköjään muutamaa viikkoa. No nyt kävi niin, että "jonkin verran" kantoi viikon päähän ja nyt tuvassa on vilpoisaa. Onneksi on kesä. Arvottiin hetki, että tilataanko edes se 1000 litraa öljyä nyt ja mietitään maalämpöä ensi vuonna, vai lyödäänkö niidenkin litrojen hinta kiinni maalämpöön ja kunnostetaan se samaan konkurssiin nyt heti alkuun. Jotkut väittävät moisen järjestelyn maksavan itsensä takaisinkin. 
Niin että aika kunnianhimoisesti ajattelimme laittaa heti alkuun kuntoon kylppärin ja saunan, käyttövesiputket ja päivittää lämmitysjärjestelmän maalämpöön. 

...Siinä meidän remonttirahat sitten onkin, eikä lautalattiasta vielä tietoakaan :D ! Seuraavana listalla olisivat saumapeltikatto josta maali jo lohkeilee, sekä sadevesijärjestelmän uusiminen (sitä ei ole tällä hetkellä käytännössä katsoen ollenkaan). Eli voi olla, että muovilattiamatot ovat ja pysyvät pystymuuritakan ympärillä vielä monta vuotta, mutta pääasia että tiedän mitä siellä maton alla on :) !

Laiminlyöty mansikkamaa-parka! Silti puskien seasta pukkaa kukkia, ehkä mansikkakakku kesällä?

Ja nyt kun olemme taloa kiertäneet ja ihmetelleet täytyy myöntää, että talo itsessään on pitänyt sitkeästi pintansa kun ottaa huomioon, miten laimin sitä on lyöty viimevuodet. Joka paikka repsottaa ja on vähän rempallaan, esimerkiksi rännit ovat täysin tukossa ja ruostuneet kaikesta siitä moskasta mitä pihakoivut ja -pihlajat ovat varistaneet (en usko, että niitä on tyhjätty vuosiin). Ja siitäkin huolimatta olen täydellisen, totaalisen ihastunut tulevaan kotiimme. Siinä on potentiaalia. Paljon. Nyt kun olemme viettäneet aurinkoiset päivät talolla puuhastellen, asuinalueen rauhallisuus näyttäytyy kunnolla. Linnut laulavat, aurinko paistelee ja tuuli kahisuttaa koivunlehtiä. Tontti rajautuu yhteen suht. vilkasliikenteiseen tiehen, mutta ohi huristavia autojakaan ei juuri näe tiheän kuusikon läpi. Ja onneksi tontti on sen verran iso, että nyt puhutaan ns. pihan perästä.

Vaunuttelua ketunpojan kanssa. Meidän lähellä on pieni silta ja puro, tien varsilla kasvaa mansikkaa villinä! 

Mitäs muuta kuuluisi, kuin Hirviskää. Täytyy myöntää, että se ja ketunpoika täyttävät tällä hetkellä pääkopan lähes kokonaan. Semmonen takapakki meille kävi, että Ketunpoika on saanut nuhan. Ollaan kökitty yhtäkkiseltään tosi paljon talolla ja nimenomaan pihalla. Vaikka poika onkin tiukasti vaunuissa peittojen alla, on viluhiiri päässyt jossain vaiheessa puraisemaan ja niin vain kävi että meillä on nyt pieni nuhainen vauva. Ja juuri nyt sylin tarve on valtaisa, eikä talolle oikein uskalla lähteä. Etenkään kun sisällä ei tällä hetkellä lämmitystä ole. Hirveä polte olisi päästä talolle, riipimään kaakelia seinistä ja nauloja laudepuista, mutta nyt täytyy malttaa mielensä ja mennään Ketunpojan ehdoilla. Tällä hetkellä jako on siis se, että mies on Hirviskällä remppaamassa ja minä keskityn lähinnä pitämään huolta siitä, että muonitus pelaa. Tänään isännälle on luvassa piikkausnälän karkottava pulled pork :).

