Miten sinun ihosi voi? Itsetehdyn kosteusvoiteen resepti :)

Meni hermot.
Erehdyin ostamaan nimeltämainitsemattomalta, kosmetiikkaa postitse kaupittelevalta firmalta "ylellisen kosteusvoiteen kasvoille". Lafka on toiminut Suomessa vuosikymmeniä ja pyrkii profiloitumaan luontoystävällisenä yrityksenä. Yhtäkään luomusertifikaattia heiltä ei silti löydy, eli voisi olettaa että ne vihreät arvot rasvapurkeissa löytyvät lähinnä vetävästä mainoskampanjasta ja herkullisen näköisistä pakkauksista.

Noh, menin sitten kuitenkin heiltä purtilon tilaamaan, välillä on kivaa kokeilla jotain uutta. Ihoni on herkkä ja olen jo pitkään suosinut ihonhoitotuotteissa joko luomua tai allergiatestattuja ja hellävaraisia tuotteita. Nyt tuli sitten mokattua. Levitettyäni tätä syväkosteuttavaa luksusrasvaa kasvoilleni meni pari minuuttia, ennen kuin kihelmöinti alkoi. Se kehittyi kuumotukseksi ja lopulta kun kasvoja suorastaan poltti, kävin vessan peilissä kurkkaamassa mitä ihmettä oikein tapahtuu. Näky oli tällainen:

Haposta seuraavaa? Ai kun kiva..

Ei auttanut muu kuin pestä ökyrasvat kasvoilta. Kulutamme nykyään loputtomasti energiaa syömistemme vahtimiseen. Samaan aikaan läträämme ihoomme todella arveluttavia aineita emmekä pysähdy miettimään, että yhtä lailla ne epäterveelliset ainekset imeytyvät kehoomme ihonkin kautta. Vaikka joku on minulle kritisoinutkin luomun olevan kosmetiikassa muoti-ilmiö ja asioiden äärimmäisyyksiin viemistä, en ole saanut vastaavanlaista reaktiota mistään luomutuotteesta vielä tähän mennessä! Ja olen joskus tännekin tilittänyt siitä, miten mulla on ihoni kanssa hetkittäin haasteellista, ei siinä juuri tee mieli muuta kuin hellävaraista valita..

Marssin kauppaan ja päätin tehdä omat, luonnolliset kosteusvoiteeni! Kokeile sinäkin, tuli täyteläistä ja kosteuttavaa tököttiä. Ja takaan, että ainakin olet selvillä siitä, mitä ihoosi laitat!
Eli tarvitset
-Kookosvoita
-Kookosöljyä
-Jotain neutraalia öljyä (käytin macadamiapähkinäöljyä, mutta esim. oliiviöljy toimii ihan yhtä hyvin
-Sheavoita
Ja tietysti on plussaa, jos löydät näitä luomuna. 

Mikä näitä aineksia yhdistää? Niistä pukataan pian kosteusvoidetta ja body butteria!

Mittaa kaikkia yhtä suuri määrä muovikulhoon. Itse laitoin puoli dl jokaista. Sulata sitten ainekset yhteen vesihauteessa.

Kun kaikki ainesosat ovat sulaneet, sekoita hieman ja nosta jääkaappiin jäähtymään. Reilun tunnin kuluttua seos alkaa olla hieman jähmeää, mutta vielä sekoitettavaa. Ota tässä vaiheessa sähkövatkain ja vatkaa seoksesta kuohkeaa, vatkailin n. 10 minuuttia mutta lyhyempikin aika riittänee. Tämä ei sinänsä vaikuta tuotteen toimivuuteen, mutta kuohkea voide on vain niin iiiihhahanan tuntuista :D ! Nosta tämän jälkeen voide vielä hetkeksi kovettumaan jääkaappiin ja lusikoi se sitten lasipurkkeihin.
Jos haluat lisätä voiteeseen jotain hyvää tuoksua, laita alkuvaiheessa mukaan pari tippaa jotain tuoksuöljyä, itse menin luontaisella kookoksen tuoksulla enkä lisäillyt muuta :) 

Täähän näyttää melkein herkulliselta :P!

Ja tämän lisäksi myönnettäköön, että toissa viikolla oli myös Natural Goods Companyn alennusmyynnit ja tuli osteltua pankkoon aika lailla luomuhyväskää, nyt on kaikenlaista hyvää, mitä kroppaan ja päähän läträtä ilman ressiä hapottumisista :D !

Ketunpoikakin tutustuu Natural Goodsin postipaketin sisältöön :) !

Ketunpoika sairastaa, hyvät neuvot tarpeen!

Voi mikään ei ole niin ankeaa kuin sairastava vauva!
Myönnän, että ennen vähän kadehdin työkavereita, jotka jäivät saikulle kun lapsi kotona sairasteli. Ajattelin, että lapsi tietty nukkuu paljon kun kerran on kipeänä..ja siinä sivussa vanhempi saa kätevästi tehtyä paaaljon kotihommia kun kotosalla hoitelee pikkupotilasta.
No todellisuus olikin sitten vähän toista. 

Äärettömän räkäinen ja tukkoinen lapsi, joka ei juuri näistä vaivoista johtuen pysty syömään eikä nukkumaan. Ja mitäpä muuta väsynyt ja nälkäinen lapsi tekisi kuin itkisi? Paljon. Koko ajan. Ja kun henki saadaan hetkellisesti kulkemaan, ei aikaa käytetä sängyssä lepäilyyn. Ei pieni lapsi hoksaa, että nyt pitäisi ottaa iisisti.. se haluaa lattialle möyrimään kun on edes hetki, jolloin ei ahdista ja voisi touhuta jotain.

Sinne se toipilas ryömi heti kun olo hetkellisesti helpotti - makkariin hihittelemään :D

Millä te olette saaneet tukkoisen lapsen hengityksen kulkemaan?? Vinkkejä otetaan vastaan, on se rohiseva ja itkuinen lapsi niin ankeaa kuunneltavaa.. Tähän mennessä olen käyttänyt nenäimuria, jolla siis nimensä mukaisesti imuroidaan räkä lapsen nenästä. Ostettiin myös vinkistä semmonen vauvojen versio nenänhuuhtelukannusta. Niillä ollaan saatu vähän hengitystä kulkemaan. Ja vaikka itse sairastelua kestikin 2,5 viikkoa ja luulisi, että siinä ajassa alkaisi jo tauti helpottaa, meillä ollaan edelleen tukossa. Ei onneksi enää kuumeessa ja pahin on jo takanapäin, mutta tukossa edelleen.. Ketunpoika on jo oppinut tunnistamaan, milloin olemme aloittamassa niisto- ja nenänhuuhteluoperaation, kun menemme kolistelemaan vauvanhoitolaatikolle. Mieheni risti laatikon jo Mengelen lootaksi, niin kauhistunutta itkua Ketunpoika alkaa vääntää kun tajuaa, että pian taas niistetään. Raasu.. Onneksi hoito-operaatiota sentään seuraa tyytyväinen ja helpottunut hengittely ja jokellus, muuten sydän särkyisi ihan joka kerta kun tähän hommaan pitää ryhtyä..

Eli jos sulla on jokin kikkakolmonen, NYT on aika jakaa se mun kanssani! Än - yy - tee - nyt!! Millä vauvan tukkoisuus selätetään?  

Kylppärin ja vessan valu

Hei ihmiset!

Oli pieni kirjoittelutauko, oltiin nimittäin koko porukka kipeenä ja ihan pitkän kaavan kautta. Kuumetta, nuhaa, yskää, tukkoisuutta.. vähän muutakin terveydellistä huolta ja murhetta perheessä. Oli pakko pistää kirjoittelu hetkeksi tauolle ja keskittyä perheeseen, omaan ja muiden toipumiseen. Mutta jospa sitä taas aktivoiduttaisiin! :)

 

Meillä tehtiin valu, mainiota! Koolaukset saatiin kylppäriin valmiiksi, pihejä kun olemme niin meni hetki kun sovittelimme vanhoista lattialaudan palasista koolaukseen sopivia. Lopulta meni hermot ja haimme puukeskukselta lautaa, kyllä se siitä!

Hiiijjop!

Kapillaarisora kannettiin tupaan ja seinät villoitettiin, osin koko seinältä, osin valun korkeuteen asti. Alettiin ynnätä ajan kulumista ja päätettiin, että lyödään tässä välissä valu lattiaan, ehtii kuivuakin ennenkuin tulee talvi vastaan :). Saadaan villoittaa sitten seinien yläosia rauhassa kun valu on tehty ja kuivuu. Siinä välissä ehditään - toivon mukaan - tekemään jotain peräkammarille ja eteisen lattiallekin..  vessankin seinät odottavat vielä korkkaustaan :D .. Paljon kaikkea, niinkuin tää teema nyt on ollut koko kesän..

Villaiset seinät

Yllättävän paljon siitä kylppärin huonekorkeudesta vaan lähtee, kun lattialle ilmestyy soraa ja 3 kerrosta styroxia..

Soran päälle lyötiin styroxit ja raudoitukset, sitten saikin alkaa asentamaan lattialämmitystä ja nyt tosiaan onnekkaasti siinä vaiheessa, että valu kuivaa. Arvoimme aikamme, pitäisimmekö valutalkoot, elikkäs kökät. Vai pyydämmekö betoniautoa ruikkaamaan kylppärin ikkunasta vellit sisään. Alkoi vaikuttaa siltä, että meidän ja kökkäporukan aikataulujen yhteensovittaminen oli aika haasteellista. Ja vaikka olemme itseä rauhoittaaksemme hokeneet, että meillähän on kaikki maailman aika tämän talon kanssa, emme halunneet siirtää hommaa viikolla, toisella, humps, se olisi mennyt kuukauden päähän koko touhu! Päätimme, että mennään helpommalla tässä jutussa, säästetään itseämme ja tilataan se betoniauto. Katsotaan, missä vaiheessa nyt sitten päästään lyömään laattaa seinään ja laudetta saunaan. Menee varmaan lähemmäs joulukuuta, että lattiat kuivaisivat kunnolla..