Toipilas

Pieni paussi remonttihommiin tulee muutenkin tällä viikolla. Mies lähtee työmatkalle loppuviikoksi ja minä lähden Ketunpojan mummolaan kyläilemään pikku potilaan kanssa. Myönnettäköön, että taka-ajatuksena on kaivaa siellä esille vanha pirtinpöytä ullakolta ja kurkata, olisiko se sopiva Hirviskän keittiöön ;).

Laitan lisää kuvia kun remppa etenee ja Hirviskä täpäköityy :)!

Piikkausnälän karkottava pulled pork ja Ameriikan coleslaw

Te kaikki remontoidessa nälkää kasvattaneet hoi! Tuhti nyhtöpossu pitävät nälän poissa pitempäänkin. Tästä siis resepti talteen. Yleensä pulled pork on aika makeaa - Amerikan tyyliin - makeaa on tämäkin mutta mikäli kaipaat autenttisempaa imelää possua, tuplaa rohkeasti siirapin ja fariinisokerin määrät. Nämä meidän bbq-kastikkeen määrät ovat muutenkin semmoisia "noin"-määriä. Vähän näppituntumalla sitä ja tätä, mikään ei estä jättämästä jotain näistä pois tai korvaamalla jollain omalla lempparimaulla. Paras lopputulos tulee, kun maistelee kastiketta vähän joka välissä. Kannattaa olla omalle maulleen uskollinen, muuten tulee kehno porsas.

Ja coleslawsta pakko kehua, että Yhdysvalloissa taajaan reissaava ystävämme antoi tästä salaatista palautteen, että "maistuupas aivan samalta kuin Ameriikassa" ja santsasi. Otin sitten coleslawn reseptin ylös muistiin, että osaisin tehdä jatkossakin juuri samoilla määrillä, ehkä seuraavallakin kerralla tulee samat kehut. Ja on tästä tykätty :).

Pulled Pork (4-6 annosta)

n. 1 kg possun lapaa tai kasleria
suolaa & pippuria
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä

BBQ-kastike:
1 dl siirappia
0,5 dl fariinisokeria
1 dl sweet chili-kastiketta
0,25 - 0,5 dl riisiviinietikkaa
vajaa dl soijakastiketta
1 rkl tuoretta, raastettua inkivääriä
2-4 valkosipulinkynttä
1/4 tl maustepippuria
1/2 tl piparkakkumaustetta
2 tähtianista 
suolaa
+ 4-6 hampparisämpylää

Hiero liha reilusti suolalla & pippurilla ja laita kannelliseen uunipataan sipulien kanssa. 

Sekoita kastikeainekset keskenään ja lisää pataan. 

Paista 110 c 4-5 tuntia.

Nosta liha & revi haarukalla. Tarjoa burgerina salaatin kanssa.

 
Ameriikan coleslaw (4-6 annosta)

n. 500 g kaalia
2 porkkanaa

kastike:
1 dl majoneesia
1 dl kermaviiliä
1-2 rkl sitruunamehua (maun mukaan)
1 rkl sinappia
1/4 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/4 tl mustapippuria
+ persiljaa
 
Tee kastike kulhossa. Raasta kaali ja porkkana. Hienonna persilja. Yhdistä kaikki ja sekoita hyvin. Anna salaatin maustua jääkaapissa.