Siellä se betoni on, hämyisästä näkymästä huolimatta! Tuntuu, että yksi virstanpylväs on saavutettu ja ahdistaakin heti vähän vähemmän :)!

Vessan lattiakin saa nyt kuivaa. Onneksi tuli sileää!! Kaatoja hiotaan vielä lisää, jahka lattia vähän kuivahtaa.

Sitten sananen kylppärin tulevasta ulkomuodosta. Sain ihanan tehtävän alkaa ideoida kylpyhuoneen teemaa ja tyylejä.. Eli vertailemaan laattoja ja miettimään millainen värimaailma sinne sopisi. Haastetta tähän luo se, että kylppäriin tulee myös pyykkihuolto samaan tilaan, eli ahtaille menee. Vähän aikaa kipuilimme asian kanssa mutta tulimme sitten siihen lopputulokseen, ettei kylppärissä juuri mitään sellaista tapahdu, minkä vuoksi neliöitä kannattaisi säästää. On ihan se ja sama, vaikka laittaisimmekin pesukoneet samaan, märkätiloissa kun kuitenkin ollaan.. Tässä olen nyt sitten koittanut arpoa, tulisiko meille vaalea vai harmaa kylppäri..kenties ruskea? Tuleeko tehostelaattaa vai ei? Mitä mieltä olemme suihkunurkkauksesta vs. suihkukaappi? Miten paljon kaappitilaa oikeasti tarvitsemme pyykkihuollon vuoksi? ...ja kysymystulva vain jatkuu ja jatkuu, eikä olla vielä päästy edes saunaan. 

Aikaisemmin hehkutin, että tulisi olemaan mahtavaa päästä ideoimaan omaa kotia ja valitsemaan kaikki alusta alkaen itse. Nyt en ole enää niin varma.. Mahtavaahan tämä on, sitä en kiellä.. mutta nyt hirvittää, mitäs sitten tehdään jos valitsenkin ihan surkeat värit ja tyylin? Mitä jos väsytään koko kylppäriin (ja yleensäkin sisustuksiin) parissa vuodessa.. Ei niitä sitten voi vaihtaa vaan jumissa ollaan kamalan tapetin ja laatan keskellä :D ! Ei paineita, siitä vain sisustuslehtiä plaraamaan. Onneksi moisiin laatoitushommiin on vielä pitkä aika, ehdimpä ravata laattakaupat läpi moneen kertaan :)! Ainoa mistä olen varma on se, etten halua tehdä "liian rohkeaa" laatoitusta ja että värimaailma sopisi moneen..voisi tunnelmaa sitten vaikka pyyhkeillä ja muilla pikkujutuilla muutella.

Tulossa siis kirjoitusta, arpomista ja pähkäilyä kylppäri/kodarin ideoinnista, varautukaa moneen "näin vai näin?"-kysymykseen :D !

Mummolassa nostalgiafiiliksissä

Tässä tulee nyt semmonen fiilistelykirjoitus, vietin viime torstaina aurinkoisen syyspäivän mummolassa.

Punamultamaalia, kesän viimeiset kukkaset, puuhellalla keitetty kesäkeitto..oli jo aikakin käydä Laura-mummaa tapaamassa! Siitä on tovi kun olen käynyt viimeksi ja Ketunpojankin oli hyvä nähdä pitkästä aikaa isoisoäitiään! 
Mumma teki pienen tulen puuhellaansa ja pöhäytti meille kesäkeitot, voi kun oli hyvää! Miksei sitä koskaan itse tee kesäkeittoa? Miksi pitää aina kikkailla jotain monimutkaisempaa? 

Mumma murehti hellan näyttävän sotkuiselta kuvassa, olisi halunnut siistiä sen ennen kuvaamista.

Olen haaveillut, että ehkä jonain päivänä meilläkin olisi keittiössä puuhella, olohuoneen puolellahan on pystymuuri, joten puuhellan saisi keittiön nurkkaan olohuoneen puoleiselle seinälle.. Sellaisella värkillä ruoan valmistaminen on kiireetöntä hommaa. Mummani tapaa ottaa jakkaran hellan viereen ja hämmennellä siinä istuessaan kaikessa rauhassa. Kun kävin lapsena yökylässä mumman luona, hän keitti joka aamu puuron jakkarallaan istuen ja radiota kuunnellen. Radion aamuohjelmien ääniin oli mukavaa herätä vintin hetekalla. Ehkä sitten eläkkeellä laitamme puuhellan, jolla saamme keitellä aamupuuroja ilman kiirettä töihinlähdöstä tai tiukoista aikatauluista.

Suojelusenkeli.

Vintillä hetekan yllä oli taulu suojelusenkelistä ja nyt vintille kaahiessani näin samanlaisen taulun seinällä. Se ei ole sama taulu, joka lapsuudessani oli vintillä, muistan yhä miten kellastuneen kuvan reunat repsottivat repaleisina. Se kuva tuli ilmeisesti tiensä päähän ja nyt uusi on päässyt lasin väliin pysyäkseen paremmin ehjänä. Ihanaa, että mumma hankki uuden, ehkä ketunpoika saa katsella sitä tulevina vuosina kun käymme yökylässä. Eikös tämä kuva ole ollut innoituksena sille Suojelusenkeli-kappaleellekin? 

Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Mutta ei hätää,
Heitä suojas enkeli valkosiipinen

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi jos voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat  

En käsitä miten mumma sen tekee! Paikkoja kolottaa ja liikkuminen ilman rollaattoria on aika haasteellista ja silti mummolan pihapiiri on yhtä kukkaloistoa! Harmittaa, etten tullut räppineeksi kuvia kukkasista jo kesällä, silloin piha loisti kaikissa sateenkaaren väreissä. Itse en ole mikään viherpeukalo enkä oikein tunnista kukkia toisistaan.. olen aina haaveillut kasvimaasta ja -huoneesta, mutta pihaa kaunistavat kukkaset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Mutta täytyy myöntää, että näyttäähän se ihan mielettömän upealta, kun kukkaset loistavat rehevinä joka puolella.. Mummolan pihan taika on siinä, että vaikka kukat tuntuvat kasvavan omissa kukkapenkeissään "kurissa ja nuhteessa", ne ovat siinä silti jotenkin huolettoman näköisesti..aivan kuin kedon kukkaset olisivat vain alkaneet kasvaa siihen paikkaan. Sellaista niittykukkas-tunnelmaa minäkin tahtoisin Hirviskälle! Onkohan mummalla jokin kikkakolmonen, miten kukkaloiston saisi täyteen mittaansa vähällä vaivalla? Pitänee mennä hänelle oppiin, ehkä meilläkin kukkii pihassa vuoden tai parin kuluttua.

Kukkasten seasta kurkki vanha 70-luvun rautainen puutarhatuoli, josta oli jo otettu "riippumatto" pois, kesä on siis virallisesti ohi.

 Aloin mummolassa käydessäni miettiä myös punamultamaalia.. Mumma ei ole maalannut ulkorakennuksiaan vuosikausiin, silti ne hehkuvat kauniin punaisissa sävyissä vuodesta toiseen, kiitos imeytyvän ja huokoisen punamultamaalin. Olisikohan mitään ideaa heittäytyä kansallisromanttiseksi ja maalata ulkolaudoitus (sitten kun sen-kin aika tulee) syvänpunaiseksi perinteisin menetelmin? Puu voisi alla hyvin ja kai siihen seinään muistaisi olla kenailematta kun pari kertaa olisi saanut selkänsä punaiseksi :D.
Hassua, miten sitä koko ajan käy läpi mielessään, miten mikäkin ratkaisu palvelisi Hirviskän tarpeita. Ei tätä asioiden pyörittämistä taida olla ihan heti lopettamassa..

Nautinnollisen aurinkoisia syyspäiviä kaikille! Muistakaa syödä marjoja ja omenia, tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja nuuhkia syksyistä metsää!

Tuuliviiri rauhaton.

Alakerran vessa ottaa kokoa

Alakerrankin vessa joutui vasaran alle putkiremontin tieltä. Sitä itseasiassa katselimme jo ensimmäisessä näytössä. Talon molemmat vessat ovat peruutettavaa mallia ja haaveilimme kovasti, että saisimme alakertaan vähän enemmän tilaa. Meikäläisen purnukoille ja puteleille :D !

Pikkiriikkinen toilettimme.

 Vessan vieressä on vaatekomero, jonka ajattelimme hyödyntää lisätilaksi vähän isommalle vessalle. Säilytystilaa talosta löytyy kyllä yllin kyllin, neliöitä vessoista taas ei.

Tarkoitus olisi tehdä sisäänkäynti vessaan vaatekomeron oven kautta.

Kieltämättä vähän korventaa se, että tällä hetkellä talossa ei ole enää minkäänlaista mahdollisuutta siistiytyä tai toimittaa tarpeitaan. Pitäisiköhän kuljetuttaa paikalle bajamaja, kunnes saadaan vessaremontti tehtyä :D ! Mutta katsokaa, miten iso vessasta nyt tulee, siellä mahtuu oikeasti tekemään muutakin kuin peruuttamaan pöntölle ja kääntymään käsienpesulle. En nyt tiedä mitä ihmeellistä vessassa pitäisi pystyä tekemään, mutta näin päälle 180 cm pitkänä, ei-niin-sirona naisena, arvostan suuresti tilaa.

Vessa on nyt näillä sijoillaan, seuraavaksi palaamme saunan ja kylppärin pariin ja vessa jatkaa etenemistään kun saamme vedettyä putkia eteenpäin... Ja sivumennen sanoen putkiremontista johtuen tämän vessan ulkopuolella oleva eteisen lattia täytyy myös uusia lattian alta keittiöön menevien putkien asentamisen vuoksi. 
Eli näillä mennään. 