Kolme kovaa lootaa

Tiedättekö mitä tuore äiti syö, jos ei halua sortua valmisruokiin?
Laatikkoruokia. Loputtomasti laatikkoruokia. Miksikö? 
Riittää, että heittää ruuat vuokaan ja nostaa uuniin - muuhun ei juuri ole aikaa. Tai hetkittäin voisi olla aikaa kokatakin, mutta ei mitään, mikä vaatisi yhtäjaksoista hellan äärellä oleskelua. Kokkaaminen keskeytyy tässä taloudessa ketunpojan hoitamisen vuoksi noin 3-5 kertaa jokaisella kokkauskerralla. Siinä vaiheessa hellalla ei voi olla käynnissä tarkka suurustaminen, pihvin minuutintarkka paistaminen tai mikään mitä ei vain voisi nostaa syrjään siksi aikaa kun juokset pinnasängyn luo rauhoittelemaan pahaa unta nähnyttä poikasta, vaihtamassa vaippaa tai ihan vain lohduttamassa lasta, koska inhottava tutti päätti karata suusta juuri kun sitä kipeiten olisi tarvinnut. Näin ruokaa tulee kerralla myös sen verran, ettei kokkausrumbaa tarvitse multitaskata monta kertaa viikossa.

Siksi siis laatikot.

Tässä kolme maukasta laatikkoa, joita on meillä tehty tänä keväänä pariinkin otteeseen perusmakaronilaatikoiden ohella. Suosittelen lämpimästi etenkin pinaattilasagnea, kokeile rohkeasti korvata pinaatti nokkosella, näin keväällä sitä saa kantaa metsistä kaksin käsin! 

Kesäkurpitsapaistos

600 g kesäkurpitsaa
ripaus suolaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 pkt sika-nauta-jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattisosetta
ripaus sokeria
maun mukaan suolaa, paprikamaustetta ja rouhittua mustapippuria
Lisäksi mozzarellajuustosiivuja ja juustoraastetta

Paloittele kesäkurpitsat nosta ne siivilään. Ripottele niiden päälle suolaa. Kääntele suola kurpitsanpalojen sekaan ja anna hikoilla 15 minuuttia. Paahda jauheliha pannulla ja lisää joukkoon hienonnetut sipulit. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattisose. Mausta seos. Purista kurpitsoista ylimääräinen neste pois, esim. talouspaperilla. Kumoa kurpitsat uunivuokaan yhdessä tomaatti-jauhelihakastikkeen kanssa ja laita päällimmäiseksi juustot. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia

Punajuuri-jauhelihapastalaatikko

n. puoli pussia pastaa
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria
4 isoa säilykepunajuurta
2 herkkukurkkua
1 prk maustettua ruokakermaa, esim. 3 juustoa
hienonnettua basilikaa tai persiljaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paista jauheliha öljyssä pannulla. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Raasta pannulle punajuuret. Lisää hienonnetut herkkukurkut. Sekoita ainekset keskenään. Nosta puolet pastasta voideltuun uunivuokaan. Levitä päälle jauhelihaseos. Levitä pinnalle loppu pasta. Valuta vuokaan kerma. Kypsennä 200 -asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Ripottele pastavuoan pinnalle hienonnettuja yrttejä.

Pinaattilasagne

Lasagnelevyjä
300 g pinaattia (pakaste tai tuoreena)
40 g voita
vajaa 1 dl vehnäjauhoja  
n. puoli litraa maitoa
3 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutio
1 valkosipulin kynsi
400 g jauhelihaa
suolaa, mustapippuria, paprikamaustetta, ripaus currymaustetta
2 rkl tomaattisosetta
aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan
juustoraastetta (esim. parmesan)

Ruskista jauheliha ja mausta se. Lisää joukkoon tomaattisose ja nosta sivuun odottamaan. Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kypsennä jauhoja hetki mutta älä ruskista. Lisää maito ja kerma pienissä erissä voimakkaasti vatkaten. Anna kiehua hiljalleen kymmenisen minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää lopuksi lihaliemikuutio ja pinaatti sekä murskattu valkosipulinkynsi. Anna kastikkeen pulpahtaa kerran tai pari ja nosta syrjään. Paloittele aurinkokuivatut tomaatit.
Kaada kolmannes pinaattimuhennoksesta voideltuun lasagnevuokaan. Ripottele päälle jauhelihaa ja hieman tomaatteja. Asettele päälle lasagnelevyt ja jatka kerrotamista, kunnes aineet loppuvat. Lasagnelevytjä tulee näin kaksi kerrosta ja päällimmäiseksi muhennosta, tomaatteja ja jauhelihaa. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 180-asteisen uunin keskitasolla 45 minuuttia.