  
Olisiko ehdotuksia, millainen lattia eteiseen kannattaisi laittaa? Tämän lisäksi talossa on siis vielä ns. kylmä eteinen, eli porstua. Mutta kyllä tämänkin lattian pitää vähän kovempaa kulutusta kestää, olen aika varma että parin vuoden kuluttua Ketunpoika rymistelee tupaan kuraisilla saappailla eikä aio pysähtyä porstuaan vaan marssii aina koko eteisen poikki keittiön ovelle asti saadakseen elintärkeän asiansa toimitettua. :D
Itse olin haaveillut puulattiasta, mutten ole varma, onko se järkevin ratkaisu. Onko siis ehdotuksia, suosituksia? Kaikista tärkeintä tälle lattialle on, että se kestää kurat, sulavat lumet, polkutraktorit  ja kaiken muun, mitä kolme pientä pojanviikaria voivat mukanaan tuoda :).

Syksyn ensimmäinen sieniretki!

Tämä kesä on ollut todella sateinen. Aurinkorannoille ei ole juuri päässyt, jotenkinhan tästä pitää hyöty ja ilo ottaa irti! Onneksi rakastan sienestämistä, sään ansiosta on varmaankin tulossa antoisa syksy! Ja sen kyllä huomasi, kun vaunuttelimme Ketunpojan kanssa metsään syksyn ensimmäiselle sieniretkelle.

Liioittelua havaittavissa Ketunpojan vaatetuksen määrässä? Villa-asun, unipussin ja peiton lisäksi vaunut oli vielä kääritty isoäidin virkkaamaan peittoon. Eikä ollut yhtään liian kuuma! Ketunpoika viihtyy metsässä mainiosti <3

 Pakkasin pojan isoisän kunnostamiin "maastovaunuihin". Meillä on kyllä Emmaljungan kaupunki-vaunut, mutta myös nämä 80-luvulta peräisin olevat remuvaunut, joilla uskaltaa lähteä maastoon :D. Jousitukset ovat todella messevät ja pinta sen verran rouhea, etteivät pienet kuraroiskeet haittaa. Ketunpoika myös nukkuu maastovaunuissa aina makoisasti, samaa en voi sanoa Emmaljungan yhdistelmävaunuista.. Pitäisi vain niellä se ulkokullattu ylpeytensä ja lähteä päristelemään myrkynvihreillä, kolisevilla metallivaunuilla kaupungillekin!

Sieniseikkailu vasta aluillaan ja löytyi jo kanttarelleja, haperoita, rouskuja ja yksi tattikin!

 Metsässä tuoksui jo vähän syksy.. ehkä kukkivan kanervan tuoksu sen teki, mutta alkoi tuntua siltä, että tämä kesä oli nyt tässä. Oli jotenkin ihanaa lampsia kumisaappaat jalassa, koppa kädessä pitkin metsäpolkua vauvan tuhistessa vaunuissa ja vain katsella ympärilleen. Pitäisi lähteä luontoon useammin, ihan liian usein sitä päätyy vain kaupungille paahtamaan kaupasta ja kahvilasta toiseen

Sienisaalis löytyi metsäpolun varrelta, polulta ei juuri tarvinnut poiketa ja
koppa tuli silti täyteen.. mitähän aarteita metsään vielä jäi?

Yksi ehdoton kohokohta sienestäessä ovat herkkutatit! Kantarellit ovat aina hyviä, suppilovahveroiden vuoksi voin koluta metsissä monta tuntiakin, mutta harvakseltaan piilossa kasvavat herkkutatit ovat aina löytö. Tiesitkö, että ne ovat niin puhtaita ja vaivattomia kokattavia, että voit syödä ne vaikka suoraan maasta? Todellinen aarre siis! Ne ovat myös koostumukseltaan jotain ihan muuta kuin mihin sienissä on yleensä tottunut. Herkkutatit ovat kuivia, jämäköitä ja napakoita poimittavia, madotkin jättävät ne yleensä rauhaan. En päässyt vaunujen vuoksi kovin syvälle metsään koluamaan, mutta löysin silti polun varrelta yhden, minimaallisen pienen raasun herkkutatin. Voi sitä pienokaista, toivottavasti saa kasvaa rauhassa isoksi, sitten mä käyn sen sieltä noutamassa kuin viikatemies ikään!

Voi katsokaa nyt, millainen pieni pallukka-tatti sieltä maasta yrittää pinnistää esiin. Ihana :D !!

Harmittaa, etten osaa sienestää kuin niitä yleisimpiä sienilajikkeita. Suvun vanhimpia kun kuuntelee niin tuntuu, että ennen vanhaan tunnettiin sienet niin ruuanlaitto- kuin värjäysominaisuuksiltaan ja niitä hyödynnettiin todella monipuolisesti. Olen koittanut opetella erilaisia sienireseptejä, että saisin hiljalleen haltuun sienien ruuaksi valmistamisen. Säilykkeitä en osaa tehdä niistä ensinkään, juuri ja juuri pakastaa. Jos sulla on hyviä säilömiskikkoja, niin jaa ne ihmeessä kanssani!

Kohta aletaan kärtsätä!

Päätin kuitenkin tehdä osasta sienistä täytettyjä voikkareita, otin inspiraatiota sienileipiin Miss Silvan kanttarellipastasta, tosin oma täytteeni koostui kanttarelleista, tateista, haperoista ja ryöpätyistä rouskuista.

Oi onnea, kantarelleja jäi vielä pakkaseenkin! Pitää käydä parin viikon kuluttua uudelleen kurkkaamassa, onko niitä siunaantunut lisää :)

Puoli vuotta äitinä - tämän olisin halunnut kuulla ennen synnytystä!

Voi katsokaa nyt, pikkumies on jo iso mies. Tai isompi. Saa luvan olla äidin vauveli vielä pitkään. Meillä oli kuitenkin puolivuotisneuvola ja saimme kehuja Ketunpojan jäntevyydestä ja lihasvoimasta, poika nimittäin laitettiin seisomaan omilla jaloillaan terveydenhoitajan pitäessä käsiään kainaloiden alla vain tasapainoa antamassa. Joko tuollaisiakin aletaan tarkkailla? Missä vaiheessa mun pienestä vauvasta tuli noin vahva? Polte ryömimiselle on kova ja sitä harjoitellaan jatkuvasti..yölläkin. Tämä johtaa välillä pimeässä huoneessa pään kopautteluun pinnasängyn reunaan ja sitten harmittaa kovasti. Terkkarin mukaan suussa olisi myös 3 hammasta puhkeamassa, kaikki yhtä aikaa! Ei siis ihme, että viime päivät on valvottu, jäyhätty leluja, syöty vähän miten sattuu ja koko ajan jokin tuntuu harmittavan. Niin se aika karkaa ja lapset kasvavat, koko ajan tulee uusia juttuja eteen.

  Joitakin päiviä sitten kävin terassilla toisen äiti-ihmisen kanssa ja saimme vaihtaa kuulumisia ilman jatkuvia keskeytyksiä ja itkutteluja, harvinaista! Aloin oikein miettiä - näin perjantai-illan ratoksi, miten paljon oma arki onkaan muuttunut. Näin sitä arkea eläessään sitä ei huomaa ja minkäänlaista kriisiä asioiden muuttumisesta ei ole (enää :D ). Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tämä puoli vuotta kestänyt siirtymävaihe äitiyden opettelun alkulähteille (joo, nyt koen, että äidin rooli ja identiteetti on alkanut solahtamaan osaksi minuutta. Kauan siinä kestikin, ihan oma prosessinsa ja on toki edelleen kesken) olisi mennyt paljon kivuttomammin, jos mulle olisi kerrottu muutamat lohdutuksen sanat etukäteen. En halua jakaa samaa kriisin paikkaa eteenpäin, joten tässä muutama juttu, jotka kannattaa sisäistää ennen synnytystä - sen jälkeen sulla ei ole enää aikaa tätä lukea! :D. Useimmat näistä liittyvät tavalla tai toisella syömiseen ja imettämiseen. Ennen synnytystä ihmettelin, että miten äidit jännittävät niin paljon sitä imettämistä ja sen sujumista, mutta nyt ymmärrän sen täysin. Monta naksahdusta pitää tapahtua kohdilleen, että se sujuisi koko täysimetyksen ajan ongelmitta.

Lukkiudut yksin vessaan itkemään, elämäsi tuntuu harmaalta ja lapsi vierelläsi vieraalta? Kyllä se siitä.
Synnytyksen jälkeinen masis-kausi. Itselläni se ei iskenyt synnärillä, mutta pari päivää kotona oltuani ihmeellinen alakulo ja lamaantuminen ottivat valtaansa. Se on oikeasti aika kauheaa aikaa, koska ankean fiiliksen lisäksi syyllistät itseäsi siitä, että olet saanut ihanan vauvan, miksei siitä vain voisi nyt nauttia? Olenko kiittämätön? Miksei äidin syvä rakkaus ja sisäinen palo roihahtanutkaan ilmiliekkeihin? Tätäkä tämä elämä nyt on - syöttämistä ja vaipan vaihtoa vaan? Ja taas iskee syyllisyys, että edes ajattelee moista. Ja taas itketään. Syyllisyyden vuoksi nainen ei tule edes avautuneeksi näistä tunteista puolisonsa tai muiden äitien kanssa, vaan istuu siellä vessassa yksin tihuuttamassa.
Tämä kaikki on ihan normaalia ja valtaosa naisista kokee tämän baby blues-kauden jollain tavalla. Et voi sille mitään, et ole huono äiti vaikka ajattelet moisia ja ennen kaikkea - se menee ohi viikossa tai parissa kun hormonit ovat tasaantuneet. Jos kuitenkin alakulo jatkuu eikä arjesta saa minkäänlaista otetta, voi olla hyvä ottaa asia puheeksi neuvolassa, ettei baby blues ole kehittymässä synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Mutta kuten sanottua - jos pari viikkoa synnytyksen jälkeen olet siipi maassa, ei ole vielä syytä huoleen.