Huom. jos käytät tuoretta pinaattia, ryöppää se ennen kuin alat valmistaa kastiketta.

Koti!

Nyt tulee kovettu blogipäivitys: Koti!!

Nyt se on totta, meillä on ikioma talo!! Pitkään etsittiin miehen kanssa juuri meille sopivaa tupaa, käytiin katsomassa niin uusia kuin vanhojakin, rempattuja ja alkuperäisessä kunnossa olevia, käkikelloja, valesokkelilituskoja.. Joistakin kohteista tiesimme heti kynnyksen ylitettyämme, ettei se ole meitä varten. Jotkut tuntuivat järkeviltä ratkaisuilta mutteivät silti kodilta. 
Viime kesänä, hyvin pian ketunpojan ilmoitettua olemassaolostaan, kävimme katsomassa 50-luvulla rakennettua rintamamiestaloa joka komeili isolla tontilla rauhallisen pikkutien varrella. Aluksi en innostunut talosta yhtään, vaikka meidän yhteinen haave on jo vuosia ollutkin vanha talo jossa on sielua, mieluiten rintamamiestalo.
Mielestäni tontti oli pelkkää suurta ja harmaata sepelipihaa ja jotenkin varjoinen ja synkkä (en tajua mistä ajatuksen revin..). 

Mieheni taas oli erittäin innoissaan heti alusta lähtien. Hän näki mahdollisuuksia isossa pihassa, vähän remontteja läpikäyneessä talossa, elintasosiivessä joka on rakennettu samaan aikaan muun talon kanssa jo 50-luvulla arkkitehdin suunnittelemana..ja sai pikkuhiljaa mutkin innostumaan. Itse talohan on aivan ihastuttava! Hieman tavallista enemmän neliöitä elintasosiiven ansiosta, pystymuuritakka, sormipaneelia, lautalattiaa.. Paljon semmosia hyviä juttuja, joista tämmönen henkisen mummolan etsijä löytää mahdollisuuksia. 
Kiikkutuolit, emaliastiat, pirtinpöytä, räsymatot.. Joku voisi puhua folklore-tyylistä. Itse kutsun viehtymystäni vanhaan "hyvään aikaan" henkiseksi mummoudeksi. Aloin nähdä tässä talossa mahdollisuuden tehdä hilloja ja säilöä niitä suolasienten kera kellariin, mahdollisuuden perustaa kasvimaa ja pistää pystyyn kasvihuone, mahdollisuuden tehdä käsitöitä olohuoneessa tulen paukkuessa pystymuurissa, mahdollisuuden tarjota ketunpojalle koti, jossa arki on omatekoista ja tunnelmallista. Ja tästähän ajatus sitten lähtikin!

Meni kuitenkin vajaa vuosi, ennen kuin unelmastamme tuli totta. Vei aikaa ennen kuin löysimme yhteisen hinnan ja oma elämäntilanteemme oli sellainen, että ajatus remontista ja muutosta tulivat kyseeseen. Olimme myös kiertäneet talonäytöissä ennen tämän talon löytymistä jo useita vuosia. Välillä aktiivisemmin ja välillä vähän laiskemmin. Kai olimme jo vähän turtuneet koko hommaan.
Jokin tässä talossa vain oli, ettemme voineet sitä sivuuttaa. Ensi maanantaina tämä ihana rintamamiestalo, jota kutsumme Hirviskäksi, siirtyy omistukseemme. Olen mielessäni siellä jo nyt. Koko ajan. Voi miten hitaasti aika menee!!

Vielä hetki elämää kerrostalossa. Kesä tuo kuitenkin tullessaan jotain uutta :)

Emme elä kuitenkaan pilvilinnoissa. Kaikesta ihanasta huolimatta talo vaatii myös paljon työtä. Muutaman näin alkuun mainitakseni kylpytilat ovat käyttöikänsä päässä, sadevesijärjestelmää ei ole, putket ovat vanhat ja piilossa, katto on ajalle uskollisesti saumapeltiä mutta pinnaltaan huonossa kunnossa ja vaatii siis ainakin uuden maalin. Myös keittiö ja vessat pitäisi päivittää ajan tasalle..vanhaa tietenkin kunnioittaen. Eli ei tässä ihan heti olla muuttoa tekemässä :D ! Mutta tiedetään ainakin, mitä tullaan vapaa-ajallamme tekemään. En tiedä, ollaanko hulluja kun tällaiseen lähdetään. Päätös talon hankintaan syntyi lopullisesti nimittäin tunnepohjalta. 

Oli vuodenvaihde ja ajoimme kotiin mieheni lapsuudenkodista. Olimme pyöritelleet ajatusta Hirviskästä jo kuukausitolkulla ja yhä uudelleen haudanneet sen ja todenneet, että meidän pitäisi sen sijaan etsiä jotain "järkevää". Siinä ajellessamme kertasimme läpi viime aikoina näkemiämme näyttökohteita ja molemmilla oli surkea fiilis. Joukossa oli juuri näitä järkeviäkin vaihtoehtoja, mutta niistä oli alkanut tulla meille inhoreaktio. Ajatus siitä, että viettäisimme elämämme järkevässä mutta sieluttomassa talossa oli kertakaikkiaan lannistava. 
Juttelimme molempien vanhemmista ja muistelimme omaa lapsuuttamme. Olemme molemmat omakotitalossa varttuneita ja molempien lapsuudenkodit ovat vielä vanhempiemme asuttamia. Meillä on siis edelleen mahdollisuus palata vanhoihin huoneisiimme, istua tutun keittiön pöydän ääressä, nähdä samat kalliot ja kulmaukset joilla lapsina leikimme. Aloimme kuitenkin puhua siitä, miten sekin aika tulee eteen, jolloin näistä taloista tullaan luopumaan ja ne myydään eteenpäin. Selvää nimittäin oli, ettemme me niihin tulisi talojen sijainnin vuoksi koskaan muuttamaan. 

Kun on omakotitalon kasvatteja eikä ole lapsuutensa aikana joutunut muuttamaan (ennenkuin on itse muuttanut ensimmäiseen omaan "kämppään") koti merkitsee minulle tärkeiden ihmisten ja muistojen lisäksi myös yhtä konkreettista paikkaa. Pysyvyyttä. Fyysistä turvapaikkaa, johon ovat tallentuneet kaikki muistot hyvästä lapsuudesta. Tajusimme, että jossain vaiheessa tulemme molemmat menettämään tämän kodin, se olisi väistämätöntä. Eikö tällöin ainoa järkevä teko ole tehdä seuraavaa turvasatamaansa sellaiseen taloon, joka tuntuu oikeasti kodilta. Jonka valinta perustuu tunteeseen turvasta ja jonka jo nyt on valmis täyttämään unelmilla ja hyvällä mielellä? Tavoitella jälleen sitä samaa taikaa, joka omassa lapsuudenkodissa asuu. Sen sijaan, että pakottaa itsensä valitsemaan järkevän ja kolkolta tuntuvan vaihtoehdon.

Siinä ajellessamme päätös kypsyi hetkessä. Hassua sinänsä, koska tätä ennen asiaa oli soudettu ja huovattu kuukausitolkulla. Ei enää yhtäkään näyttöä hampaat irvessä. Ei enää yhtäkään "vähän kivaa" vaan täysillä taistelemaan talosta, joka tuntuu kodilta ja josta teemme lapsillemme heidän turvasatamansa. Talon, jossa me haluamme vanhentua yhdessä. 
Se on meidän 1.6.2015.

Tähän alkuun siis tällainen fiilistely, ensi viikolla luvassa valokuvia ja pään raapimista.. mitäs tälle talolle nyt sitten pitäisi ekana tehdä?? :)