Imetys on sottaista hommaa
Ihan oikeasti. Ehkä sinä olet perillä siitä, miten rinnat toimivat imettäessä, mulle se ei ollut mitenkään selvä homma. Kun imetät yhdestä, toinenkin vuotaa. Tai jopa suihkuaa. Kun itse syöt aamupalaa ja vauva parahtaa hereille makkarissa, ne suihkuavat. Kun vaihdat vaatteita ja muistat yhtäkkiä, ettei vauva ole vielä saanut d-vitamiiniaan, ne suihkuavat joka ilmansuuntaan. Osta siis liivinsuojuksia, koska yhtäkkiä rinnoilla on ihan oma elämänsä. Onneksi imettämiseen tottuu suht. äkkiä, mikäli imuote on hallussa ja sotkukin vähenee.. Itselläni hormonit pistivät pinnan todella kireälle ja suurimman raivon saivat tuta tissini, joille raivosin yön pimeinä tunteina, kun liivinsuojukset olivat yön aikana vaeltaneet pois ja olin kastellut itseni, vaatteeni ja oman puoleni sängystä ihan tahmeaksi. Kallisarvoiset ja harvalukuiset nukkumiseen tarkoitetut minuutit kuluivat suihkussa. Jos joku olisi psyykannut minua etukäteen, että se on sitten yhtä sotkua aluksi, olisin ottanut kaiken tämän tyynemmin vastaan. Luulisin.

Tissiraivo menee ohi
Lapsi hakkaa rintaan, karjuu pää punaisena hirveän kiukkuisena ja kieltäytyy syömästä. On ilta ja tätä on jatkunut koko päivän. Vauva ei siis ole syönyt mitään koko päivänä, mitäs nyt? Kyseessä on tissiraivo, josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Vauvalla on mennyt välit poikki tissin kanssa jostain syystä (joko maitoa tulee liian hitaasti tai suihkuaa liian kovalla paineella tai jotain muuta, jonka vuoksi on sukset menneet ristiin..mene ja tiedä..). Mikä neuvoksi? Imetä kun vauva nukkuu, eli kaikki ruokailu painottuu öihin kun vauva ei tajua raivota. Ihme ja kumma, silloin ei kiukkuilla vaan syödään ihan hanakasti. Tämä on oikeasti hermoja koetteleva ja uskoa imetykseen koetteleva kausi. Se voi kestää viikon, jopa kaksi mutta aina se menee ohi. Ei vain saa luovuttaa ja pitää uskoa siihen, että sinussa ja maidossa ei oikeasti ole mitään vikaa. Meitä neuvottiin ekan tissiraivon yhteydessä järkkäämään "laatuaikaa" vauvalle ja tissille. Rakensin sitten "pesän" jossa ketunpoika hengasi rinnan kanssa, koittivat setviä välejään kuntoon..eka tissilakko kesti vajaan viikon, tähän mennessä niitä on tullut nyt 4 kpl.. Ja jokainen on päättynyt jossain vaiheessa, ei vain saa luovuttaa imetyksen suhteen, se on vauvalle parasta ravintoa. Tiedän, että siinä hetkessä tilanne tuntuu ihan toivottomalta mutta usko kun sanon tämän sydämeni pohjasta - se menee ohi!!

Joskus on oikeasti päiviä, ettet tee muuta kuin imetät
Ääripäästä toiseen. Kun ei ole tissiraivoa, on tiheän imun kausi. Vauva itkee ja itkee, imetät häntä 45 minuuttia ja kaikki on hyvin piiiitkän ruokailun päätteeksi. Sitten itku alkaa uudelleen ja mietit, mistä nyt kiikastaa.. vaippa on kuiva, nälkäkään ei voi olla koska juuri syötiin..olisiko ilmakuplia suolistossa?? Todennäköisimmin vauva vain haluaa taas syödä, niin hurjalta kuin se kuulostaakin! Vauva on kasvamassa pian ison kasvupyrähdyksen ja tietää, että pian tarvitsee enemmän maitoa. Rinnat taas tuottavat maitoa kysynnän mukaan, joten vauva keskittyy pelkästään imemään päivän tai pari, että maitoa ehtisi kehittyä enemmän sitten kun sitä tarvitaan. Miten älykäs voi niin pieni ihminen jo olla?? 
Eli jos teillä itketään eikä mihinkään olla tyytyväisiä, tarjoa rintaa. Tarjoa aina ensin rintaa, ennenkuin yrität heijata, sylitellä, silitellä tai mitään muutakaan itkun rauhoittamiseksi. Pyydä miestä tuomaan sinulle tyynyjä tueksi sohvan nurkkaan, juomapullon lähettyville, purtavaa käden ulottuville ja laittamaan Netflixistä "How I Met Your Motherin" pyörimään. (Niin meillä mentiin tiheän imun kaudet, niiden ja kolmen ensimmäisen kuukauden aikana imetettäessä katsottiin koko sarja läpi :D ). Saatat olla niitattuna sohvan nurkkaan seuraavat 6 tuntia vauvan syödessä. Uskomatonta, mutta totta. Luota vauvan imutahtiin, luota siihen että olet juuri niin korvaamattoman tärkeä ja että juuri siinä sohvan nurkassa olet hyödyllisimmilläsi tässä elämäntilanteessa. Tämä vaihe on äärettömän äkkiä ohi, pian vauva ei jaksa viettää ruokaillessa sylissäsi kahta minuuttia pitempään. Koita siis nauttia näistä hetkistä, ne ovat pelottavan äkkiä ohi, meiltä ne jo menivät :(. 

Kun vauvasi itkee, varaudu siihen, että kaikki muu unohtuu
Ilmeisesti luonto on rakentanut meidät niin, että jonkinlainen autopilotti menee päälle kun vauvamme alkaa itkeä. Istut keittiössä juttelemassa ystäväsi kanssa, kun kuulet makuuhuoneesta itkua. Lauseesi jää kesken ja ennenkuin huomaatkaan, jalat ovat kuljettaneet sinut pinnasängyn luo. Samaan aikaan keittiöön jäänyt ystäväsi ihmettelee, mihin oikein lähdit (koska usko tai älä, hän ei ole kuullut mitään. Tämäkin on aika hurjaa, kenenkään kuulo ei ole virittynyt niin tarkasti oman lapsensa itkun erottamiseen, kuin äidin) ja kun palaat keittiöön vauva sylissäsi, sinulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, mitä olit sanomassa. Nyt kun yrität jatkaa keskustelua vauva sylissäsi huomaat myös, että lauseesi jäävät kesken, kuuntelet muttet kuule mitään mitä sinulle sanotaan ja ystävän puheisiin on vaikeaa keksiä mitään järkevää sanottavaa, vaikka kuinka pinnistelisit ja yrittäisit olla hänelle läsnä. Luonto on rakentanut meidät äiti-ihmiset tässä mielessä aika lahoaivoisiksi, hormonit varmistavat että poikanen saa kaiken primaarin huomion, muille lajitovereille ei jää mitään jäljelle.
Ja säästääkseni sinut tässä asiassa kriisin paikalta niin voin kertoa suorilta, että dementia jonka sait samalla kun tulit äidiksi, ei ole helpottanut vielä tässäkään vaiheessa. Kuulin juuri, että nainen alkaa muistaa asioita uudelleen vasta lapsen täyttäessä n. vuoden verran, ehkä jo vähän aikaisemmin mikäli imetys lopetetaan varhaisessa vaiheessa (osin yhteydessä hormoneihin tämä lahoaivoisuus). Keskittymisvaikeudet helpottavat jonkin verran, kun saat taas nukuttua vähän täydempiä öitä..toivon mukaan siinä muksun täyttäessä 4-5 vuotta :D !

Jos olet käynyt suihkussa, tehnyt ruokaa ja pedannut sängyn, olet saanut ihan mielettömän paljon aikaan yhden päivän aikana!
Terveydenhoitaja sanoi minulle ne taikasanat kriiseillessäni saamattomuuttani neuvolassa. "Hyväksy, että tällä hetkellä olet korvaamaton äitinä ja kaikki muut hommat tulevat vasta toisella sijalla. Hyväksy, että sinua tarvitaan juuri nyt äärettömän paljon." Jos olisin oppinut tämän vähän aikaisemmin, olisin varmasti nauttinut pikkuvauva-ajasta enemmän. Seuraavan vauvan (jos Luoja suo) kanssa en saa enää viettää kiireettömiä haaveilun hetkiä, koska hänellä tulee olemaan isoveli, joka myös tarvitsee huomiota. Jos olisin jättänyt asettamasta itselleni näin jälkeenpäin ajateltuna täysin typeriä vaatimuksia, olisin säästynyt turhalta itseni syyllistämiseltä ja sekin energia olisi suunnattu vauvaan. Tärkeintä on olla saatavilla vauvalle, joka ei osaa vielä yhtään mitään itse. Hän ei tiedä mitään muuta kuin sen, että vielä hetki sitten sai elää turvallisesti kohdussa ja nyt yhtäkkiä on kylmässä maailmassa jossa mikään ei ole tuttua. Paitsi äidin syli, tuoksu ja sydämensyke. Isänkin aika tulee kyllä, mutta elämän alkumetreillä - niin kamalaa kuin se onkin sanoa - äiti on se tuttu ja turvallinen kaikin tavoin, isässä on tuttua vain ääni. Kun laitat vaakakuppiin, onko tärkeämpää pitää vauvaasi sylissä ja tarjota hänelle turvasatama jossa vihdoinkin uskaltaa nukahtaa vai pestä keittiön lattiat ja valmistaa pinaattikeitto, valinta on simppeli. Miksi tällaisen asian oivaltaminen vei niin kauan aikaa? Jos tästä tekstistä ei jää mitään muuta mieleesi, niin muista edes tämä. Itsesi ja vauvasi vuoksi. Sinä olet korvaamaton. Sinua tarvitaan juuri nyt johonkin täysin uuteen. Järjestä aikasi ja tärkeysjärjestyksesi niin, ettei mikään vie sitä huomiota joka kuuluu vauvallesi.   

On ne vaan ihania, kriiseillä tai ilman.